Santiago ja viidettä tuntia odottelua

AI mitä odottelin? Pyhiinvaeltajien toimistolle yritimme ensimmäisen kerran noin klo 10. Arviolta parin tunnin jono. Tulimme uudelleen messun jälkeen. Entistä pitempi jono. Reilut pari tuntia kului siinä.

 Camino Portuguese on päätöksessä. Hyvin nukutun yön jälkeen 13 km loppupätkä tuntui helpolta

 Seuraava odottelu (1 h) oli kirkossa. Jälleen kirkko täyttyi jo tuntia ennen. Se on hyvää pysähtymisharjoitusta ja hetkessä elämistä. Illalla menin kirkkoon ja messu alkoi tunnin myöhemmin kuin luulin ja niin näyttivät muutkin luulleen (1,5 h odotus).

Jaksan yhä uudelleen ihmetellä, että vaeltajat kokoontuvat juuri kirkkoon. Illan messu tuntui välillä juhlalliseskuin jouluajan kirkkotilaisuus. Jostain oli tullut iso, korkeatasoinen kuoro. Eilen oli päättänyt pyhiinvaelluksen kolmisenkymmentä eri puolilta maailmaa tullutta pappia. He kaikki istuivat kuorissa ja palvelivat ehtoollisen jaossa. Kirkko ääriään myöten täynnä. (Santiagoon ihme).
Urkujen pauhatessa täysin palkein alkoi botafumeiron savuava heilutus. Kaikki yhdessä teki hetkestä koskettavan.
En osaa ymmärtää Marian keskeistä merkitystä katolisuudessa. Ehkä kolmiyhteinen pyhä Jumala on ollut liian pelottava lähestyttäväksi. Siksi tarvittiin välittäjäksi ÄITI. Itse ymmärrän että juuri Jeesus tuli ihmiseksi/veljeksi/ystäväksi ja tieksi ja välimieheksi Jumalan ja ihmisen välille. Kun lauloimme "Laudate, laudate, laudate Maria", minulle sopivampi muotoilu olisi ollut " Laudate, Laudate, Laudate Dominum.".Haluaisin niin mielelläni ymmärtää jotain saarnasta. Kaikki näkemäni papit ovat puhuneet läsnäolevasti ja ilman papereita.
Katedraalitraditioihin kuuluu myös Silentia kappelissa viipyminen. Sinne jätän mukana kantamani rukousaiheet ja kaiken sen aiheitten ja ihmisten virran, mikä on hiljaisina hetkinä tulvinut mieleen.

Aamulla lähdimme hämärissä ja ihmettelimme palmujen kukintaa.  

 Vielä kolme kilometriä ennen Santiagossa saimme kulkea vielä luonnon keskellä.

 Elämä on valintoja. Joskus kumpikin valinta tuo samaan lopputuloksen.Toinen ehkä mutkaisempaa tietä. Joskus valinta tekee merkittävän erannon ja vie  valitettavan kauas siitä mihin tie  oli tarkoitettu kulkemaan.

 Jotain tuttua. Kanervat muistuttivat puolukoista, jotka ovat kypsymässä kotipuolessa.

Santiagon must asioihin Katedraalin ja Compostelan hakemisen lisäksi kuuluu tarta de Santiago kahvin kera ja tietysti pinchot. Siis ensimmäiset koko matkalla mutta sitäkin herkullisimmat. Niillä on pakko korvata koko ateria kun niitä saa niin harvoin. Nyt olen löytänyt kaksi takuupaikkaa.Miehen must on kiertoajelu maisemajunalla. Siinä on Santiagomme. Sen jälkeen paikka alkaa näyttää turistikeskukselta. Pois on päästävä nopeasti. Siksi aamulla bussiin ja Portoon.

Yksi Santiagon ihmeeseen kuuluva asia on tuttujen tapaaminen. Miten matkalla tapaamamme juttelukaverit ovat yhtäkkiä jälleennäkemisestä ilahtuneita halailututtuja. Se on ohimenevä läsnäolon hetki. Tässä ja nyt. Caminoystävät..

Framello ja loppuaan lähestyvä Camino

Aamulla kysyin saksalaiselta huonetoverilta, kuinka hän oli nukkunut. "Huonosti" ja niin kerroin minäkin nukkuneena huonosti." Huomasitko, että nyt on täyden kuun aika?" kysyin."Ah, nyt ymmärrän". Täyden kuun aika vie minultakin yhden yön. Eipä hätää. Edessä reilu parikymmentä kilometriä ja varaus yksityiseen albergaan. Annetaan Santiagoon lähestyä rauhassa.

 Yö oli tuskaisen kuuma. Jopa silkkilakana oli liikaa. Alberga oli uusi ja siisti ja tilava. Kuvassa näkymä ikkunastamme pihalle. Parikymmentä peregriinoa oli löytänyt paikan.

 Caminon yksi viehätys on siinä, että tie on ennustamaton. Mitä tuon mutkan takana?

 Merkit, nuolet tai simpukat ohjaavat eteenpäin. Kylät ja maaseutu vaihtelevat.

Kahtta samanlaista maisemaa ei ole. Onneksi emme kulje Mesetaa, jossa kävellään viikko tasaista maata. Tällä lämmössä se houkuttele.

Eilen ja tänään olemme saaneet nauttia viinitarhojen siimeksestä. Ihmettelemme pylväitä, jotka on kivestä. Kestävät ikuisesti ja ovat luontoystävällisempiä kuin kestopuu. Nuo pylväätb odottelevat uusia viiniköynnöksiä kannettavakseen.

Albergamme vierestä kulkee jatkuva peregriinojen virta. Monet haluavat tänään Santiagoon tai osa haluaa jäädä portille. Meillä jäljellä on noin 13 km.

Tämän Caminon kulkemisen filosofia on erilainen kuin aikaisemmin. Kuljemme lyhyempiä matkoja (12-20-25), eilinen 35 oli poikkeus. Iltapäivän kuumuus haastaa lopettamaan kävelyn ennen sitä. Kävelemme olinpaikassamme, jos jaksamme. Onhan tämä samalla Miehen kuntoutumista  keuhkokuumeesta ja samalla pohjeluun murtumasta. Se murtui ennen joulua ja vaivasi kreväisellä Caminolla.

Mitä edessä? Millainen on Santiago tällä kertaa? Tavataanko tuttua? Mikä on kierrokseni tällä kerrrttrhcg

t

Valga ja uudet tuulet

Lähdimme täysikuun valossa. Pilvetön taivas enteili kuumaa päivää. Onneksi tie kulki metsissä ja viinitarhojen läpi. Saimme sopivasti varjoa ja 4-5/S tuuli teki kävelyn sangen mukavaksi.

 Näitä reittejä oli mukava kulkea

 Saavat viinitarhurit tänä vuonna hyvän sadon. Nyt juuri on viinirypäleiden korjuun aika. Saksilla näyttävät katkovan terttuja. Ei liene ihan kevyttä hommaa, koska kädet joutuvat usein olemaan ylöspäin.

Miten ihminen unohtaakaan näkemänsä ja kokemansa. Emme ole tunnistaneet yhtään tuttua paikkaa Camino Centralilta, vaikka olemme sen kulkeneet 2011. Kuvan siltä oli ensimmäinen tunnistus vappuiltana ko Caminolla. Olimme joutuneet kulkemaan kahden etapin välin, koska yksi alberga oli kiinni. Calcas de Reissä olimme puolen päivän aikaan, eikä kunnallisen Albergan avautumisen odottelu houkutellut. Tapaamamme unkarilaiset tytöt kertoivat että heillä ei ole ollut ongelmia majapaikan löytämisessä. He sivuuttavat kaupungit ja majoittuvat etappien välille.

Tuumasta toimeen: kymmenen lisäkilometriä ei kauhistuttanut. Päinvastoin se houkutteli, jotta voimme lyhentää huomista päivää. Siihen olimme suunnitelleet reilun 30 km, jotta perjantaina voimme saapua Santiagoon aamun tuntumassa.

Kahden maissa saavuimme Valgan suureen (78) albergaan. Viiteen mennessä täällä oli kymmenkunta peregriinoja. Jalkoja hoitava peregriinopatsas odotteli meitä pihalla. Muutenkin täällä on hulppeat oltavat. Arvostan hyviä pyykin kuivatusmahdollisuuksia pihalla.

Galician kirkoissa on oma tyyli. Kellotapuli muistuttaa Santiagoon katedraalin kirkontornia.

Camino lähenee loppuaan. Kaksi kävelypäivää jäljellä. Paljon jää vielä ihmeteltävää. Kuten nuo kukat: isoja kuin jörinit, mutta tyyliltään kuin samettiruusut.

Tai nämä karvapalloa? Mitä lienevät. Ne kasvavat isoissa puissa. AI mitäkö ne uudet tuulet ovat? Uusi vaellustapa ja majoittuminen kaupukien ulkopuolelle.

Ponteverda ja kansainvaellus

Lähdimme kukon laulun aikaan. Siis oikeasti ihmettelimme, miten kaupungissa voi olla niin paljon kukkoja. Kello oli 7.45. Albergassa alkoi klo 6 kuhina; pakkaaminen, vessassa käynnit ja jotkut alkoivat aamupalalla. Olimme suunnitelleet lähtöä puoli tuntia myöhemmäksi, mutta niin vain löysimme itsemme tien päältä pimeässä. Luotimme kaupungin katuvaloihin, että reitti löytyisi. Aamukahvi Arcadessa.

 Ponte Sampaio 1700-luvulta veimeidät Rio Verdugon yli. Siihenpähän kahvipaikat loppuivatkin.

 Tänään saimme totutella nousuihin pari kertaa. Rantareitillä niitä ei ollutkaan. Päivä oli onneksi pilvessä, mutta hiki virtasi. Ilmassa oli paljon kosteutta. Mitenhän käy kahtena seuraavana päivänä; lämpöä on luvattu 28 astetta.

Jos minun kurpitsani jäi pienen nyrkin kokoiseksi, täällä ne kukoistavat.

 Nyt on paljon peregriinoja liikkeellä.En olisi uskonut että Albergat täyttyvät heti kun jonottajat on saatu rekisteröityä. Ikävä viesti uusille tulijoille sekä eilen että tänään; completo. Me kun olemme nopeita kävelijöitä, olemme tuntia ennen avautumista Albergan ovella. Tänään meillä oli hyvä aikomus mennä itse yksityiseen albergaan ja niin joku tarvitsija saisi kunnallisesta paikan. Arto oli kunnallisen Albergan jonossa ja minä kävin kysymässä mahtuuko yksityiseen albergaan (50 paikkaa), mutta sielläkin sanottiin completo. Saman vastauksen sain kun soitin  Caldas de Reisin yksityiseen albergaan. Vasta torstai-illaksi onnituimme saamaan yksityisen Albergan petipaikan Teon kylästä. Yksityiset Albergat ovat täällä Galiciassa vaatimattomampia kuin kunnalliset. Ne ovatkin hulppeita, tilavia, siistejä. Tänäänkin albergassa hulppea piha ja pyykki kuivui hetkessä. Nuoriso soitti ja lauloi pihalla kun ilta on lämmin.

Kävimme katsastamassa vanhan kaupungin ja Ponteverdan sillan -aamulla kun on pimeä, kun lähdemme. En pidä tästä kilpajuoksusta majapaikkoihin mutta huomenna siihen on vielä suostuttava.
 Santiagoon matkaa 67 km. Käytämme siihen kolme päivää.

Monet tutuistamme ovat saaneet varattua majapaikat. Nyt on paljon nuorisoa liikkeellä!!!! Ja meitä varttineita myös. En uskonut, että reitin loppuosa kansoitti näin paljon. Asummehan rantareitillä kävellä tapaamatta muita peregriinoja.

Edessä hikinen yö. Toivottavasti ikkuna saa olla auki hyttysten on uhalla.

Kuvat myöhäislähetyksenä - Recondela

Saimme ihailla Vigon Lahtea korkeammalta

 Kello 12 alkoi muodostua rappujen jono Albergan eteen

Tien suunnan voi merkitä myös näin

 Matkalla havainnot herättävät muistoja; näillä kukilla vävy ja lapsenlapset ilahduttivat minua äitienpäivänä Afrikassa

 Olemme tehneet tutkielmaa kengistä. Ihmiset vaeltavat lenkkareilla ja vaelluslenkkareilla. Iäkkäämmillä saattaa nähdä vaelluskenkiä. Me tuskin luovumme vaelluskengistä, vaikka ne painavat ja tietysti kesällä hiostavat. Nilkkamme tarvitsevat tuen ( ehkä uskomus) ja olemme tottuneet kenkiimme. Tosin Hanwakini pettivät minut jo toisella Caminolla vuosi sitten. Niihin oli tullut pykimiä  ja kastuessaan jalat kostuivat. Siis kengät kaipaavat usein rasvaista. Palaan Meindel-mmerkkiin, joita minulla on ollu jo kahdet tätä ennen - jos Jumala suo uusia vaelluksia.

 

Recondela ja lyhyt matka

Google albumit kieltäytyvät tänään yhteistyöstä. Eilisiä kuvia saisin kamerasta mutta en tämänpäiväistä. Onhan ennenkin kirjoitettu blogia ilman kuvia ja jätetty lukijan mielikuvitukselle tilaa.

Matkaa oli vain noin 17 km. Kuppila löytyi vasta saavuttuamme Recondelaan. Olimme syöneet hotellissa aamupalan (kahvi, paahtoleipä, voi, marmeladi ja tuoremehu). Se kuului hintaan, kun olimme tehneet varauksen booking.comin kautta.

Recondelassa yhtyi Camino Central ja Camino de la Costa. Se näkyi katukuvassa. Täällä on albergoissa paikkoja lähemmä pari sataa. Etsiydyimme kunnalliseen eli halvimpaan. Se täyttyi alle tunnissa (40 paikkaa). Paikka on siisti, varmaan aika uusi, vaikka vanhassa kivirakennuksessa onkin. Tapasimme vanhoja tuttuja, mikä ilahduttaa aina.

Nyt voi tehdä yhteenvedon Camino del Litoralista eli merenrannasta kulkevasta Caminosta. Tutkimme sen perin pohjin eli kuljimme aina kun se oli mahdollista. Rannassa kulkija tarvitsee on-line kartan. Google-map on riittävä jos on opaskirja täydentämässä. Merkintöjä ei ole. Käytimme omaa A wise pilgrim Camino Portuguese- ohjelmaa usein. Reitti on upea merenranta camino. Paljon puusiltoja, kivettyjä teitä, rantabulevardeja ja polkuja. Reitillä välttää KAIKKI nousut ja laskut. Albergat ovat samoja de la Costan kulkijoiden kanssa. Vain pieni osa ihmisistä kulkee rantoja pitkin. Kylmällä ja tuulisella säällä se tuskin on miellyttävä. Jos merta haluaa, tämä päihittää Camino del Norten mennen tullen sekä helppoudesta että maisemissa. Tosin de la Costaa kulkeneet kehuvat reittiä, sillä siellä saa ajoittain katsella merimaisemia ylhäältä käsin. Saimme siihen kosketuksen tänään kun Vigosta nousimme de la Costalle ja saimme katsella Vigon lahtea ylhäältä.

Taisin jo sanoa, että rantacamino on yhdistelmä kaupunki ja rantalomaa lisättynä kävelyllä. Niin paljon reitti kulkee rantakaupunkien kautta. Espanjalaiset ovat kehittäneet lukuisasti ranta-aktiviteetteja. Sain unohtaa mielikuvan uimarannasta. Uima-altaissakin näkyi harvoin uimareita. Pallopelit, auringon-otto, käveleminen, picknik, lukeminen ja lukuisat lasten aktiviteetit toivat ihmiset rannalle. Nyt sanon hyvästit rantarlämälle ja sen kuvaamiselle.

Monessa messussa ei ole juurikaan musiikkia. Liekö kirkkomuusikot harvassa. Ilokseni muutaman kerrran olen osallistunut messuun, jossa on laulettu moniäänisesti ja voimakkaasti. Tulivat Namibian jumalanpalvelukset mieleen.

Nyt on muistettava ottaa sello eli leima pyhiinvaeltajan passiin 2 kertaa päivässä, jos mielii saada Compostelan eli todistuksen. Sekään ei ole niin tärkeä kuin itse tämä matka!!!!Camino itsessään tässä ja nyt. Ja Camino del Vitae.

Vigo ja hyvästi hiekkarannat

 Liikkeelle noin 7.15. Aamu valkenee puoli kahdeksan jälkeen. Ensimmäinen aamukahvi noin tunnin kuluttua. Ihme, että joku paikka on auki sunnuntaiaamuna.

 Viimeiset hiekkarannat. Kyllä niitä on riittänytkään.

Tänään sunnuntaina näkyi paljon ihmisiä rannalla. Eikö auringonpalvoja pelkää ihosyöpää. Tällaisille varjoisalle paikoille oli meidän ikäinen väki tuonut pöydät ja tuolit ja mikä siinä oli viettäessä helteistä päivää..

Tämänkin päivän rantareitti oli tavattoman miellyttävä. Matkalla saattoi jopa nähdä pan-pussin odottelemassa päivän leipäkuljetus.

Vigoon saapuminen oli harvinaisen pitkäveteistä. Tulimme teollisuusalueesta läpi. Toisin meitä tervehti pensaaseen muotoon leikattu dinosaurus.

Onneksi olimme varanneet hotellin ( 39€) etukäteen viimeyönä. Tämä on rantaraitin varrella, mutta ilman Googlen on\{~}£

Tässä sisäänkäynti ja sijainti lapsenlapsen nimikkokadulla.

Kun tulimme kaupunkikävelyltä hotellille, puolalaiset ystävämme odottelivat, saavatko huoneet vai ei. Monessa hotellissa oli sanottu "completo". Vigossa ei ole albergaa. Huomaamme että viikonloppuisin etukäteen varaaminen on tarpeen.

Koska olemme merenrannalla, olen syönyt kalaa melkein joka päivä. Tänä päivänä löysimme ensimmäisen menu del dia a' 9 €. Aikaisemmin olemme joutuneet syömään listalta, jolloin hinnasta muodostuu. aina suurempi. Jos lukija ihmettelee, miksi joka päivän postauksissa on ruuasta, tosiasia on että camino on toisaalta aika fyysistä: ruoka, majoittuminen ja kävelyyn liittyvät kokemukset hallitsevat päivää. Odottelemme, milloin eteemme tulee ensimmäinen menu del peregriino. Koko aikana Espanjan puolella en ole saanut herkkuja kahvin kanssa. Miten ihmeessä kahvilakulttuurin voikaan olla niin erilaista Portugalissa ja Espanjassa!

 Kotoinen kiinanruusu kukoistaa täällä ulkona

Monesti Caminolla olen kuvannut siltoja. Eilen Ramanllossan silta oli ensimmäinen. Sillat ovat puhuttelevia. Ei vähiten siksi, että ne sisältävät paljon ihmisen käsityötä. Kuitenkin enimmillään siksi, että sillat yhdistävät. Haluaisin olla siltaihminen.

Nigran ja lauantai

Tavoillemme uskollisina kuljimme ihan meren tuntumassa ja Caminoon tavoitimme vasta täällä  Ramalosan sillalla juuri ennen Nigrania. Albergan pihalla tapaamamme kanadalaiset ystävämme kertoivat että Caminolta oli huikeat näköalat moneen suuntaan ja tietysti merelle. Myös puolalaiset ystävämme ovat täällä.

 Eipä tullut mieleen että on lauantai ja viikonlopun viettäjät ovat liikkeellä majoittumassa. Luotimme että Nigran Albergan 20+40 paikkaa riittävät, mutta paikka oli yksityinen ja se oli myyty ryhmille ja muutamille aikaisemmin tulleille peregriinoille. Receptioni kyseli lähihotelleista. Ei löytynyt. "No, ehkä meiltä löytyy yksi huone" ja löytyihän se. Perus-perus kahden sängyn huone ja lavuaari yht. 30€, mutta saamme nukkua lakanoiden välissä ja nauttia jälleen KYLPYPYYHKEESTÄ. Taas olemme onnellisia.

 Tässä Albergan käytävää. Opimme, että viikonloppuina on hyvä ennakoida ja varmistaa majapaikka ja että yksityisiin paikkoihin voi tehdä varauksia. Aina löytyy joku, joka voi auttaa.

Päivän etappien väli oli vai 16 km, siksi kiersimme rannikkoa ja Baionen kaupungissa maleksimme, söimme aamiaista. Opettelin vaikean aamiaissanan espanjaksi; desayono. Kahvi, puristettu tuoremehu ja isoiso croissantti 3,40€. Kiersimme myös kaupungin edustalla olevan linnoitusniemen.
Tänään näimme ensimmäiset ihmiset uimassa. Rannoilla on ihmisiä, mutta ei uimassa. Viime päivinä hiekkarannat ovat olleet harvassa, sen sijaan rannat ovat tuulen pieksämää kivikkoa ja kalliota.

Olemme taas saapuneet köyhän kahvilakulttuurin maahan. Pitäisi varmaan osata pyytää kahvileipää, mutta sitä ei ole muuten näkyvissä. Mies sentään löytää kaakaonsa seuraksi tortilla patatan. Kun laskimme reppumme yhteen kuppilaan, eikä kahvileipää näkynyt, tilasin poco Café, poco leche ja sain mitä halusin eli espressokupin verran maitokahvia, mutta sitten omistajaherra toi alla kuvatut täytetyt simpukat. Oli hyvää. Näitä tilausten lisäksi tulevia yllätyksiä täällä kyllä on.

Yllätyin huoneessamme, kun näin tutun taulun. Tuollaisen antoi Mies, kun Esikoinen syntyi. Annoin taulun uudelleen kehystettynä Esikoiselleen, kun hän sai Esikoisen. Tapasin saman taulun Camino del Nortella Buen Pastor albergassa ennen Santonan venematkaa!

Mihin vie meidän veneentekijöitä seuraavaksi. Caminosta taitettu 130 km, matkamittari näyttää 185 km, sen verran olemme kiertäneet ja toki välillä askel on myös lyhyt. Huomenna sunnuntai ja Vigon iso kaupunki. Sitten alkaa sisämaan taival ja Camino Centralin kulkijat yhtyvät tälle tielle.

Kerrottakoon vielä, että aamulla lähdimme klo 8, hyvin nukutun yön jälkeen. Ensimmäinen kahvipaikka Baionen kaupungissa.