Vapunaatto

Tämä on jo viides vapunaatto caminolla. Nyt Betanzoksen kaupungin Plaza Majorilla näemme ensI kertaa jotain vappuun valmistautumisesta. Motoristit ovat kokoontuneet ja samoin vanhoja Amerikan rautoja on näytillä. Aikaisemmin olemme huomanneet vapun vain siitä, että vappuaamuna on kovin hiljaista ja vasta puolen päivän aikaan näkyy ihmisiä tulevan kodeistaan ulos. Olemme olleet aina pienillä paikkakunnilla. Ei ilmapalloja puhumattakaan ylioppilaslakeista, joita espanjalainen bloggaaja Suomessa näyttää kummastuvan. Huomennakin vappu kuluu metsäteitä taivaltaessa, luvassa ei ole edes kyliä, joissa olisi baari. Mutta eipä huolehdita huomisesta, vaan iloitaan tästä päivästä.

Reitti on kovin caminoinen, ehkä asutuskeskuksia tiheämpään ja kaupunkeja on ollut kolme aamusta päätepisteeseen. Meri on vielä tänään pilkahdellut.

Piknikpaikkoja voi löytyä keskeltä ei mitään tai sitten jokien ääreltä

Pöydän ääressä voi syödä vaikka espanjalaisia mehukkaita appelsiinejä

Veden solinaa kuunnellen tai siltaa katsellen

Onhan tämä sellainen siltojen maa, että oikein päätä huimaa

EU on kuulema tukenut runsaskätisesti Espanjan tieverkon tehokkuutta. Teitä on paljon, moottoriteitä silmiinpistävän paljon ja kaikki ovat hyvässä kunnossa.

Tänään matkamme oli 20 km hyvässä säässä ylös ja alas. Alberga löytyi helposti, onhan reitti muutenkin huippuunsa hyvin merkitty

. Jaksan ihmetellä sitä, miten kasvit, joita ostamme ja vaalimme puutarhoissa, ovat täällä luonnonkasveja, kuten muratti, jota keväisin ostan a' 5 €.

Murattia kasvaa loisena puissa, kivimuureissa ja aidoissa.

Päivän kukka on keltainen lupiini, sellaista ei Suomessa näy. Tosin kukka on pienempi, mutta lehdet ovat lupiinin lehdet.

Päivän ääni katuharjan hankausääni asfalttia vasten. Monet näyttivät siivoavan katuosuuttansa tänään.

Kevään edistymisraportti; tämä on kolmas lauantai kun otan kuvaa viinitarhojen lehteen puhkeamisesta. Todettakoon, että se on tapahtunut kahdessa viikossa.

Päivän tuoksu; mintun ja nokkosen sekoittunut tuoksu, kun maantien laitoja niittävä traktori katkaisi kasvillisuutta. Meillä tuo homma tehdään heinäkuun alussa lupinien kukkimisen jälkeen. Mahtava elämää henkivä tuoksu.

Oksitosiinia virtasi pelkästä ilosta, että saan kävellä. Erityisesti eukanlyptysmetsien tuoksut aktivoivat myös mennyttää mielihyvää. Luulen, että oksitosiinia erittyy myös silloin, kun kävelyn päätyttyä saan heittää vaelluskengäT pois ja vapauttaa vangitut jalat.

Polveni on kunnossa aina iltapäivään saakka. Sekä eilen, että tänään loppumatkasta se antoi merkin olemassaolostaan, tosin ei tuskallisesti, mutta muistuttaen, että kunto ja terveys eivät ole itsestäänselvyksiä. Olen voidellut polvea Voltairgeelillä ja hevosille tarkoitetulla yrttivoiteella.
.......
Kummallinen ajatus; aamulla kuulimme ammuskelun tai räjähtelyn ääniä. Se toi heti mieleen sodat, joita käydään tälläkin hetkellä monessa paikassa ja ne tuhannet ihmiset jotka kärsivät, silloin tuli ajatus, että mikä minä olen kävelemään täällä joutilaana vain itseäni varten.

Ajatus sai jatkoa kun pari vanhaa ihmistä istui bussipysäkillä ja kuvittelin lukevani heidän katseestaan kummastelemista siitä, että vanhat ihmiset (me) rehkimme reppuinemme ylämäkeä auringonpaisteessa - eikö vaeltajilla ole tärkeämpää tekemistä. Muistan seitsemänkymppisen itävaltalaisen rouvan kysymyksen, miksi olemme lähteneet caminolle " Kaikkihan me caminon kulkijat olemme omalla tavallamme hulluja", hän totesi.

Ajatus ei jätä kokonaan rauhaan. Siis etsitäänpä tästä kaupungista menu del peregriino vappuaaton kunniaksi kunhan keittiöt aukeavat klo 20.00. Eilen tosin mies kävi kysymässä yhden ravintolan keittiön avautumisesta ja hänelle kerrottiin, että syömään voi tulla klo 23.