Sanat eivät riitä kuvaamaan aamuista tunnelmia kun kiipesimme vuorille ja vaelsimme undulate maisemissa. Kuvatkaan eivät osaa kertoa. Kuljimme hitain askelin ylös ja alas, sillä halusimme nauttia” kerran elämässä” maisemista. Aamu oli kirkas ja aurinkoinen, mutta vuorien kainaloissa saimme vaeltaa varjossa.
Olimme suunnitelleet 14 km päivän kun alku oli vaativa. Kolme tuntia ja 8 km ylös ja alas. Olimme kulkeneet verkkaisesti ja evästelleet kaikessa rauhassa ja kun Pajerekseen oli enää 5 km matkaa, alkoi houkuttaa ajatus matkan jatkamisesta. Päivähän ei ollut vielä edes puolessa!!
...
Siispä päätimme jatkaa. Evästä oli mukana. Campomaneksessa tiesimme saavamme ruokaa ja siellä on myös kauppa. Päätöksen taustalla kummitteli myös ennustettu lähipäivien sade.
Pidimme sopivissa varjopaikoissa taukoja.Vettä täällä vuoristoissa voi ottaa lähteistä. Vesipisteitä on joka kylässä. Vesipussimme olivat tyhjiä SAN Miguelia. Näimme kyltin ”Fuente” mutta emme nähneet mitään. Camino enkeli käveli tiellä ja kysyimme lähdettä. Hän näytti sillan kaiteeseen kiinnitetyn hanan. Kyllä vesi oli hyvää.
Ja näin lähteestä ilmoitettiin....
Tiet olivat kärrytiestä kinttupolkuun.. Nautimme kun saimme kulkea varjossa. Mittarin mukaan. iltapäivällä oli 28C..
Tänään kävimme 1568 metrissä ja päivän lopuksi olimme 1200m alempana. Aamupäivän vuoriston jälkeen laskimme huimasti. Laskut eivät aina olleet helppoja. Reitti ei sovi huonopolvisille. Mies selvisi polvivaivasta huolimatta päivästä. Osittain varmaan sisulla..
Campomaneksessa tiesimme olevan kaksi Pensionaattia. Seisomme toisen lukitulla ovella ja soitin käyttäen Google kääntäjän kertomia lauseita.Hospedaje Senda den Huerna osoittautui hyväksi paikaksi.38€ ja kaikki mitä peregriino tarvitsee. Herra Hospitaliero jopa huolehti pyykkimme kuivuriin kun lähdimme syömään.Pyykkikone, pulveri ja kuivaus kuului samaan hintaan. Aamulla aamiainen on 2,50 JS sen tilasimme 6.30.
Muistelemme eilisillan Hotelli Ruralin illallista, mikä piti juhlallisesti tilata edellisenä päivänä. Ruuan saimme purkkeihin pakattuna klo 19: 3 dl laihaa pinaattikeittoa ja 3dl purkki keitettyjä ”koiranluita”, joiksi niitä kutsuimme. Voimien hiipuessa tänään loppumatkasta totesimme usein, että koiraluilla ei oikein energiat riitä pitkälle matkalle.
Pidimme sopivissa varjopaikoissa taukoja.Vettä täällä vuoristoissa voi ottaa lähteistä. Vesipisteitä on joka kylässä. Vesipussimme olivat tyhjiä SAN Miguelia. Näimme kyltin ”Fuente” mutta emme nähneet mitään. Camino enkeli käveli tiellä ja kysyimme lähdettä. Hän näytti sillan kaiteeseen kiinnitetyn hanan. Kyllä vesi oli hyvää.
.
Tästä löytyi lähteen hana
.
Tämän merkin kohdalla oli viimeistään päätettävä menemmekin Pajarekseen, jonne muut Albergan asukkaat suuntasivat, vai jatkammeko.
Tänään kävimme 1568 metrissä ja päivän lopuksi olimme 1200m alempana. Aamupäivän vuoriston jälkeen laskimme huimasti. Laskut eivät aina olleet helppoja. Reitti ei sovi huonopolvisille. Mies selvisi polvivaivasta huolimatta päivästä. Osittain varmaan sisulla..
Campomaneksessa tiesimme olevan kaksi Pensionaattia. Seisomme toisen lukitulla ovella ja soitin käyttäen Google kääntäjän kertomia lauseita.Hospedaje Senda den Huerna osoittautui hyväksi paikaksi.38€ ja kaikki mitä peregriino tarvitsee. Herra Hospitaliero jopa huolehti pyykkimme kuivuriin kun lähdimme syömään.Pyykkikone, pulveri ja kuivaus kuului samaan hintaan. Aamulla aamiainen on 2,50 JS sen tilasimme 6.30.
Muistelemme eilisillan Hotelli Ruralin illallista, mikä piti juhlallisesti tilata edellisenä päivänä. Ruuan saimme purkkeihin pakattuna klo 19: 3 dl laihaa pinaattikeittoa ja 3dl purkki keitettyjä ”koiranluita”, joiksi niitä kutsuimme. Voimien hiipuessa tänään loppumatkasta totesimme usein, että koiraluilla ei oikein energiat riitä pitkälle matkalle.
Upeita maisemia, ihania kukkasia! Buen camino!
ReplyDelete