Rionegro de Puente

Harvoin täällä kuljetaan metsässä, siksi tämän päivän metsämaisema piti kuvata harvinaisuutena. Enimmäkseen maisema on pusikkoa ja nyt kun ruoho ei vielä ole voittanut viimevuoden kuollutta ruohoa, maisemasta tulee usein Afrikan pusikot mieleen.

Tänään ja eilen olemme jättäneet maantiet taaksemme ja olemme nauttineet luonnosta ja erilaisista vaellusteistä.

Taustalla siintää jo Sanabrian lumihuippuiset vuoret, sinne suuntaan alamme nousta.

Tie voi olla myös päällystettyä. Tänään poikkesimme albergassa, jota ylläpitää etelä-afrikkalainen pariskunta. He ovat saaneet kutsumuksen tehdä pieni alberga ja kohtaamispaikka aivan caminon varteen. Isäntä keitteli meille teetä ja kyselin heidän työstään. Olin tutkinut siitä jo netistä www.pilgrimmission.org . Rattoisa hetki.

Aamiaisen saimme käveltyämme poutasäässä 14 km.
Uusitussa, keskiajalta peräisin olevasta albergassa olimme puoli kolme. Tältä näytti alberga ulkoa

Ja sisältä tältä

Oksitosiinipläjäys syntyi eilen myös siitä kun iltapäivällä söin puoli levyä pähkinäsuklaata kun kylästä ei löytynyt baaria ja illallinen luvattiin 20.30.

Maanviljelijä minussa katseli hyvin kasvuun lähteneitä kasvimaita. Niitä ei ole näkynyt montaa, olemmehan noin pari viikkoa aikaisemmin liikkeellä kuin viime vuosina.
Päivän ääni: voisiko aamulla kuulemani linnun vaihteleva laulu olla satakielen
.......
Opettelen hetkessä elämistä, kun tapaamillemme mukaville ihmisille pitää sanoa hyvästit. Monet jatkavat seuraavaan albergaan, jonne 9 km. Meille riittää 28 km tälle päivälle. Haikeus ja avoimuus uudelle. Nyt näyttää tänne majoittuvan ranskalaisia ja espanjalaisia.
Elän tätä hetkeä vaikka aamuksi on luvattu sadetta.