Three veto Camino SAN Salvador ja päivä Oviedossa

Ensin yhteenveto  ja sitten kertomus

Camino SAN Salvador on kompakti 5-6 päivän reissu sellaisille, jotka kaipaavat haasteita. Reitillä on vähän väkeä. Albergoissa on tilaa ja samoissa kylissä on muutakin majoitusta. Kiipeämistä on paljon ja laskuja vielä enemmän. Osa on rasittavan jyrkkiä. Jos sinulla on huonot jalat, reitti ei ole sinulle. Tällä reitillä tarvitaan hyvä peruskunto ja kärsivällisyyttä.

Reitti on erityisen hyvin merkitty. Moneen kertaan olen varmaan sanonut, että maisemat ovat vuoristossa ainutkertaisia, undulate. Jo niiden takia kannattaa tulla. Itseasiassa huomasimme, että kun odotimme superrankkaa päivää, ei se ollutkaan sitä. Mutta kun ajattelimme että tästä on enää puolenkymmentä kilometriä, sellainen pätkä tuntuu rankalta.

Kuljettavana on kärrytietä, polkuja ja maanteitä, mutta vähän vain vilkasliikenteistä maanteitä. Kahviloihin ei voi luottaa. Vaikka oppaassa kerrottaisiin että kylässä on kahvila, ei sen aukioloajoista
ole tietoa. Todennäköisesti ne aukeavat iltapäivällä. Kauraryynipussit on hyvä aamupala. Ne on myös kevyitä kantaa ja valmistuvat mikrossa. Mikro oli joka paikassa. Kahviriippuvaidilla saa olla alkumatkasta oma kahvi mukana. Vasta La Pola de Lenan jälkeen alkoi olla kahviloita. Vuoristopäiviksi on oltava evästä tarpeeksi, mutta ei liikaa kannettavaa. Kaikissa albergoissa oli viltit, joten ilman makuupussia olisi pärjännyt.

Mäkien nousua ja laskua on hyvä harjoitella etukäteen, muuten saa reidet jumiin ja alastulot ovat entistä hankalampia. Reitin voi yhdistää ranskalaisen reitin alkupätkän jatkeeksi Leonista tai jatkaa Camino  Primitiivoa. Me otimme pätkän Via de la Plataa ja tulimme bussilla Astorgasta Leoniin.

Nukkuminen Caminolla on sitä ja tätä. Vaikka olen ollut väsynyt, uni jää lyhyehköksi. Tulkitsen, että täällä käyn ylikierroksilla. Kuitenkin olen jaksanut kohtuullisen hyvin.

Meillä oppaina oli puhelimessa Wise Pilgrim ja minulla E-kirjana Camino SAN Salvador, joka löytyy myös ilmaisena nettiversiona www. pilgrimagetraveler.com. Sama Ellie ja Rick ovat kirjoittaneet matkakertomuksia ja oppaita useista Caminosta. Sieltä ne löytyvät. Aikaisemmin kerroin nimen väärin. Internet ei toiminut luotettavasti, Miehen puhelimessa se kyllä toimi.

Vaikka Camino SAN Salvador on vanhapyhiinvaellusreitti, eivät kirkot ole olleet auki eikä missään ole tullut vastaan messua puhumattakaan peregriinojen messua. Jo ensimmäisellä Caminolla totesin että pyhiinvaellus on hyvin henkilökohtainen asia. Pyhiinvaelluksen yhteisöllisyys on harvinaista. Pyhiinvaeltajien yhteisöllisyyttä löytyy kyllä.

Päivä Oviedossa

Alberga la Peregrina osoittautui hyväksi paikaksi. Se on erittäin lähellä Katedraalia. Ruokapaikkoja on samalla kadulla runsaasti. Aamulla poistumiselle ei ole kiirettä. Vasta   11.30 on lähdettävä. Hinta oli 15€/henkilö.

Verkkaisen aamun jälkeen veimme reput viereisellä kadulla olevaan Gran Hotel Regenteen. Se näytti olevan neljän tähden hotelli 55€. Sekin on niin lähellä katedraalia, että kirkon tornit näkyvät. Välissä on vain Monasterio de S. Pelayo.

 Tässä näkymä ikkunastamme

Katedraaliin pääsimme ilman maksua SAN Salvador passia vastaan. Sieltä saimme ostaa neljällä eurolla Salvadoran.

.

Onpahan muistona tästä Caminosta. Tätä varten on oma credential eli passi, jonka hankimme Benediktiläis nunnien Albergasta. Kävimme audio-opastuksen kanssa kierroksen katedraalissa. Cámara Santa ( Jeesuksen hikiliina) on yksi sekä turisti että pyhiinvaelluskohde Oviedon katedraalissa. Tämän lähemmäksi en inhimillisesti pääse Jeesusta. Onneksi usko on suhde. Se vahvistui seisoessani Sube a la Cámara Santan äärellä.

Eipä sitä Caminoa jossa eteen ei tulisi joku Fiesta ja kulkueet. No nyt kokoontui säkkipillit ja rumpujen soittajat yhdelle Piazzalle. Hauskaahan niitä oli pysähtyä kuuntelemaan.

Tänään satoi ja paistoi. Yhden sadekuuron alta menin Inglesia de SAN Isidoron kirkkoon (Mies oli mennyt hotellille). Kirkko oli täynnä pyhäpuluista  väkeä. Tajusin että kyseessä oli konfirmaatiomessu. Vaikka olin huomattavan alipukeutunut sadeviittoineni, jäin iloisin mielin kirkkoon. Nautin erityisesti sitä, että välillä laulut laulettiin kitaran säestyksellä ja sanat tulivat valkokankaalle

Asturia on kovasti tietoinen identiteetistään. Tarjolla on paljon asturialaista spesiaali ruokia. Sellaisen lounaan söin. Asturialainen sidra (siideri)  on tämän seudun erikoisuus ja must. Tämä on omenan viljelysseutua. Ravintolan kivilattia on märkä koska sidra kaadetaan kumollaan  olevaan lasiin metrin korkeudelta. Lasiin kaadetaan kerralla pari senttiä pohjalle. Siksi tarjoilijat saavat juosta koko ajan pöydästä toiseen.  Eipä sidra ollut minun makuuni, mutta kovasti se näyttää olevan monien mieleen kun ihmiset istuvat Sideriassa kauan.

 Minulla oli hyvää aikaa tutustua  Museo de Bellas Artes Asturianaan. Se oli taidemuseo ja jos oikein ymmärsin, tekijät olivat asturialaisia. 1800-luvun taide on aina ollut minun mieleeni. Täällä se kuvasi sekä realistisella että välin romanttisella tavalla ihmisten arkista elämää, etenkin maalaiselämää ja Asturian maisemia. Olin epätietoinen voiko valokuvia ottaa. Olisi ollut monta taulua  mitkä olisin halunnut kuvina edelleen tutkittavaksi

Yhden patsaan kuvasin. Espanjassa on puhutteleva taito kuvata pronssipatsailla ihmisiä ja ihmisryhmiä. Tuon patsaan äärellä ajattelin vanhenevaa itseäni. Toivoisin kasvavani  tuota tyyneyttä ja hetkessä olevaa läsnäoloa kohti. Camino del Vita.

Oviedossa

La Penasta Oviedoon 16,7 km mittarissa 19

Kyllä kymmenen päivän Caminoon pitää mahtua yksi sadepäivä. Sellainen oli tänään. Tosin aamu aina 10.30 asti oli sateeton. Olimme ehtineet puoleen väliin. Jo lähtiessä Hostellin aamukahvilta laitoimme sadevaatteet yllemme, koska koko aamun siihen asti oli satanut.
Edessä olisi kolme nousua ja kolme laskua. Ensimmäinen ulottui kuuden kilometrin alueelle ja oli loiva. Kuljimme kylätietä pitkin.

1. 

 Olemme jo lähellä Oviedosta, mutta kylät ovat kuin tavalliset espanjalaiset kylät.

Hyvästit Asturias kirkkoarkkitehtuurille.
Kahvilla kävimme ensimmäisen laskun jälkeen. Kahvilassa tapasimme pariskunnan joka oli ollut aamukahvilla Hostellissamme. Kokeilin onneani ja sanoin jotain small talkia englanniksi ja ilokseni he vastasivat. He olivat surprise, surprise Namibiasta ja nyt jo yhdeksännellä Caminolla (siis muitakin addiktoituneita). Mies oli seitsemännen polven hollantilainen, vaimon esi-isät ovat ranskalaisia. Ensi vuonna he aikovat Hollantiin ensi kerran ja aloittaa caminonsa sieltä. Namibia ilahdutti siksi, että tyttären perhe oli siellä 5 vuotta lähetystyössä ja mekin olimme siellä 3 kk. Harmitti, että emme olet tavanneet aikaisemmin. He kertoivat, että heidän kanssaan samaa matkaa kulki viisi henkilöä, niinkuin meidänkin kanssamme. Meidän ryhmämme hajosi kun kävelimme pitkän päivän toissa päivänä.

Aamu oli  sumuinen kuten sateisena aamuna arvata saattaa. 

Sanoisimme jälleen kiitollisuutta siitä, että vuoristopäivät olivat kirkkaita. Sateella siellä kulkeminen olisi muutenkin vaarallista. Tänään saimme nauttia vielä vuoristomaisemaa ja katsella ylhäältä ympärillä avautuvia maisemia..

 Tämän päivän eläin oli aasi lähietäisyyydeltä.

Tämän päivän ihmettely liittyi jyrkkiin rinteisiin joissa eläimet laidunsivat. Miten ihmeessä noissa pysyy pystyssä vyörymättä alas. Tuokin rinne oli puhtaaksi kaluttu. Itävallassa huomioimme, että rinteillä olevien lehmien reidet ja jalat olivat erityisen vahvoja..

 Canino oikoi välillä omia polkujaan metsien ja niittyjen halki

 Tällä merkillä osasi suunnistaa.

 Välillä mietimme, olisiko kannattanut valita tie, vaikka se olisi ollut hiukan pidempi. Sateella polku voi olla mutainen ja alaspäin mennessä kivet voivat olla liukkaita. Sateessa emme kuitenkin syventyneet on-lime karttaan, joka miehellä on

 Minä olen harmissani, että puhelimestani on hävinnyt kokonaan internet-yhteys. Siksi en voi käyttää Google-mapit apua. Blogin kirjoitus sujuu albergojen WiFin turvin. Mikä asetus lienee pielessä, kun esim. viime keväänä ja syksynä internetin kanssa oli vaivatonta. Nytkin oli alkumatkan.

Hyvästi vuoristomaisemat. Annoitte minulle elämyksen, mitä en koskaan uskonut saavani. Jo vuosikymmenen olen kaihtanut reittejä, joissa on nousuja. Siksi en ole mielinyt Alpeillekaan, vaikka juuri Alpit ovat mielimaisemani. Viime vuonna aloin kuitenkin haaveilla Camino Primitivosta: jospa kuitenkin uskaltautuisimme, nyt kun vielä jalat toimivat. Jokainen lisä vuosi tietää voimien vähenemistä (nyt 70). Niinpä selvisimme viime syksynä Primitivon. Nautimme siitä eikä se tuntunut ylivoimaiselta. Siitä nälkä kasvoi Camino SAN Salvadorin suuntaan. Sen kun sanottiin olevan kaikkein kaunein Camino Kyllä voimme todeta saman. Tuollaisia vuoristopanoraamoja ei ole muualla. Viikon-kuuden päivän vaelluksella näet paljon. Fitness-kuntoutetaan ja luonnon kauneutta kaipaavat; tämä camino on teille. Kuutena päivänä tehtynä se ei ole liian raskas. Vuoristopäivät saa noin 15 km pituisiksi. Sateen pelossa yhdistämme kaksi päivää.

 Ja kun sade alkoi, sitä kesti Oviedoon asti Emme voivotelleet sitä vaan totesimme, että mennään sillä mitä on

Sadevaatteitani olen aina ylistänyt, mutta nyt olin sisältä melkein yhtä märkä kuin päältä. Suunnittelen hankkivani kevyemmän sadepontson, sillä omani painaa sadelahkeiden kanssa noin 800g. Kevyt pitää saman mitä tämä Sastan pitkä.

Oviedossa olimme päättäneet mennä yksityiseen alberga de peregriinaan . Sen  löytäminen sateessa osoittautui haasteelliseksi. Puhelimen Google-map ei saanut kastua, sillä puhelin lakkasi tottelemasta jos näytölle tippui pisaroita. Kunnallinen alberga avautui vasta klo 17. Hostellin olisi voinut saada melkein samalla hinnalla, mutta halusimme viimeisenä yönä kokea vielä camino-tunnelmaa.

 Mitkä muhevat peitteet. Jos albergassa on huopa tai peite niinkuin täällä, otan esiin vain silkkipussin.

Sateessa harhailtuamme olimme perillä klo 13.30. Olimme kylmissämme. Ihana lämmin suihku. Nyt oli pitkä villakerrasto tarpeen. Mies valitti vatsaansa ja minä menin yksin lounaalle kadun toisella puolella olevaan ruokapaikkaan. Ah, miten herkullinen juustosalaatti paikallisista juustoista; kovista ja pehmeistä. Pääruuaksi parasta kalaa mitä olen täällä saanut. Jälkiruuaksi englantia puhuva tarjoilijapoika suositteli ” riisiä ja maitoa. Luota minuun, se on herkullista”. Tiesin kyllä mitä se on; hiukan makeutettua  riisivelliä ja kanelia päälle. Tiesin sen olevan hyvää. Otin sen voidakseni kertoa, että kotimaassani Suomessa tämä on traditionaalinen jouluruoka. Olipa siinä hämmästelemistä.

Päivän paras hetki ja nyt Caminon yksi nautinnollisemmista loppu hetkistä: suihkun ja ruuan jälkeen pitkälläni  sängyssä silkkipussissa ja kääriytyneenä paksuun peitteeseen. Nukahdin ja niin kuuluu Mieskin tekevän. Tosin päätöshuipennus on vielä edessä. Kiitollisuuden käynti katedraalissa ja toivottavasti myös messu.

Ehkä huomenna on yhteenvedon aika.

Totuttelua kaupungin kohinaan

Campomanes - La Peña 24 km mittarissa

Jos blogini päättyy yhtäkkiä kuin seinään tai kuvaan ilman tekstiä, syy on siinä, että IPhone jösähtää paikalleen kuin aasi eikä liikahda eteen eikä taakse, tosin sallii tekstin julkaisun.

Olin jo suunnitellut kertomani, että tälle Caminolle lähdimme ilman suurempaa treenaamista. Alla on tietysti talven sadat ( ei lasketut) kilometrit, vesijuoksua ja salitreenit. Kävelyä ehkä 2-3 kertaa viikossa  6-12 km. Yksi 20 km kävely. En tehnyt mäkikävelyä niinkuin aikaisemmin kun tiedämme alkumatkasta olevan nousuja ja laskuja. Ajattelimme, että viiden päivän harjoittelu Via de la Platalla riittäisi treeniksi. Olisi riittänytkin, mutta eiliset loppumatkan nousut ja erityisen pitkät ja jyrkät laskut vaikuttivat etu- ja sivureisiin niin että tänään raput alaspäin tunntuvat työläillä. Viimeinen 6 km ennen Campamanesia oli eilen yllättävän raskas. Monesti noustessamme riemuitsimme että tämä oli viimeinen nousu, kun puiden lomasta näkyi kirkas taivas. Käytimme selviämislauseena Miehen toistamaan: ” Niillä mennään mitä on”. Sama lause auttoi selviämään ”koiranluu” illallisesta.

Nautimme Hostallin privasystä, isoista pyyhkeistä ja lakanoista. Ja aamulla klo 7.00 matkaan.

 Aapo oli vaeltajat ihanneaamu. Pilvitaivas ja lämpöä 13C. Aurinko on ihana, mutta lämmin aurinko ei ole vaeltajan ystävä - ei ainakaan vanhan vaeltajan.

Sumu on vaihteeksi mystisen kiehtova. Tosin sitä ei toivo vuoriston ylityspäiville. Me saimme ikäänkuin lahjana kolme kirkasta päivää, kun vaelsimme vuoristoa. Monesti toistamme toisillemme että se oli etuoikeus.

Nyt olemme laskeutuneet vaeltamaan maanteitä ja niitten varsilla olevia kävelyteitä. Hiljaisuuden ja luonnonäänien jälkeen tuntuu haasteelliselta tottua  moniin  ääniin erityisesti liikenteeseen.

.

 Monena päivänä oli ilonamme vieressä virtaava joki. Niin nytkin. Toisella puolella oli moottoritien jylinä ja toisella maantien äänet ja tien vieressä junarata, jossa oli yllättävän paljon liikennettä. Tähän voit kuitenkin kuvitella virtaavan joen kohinan.

Kylä toisensa jälkeen tuli ohitettua. Asutus tihenee eikä kahviloista ole puutetta edes aamulla. Kuljimme Pola de Leenan, Ujon ja Mieroksen kaupunkien läpi. Mietokssessa vetelehtiminen kahvilassa, kirjastossa ja lounaalla, kun alberga LaPenassa (Mieroksen esikaupunki) avautui vasta viideltä. Hämmästyksekseni tavallisesti niin nuuka Mies ehdotti Hostellia, joka olisi myös La Penassa. Mikäs siinä, molemmat olimme väsyneitä eilisestä ja Hostallista ei tarvitsisi aamulla lähteä ennen kahdeksaa, jos sataisi.

Tänään koko päivä oli sateen mehessä (mummoni sanonta), mutta ei satanut. Kun neljän maissa olimme Hostallilla, alkoi sataa. Sadepäiviä on luvattu aina maanantaille asti. Meillä on enää reilut 16 km Oviedoon.

.

Mies ehdotti tämän kuvan julkaisemista blogissa kuvatekstillä ”Iloisen peregrinon lepohetki”. Hän väitti, että hänestä harvoin saa iloisia kuvia. Todellisuudessa lepäilijä oli kompastunut ovelan ruusun oksaan, joka oli puolestaan juuttunut tiehen.

.

 Muistelen vielä menneitä niin kauan kuin IPhone antaa siihen luvan. Voi nuo vuoret!!! Lumihuippuisiakin näkyi, mutta kuva ei vangitse niitä..Olemme yrittäneet ottaa selvää minkänimiset vuoret olemme ylittäneet. Nimeä emme ole löytäneet...

.

Kuvittelin näkeväni ensimmäisen kerran elämässäni  mistelin oksan marjoineen. En kuitenkaan ole varma, tunnistaako oikein. Nyt tarvitsisin agrologi ystäväni apua.

 Sinisilmät orvokit ikinä.

Täällä kasveilla on kokoa. Kanervat ovat miehen mittaisia valkeita tai liiloja. Ihmettelin myös luonnossa kasvavia kärhöpusikoita. Kukat odottavat puhkeamista.

Yksi onnen hetki on tässä ja nyt. Loikoilla vaaka-asennossa sängyllä, sateen pieksämistä ikkunasta avautuu sumuinen vuoristomaisemaa, mitä nyt nuo moottoritien sillat tuossa etualalla. Katselen niitten ohi vuorille.

” Vaikka vuoret väistyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun armoni  ei sinusta väisty”, sanoo Jumala. Täällä vakuuttuu sitä, että vuoret eivät väisty eikä kukkulat horju.

Mykistävä päivä

Poladura de la Terviasta Campomanes 30 km, mittarissa 38.

Sanat eivät riitä kuvaamaan aamuista tunnelmia kun kiipesimme vuorille ja vaelsimme undulate maisemissa. Kuvatkaan eivät osaa kertoa. Kuljimme hitain askelin ylös ja alas, sillä halusimme nauttia” kerran elämässä” maisemista. Aamu oli kirkas ja aurinkoinen, mutta vuorien kainaloissa saimme vaeltaa varjossa.

Olimme suunnitelleet 14 km päivän kun alku oli vaativa. Kolme tuntia ja 8 km ylös ja alas. Olimme kulkeneet verkkaisesti ja evästelleet kaikessa rauhassa ja kun Pajerekseen oli enää 5 km matkaa, alkoi houkuttaa ajatus matkan jatkamisesta. Päivähän ei ollut vielä edes puolessa!!

Kuvittele noita vuoriniittyjä. Kukkivia varpuja, Lindéniä ja kanervaa.

Välillä kiipeäminen oli haasteellista. Kuvassa näkyy myös pyhiinvaeltajien risti eräällä huipulla..

...

 Nämä kukkakuvat on pakko jakaa. Vuoret pursuavat rikkaasta kukkamaailmasta.

Siispä päätimme jatkaa. Evästä oli mukana. Campomaneksessa tiesimme saavamme ruokaa ja siellä on myös kauppa. Päätöksen taustalla kummitteli myös ennustettu lähipäivien sade.

Pidimme sopivissa varjopaikoissa taukoja.Vettä täällä vuoristoissa voi ottaa lähteistä. Vesipisteitä on joka kylässä. Vesipussimme olivat tyhjiä SAN Miguelia. Näimme kyltin ”Fuente” mutta emme nähneet mitään. Camino enkeli käveli tiellä ja kysyimme lähdettä. Hän näytti sillan kaiteeseen kiinnitetyn hanan. Kyllä vesi oli hyvää.

.

 Tästä löytyi lähteen hana

Ja näin lähteestä ilmoitettiin....

.

 Tämän merkin kohdalla oli viimeistään päätettävä menemmekin Pajarekseen, jonne muut Albergan asukkaat suuntasivat, vai jatkammeko.

Tiet olivat kärrytiestä kinttupolkuun.. Nautimme kun saimme kulkea varjossa. Mittarin mukaan. iltapäivällä oli 28C..

Tänään kävimme 1568 metrissä ja päivän lopuksi olimme 1200m alempana. Aamupäivän vuoriston jälkeen laskimme huimasti. Laskut eivät aina olleet helppoja. Reitti ei sovi huonopolvisille.  Mies selvisi polvivaivasta huolimatta päivästä. Osittain varmaan sisulla..

Campomaneksessa tiesimme olevan kaksi Pensionaattia. Seisomme toisen lukitulla ovella ja soitin käyttäen Google kääntäjän kertomia lauseita.Hospedaje Senda den Huerna osoittautui hyväksi paikaksi.38€ ja kaikki mitä peregriino tarvitsee. Herra Hospitaliero jopa huolehti  pyykkimme kuivuriin kun lähdimme syömään.Pyykkikone, pulveri ja kuivaus kuului samaan hintaan. Aamulla aamiainen on 2,50 JS sen tilasimme 6.30.

Muistelemme eilisillan Hotelli Ruralin illallista, mikä piti juhlallisesti tilata edellisenä päivänä. Ruuan saimme purkkeihin pakattuna klo 19: 3 dl  laihaa pinaattikeittoa ja 3dl purkki keitettyjä ”koiranluita”, joiksi niitä kutsuimme. Voimien hiipuessa tänään loppumatkasta totesimme usein, että koiraluilla  ei oikein energiat riitä pitkälle matkalle.

Huikaisevat maisemat

La Roblasta Polodura deTerciaan mittarissa 25 km.
” You are fast Walkers”, sanoi japanilais-filippiiniläinen pariskunta. Kyllä olemme sitä aamun viileydessä ja virkkeillä voimilla ja tasaisella tiellä. Iltapäivän nousuissa ja laskuissa he porhaltavat ohi.

Uhkasin toiseksi viimeisen cappucino pussiin. Niitä olisi saanut olla enemmän. Kuitenkin 9 km jälkeen huoltoaseman kahvilassa sai kahvia, joten päivä oli siltä osin pelastettu.

Aamun viileydessä oli hyvä kävellä. Mies valitti, että tänään veto oli hakusessa. Uusi Hattulan ei auttanut.

 Vuoret lähestyvät. Aamuauringossa ne näyttivät yhden puolensa

 Lähdimme 7.30, jotta voimme käyttää kaiken viileyden kävelyyn. Lähtiessä hämärsi, 7.45 oli jo valoisaa. Lähtiessä lämpötila oli 6 C. Perille päästessä noin klo 13 se oli 22C - siis vielä siedettävä.

Askel ei ole joka päivä yhtä kevyt. Tänään saimme kulkea miellyttäviä teitä; enimmäkseen kärryteitä ja polkuja ja joku asfaltin pätkä.

Kolmen tunnin kävelyn jälkeen alkoi nousu. Ah, jo tämän päivän maisemien takia kannatti kävellä tämä reitti....

.

 Kuvat eivät pysty kertomaan maisemasta. Kamera ei vangitse perspektiiviä.

Tuonne jonnekin pitäisi kiivetä. Nousu kesti tunnin. Toki pysähdyimme vähän väliä, että hengitys tasaantui ja saimme ihailla maisemaa.

Ooh, henki salpaantuu maisemasta. Ihme ja kumma, vuorilla puissa ei ole lehtiä, koivuissa oli sentin hiirenkorvat.

Tässä olemme päässeet jo huipulle 1460 metriin. Siellä pidimme evästauon. Albergaan oli tuotu pussillinen pulleita sämpylöitä. Niitä otin neljä. Pulleus johtui makkaran pätkästä, joka oli sämpylän sisällä.

 Alas laskeutuminen kesti reilun tunnin. Tie oli helppoa, vain pieniä pätkiä vierivä irtokiviä. Sauvat minulla ovat olleet tähän asti koristeena repussa..

Kukkien kauneutta vuoren huipulla. Ei ketään varten. Jumalalla on määrättömästi kauneutta jaettavaksi....

...

 Vuorilla on orkidean sukuisia lajikkeita useita erilaisia..

Kämmeköitä nähdessäni muistan usein tyttäreni anopin, joka huomaa kämmekät.

Reissussa rähjääntynyt. Iltapäivisin istumatauot varjossa ovat tervetulleita. Tässä kirkon ”eteinen” tarjosi hyvän suojan.

Hotel Ruralista, joka on Albergan vieressä, piti jo eilen varata ruoka. Nimi on kyllä turhan juhlallinen, mutta jos ruokaa saamme, se  on  pääasia. Albergassa on samat viisi kuin eilen. Ikkunasta näkyy vieressä oleva vuori. Voi kun jaksaisin kiivetä yläsänkyyn nukkumaan, saisin katsella sitä kyllikseni. Vuorten ylärinteet ovat värjäytyneet keltaiseksi kingstereistä ja violeteiksi kanervapuskista.

Nämä Picon vuoriston rinteet ovat kovin erilaisia verattuna Primitivon Hospitalekseen . Täällä ei eläimet laidunna niinkuin siellä. Täällä pensaat ja kukat ovat ottaneet tilan hyödyllisemmältä.
Mikä etuoikeus vaeltaa näissä maisemissa kirkkaassa säässä. Heillekään ei häiritse kun lepäilee makuupussissa albergassa päivän uurastuksen jälkeen..