Three veto Camino SAN Salvador ja päivä Oviedossa

Ensin yhteenveto  ja sitten kertomus

Camino SAN Salvador on kompakti 5-6 päivän reissu sellaisille, jotka kaipaavat haasteita. Reitillä on vähän väkeä. Albergoissa on tilaa ja samoissa kylissä on muutakin majoitusta. Kiipeämistä on paljon ja laskuja vielä enemmän. Osa on rasittavan jyrkkiä. Jos sinulla on huonot jalat, reitti ei ole sinulle. Tällä reitillä tarvitaan hyvä peruskunto ja kärsivällisyyttä.

Reitti on erityisen hyvin merkitty. Moneen kertaan olen varmaan sanonut, että maisemat ovat vuoristossa ainutkertaisia, undulate. Jo niiden takia kannattaa tulla. Itseasiassa huomasimme, että kun odotimme superrankkaa päivää, ei se ollutkaan sitä. Mutta kun ajattelimme että tästä on enää puolenkymmentä kilometriä, sellainen pätkä tuntuu rankalta.

Kuljettavana on kärrytietä, polkuja ja maanteitä, mutta vähän vain vilkasliikenteistä maanteitä. Kahviloihin ei voi luottaa. Vaikka oppaassa kerrottaisiin että kylässä on kahvila, ei sen aukioloajoista
ole tietoa. Todennäköisesti ne aukeavat iltapäivällä. Kauraryynipussit on hyvä aamupala. Ne on myös kevyitä kantaa ja valmistuvat mikrossa. Mikro oli joka paikassa. Kahviriippuvaidilla saa olla alkumatkasta oma kahvi mukana. Vasta La Pola de Lenan jälkeen alkoi olla kahviloita. Vuoristopäiviksi on oltava evästä tarpeeksi, mutta ei liikaa kannettavaa. Kaikissa albergoissa oli viltit, joten ilman makuupussia olisi pärjännyt.

Mäkien nousua ja laskua on hyvä harjoitella etukäteen, muuten saa reidet jumiin ja alastulot ovat entistä hankalampia. Reitin voi yhdistää ranskalaisen reitin alkupätkän jatkeeksi Leonista tai jatkaa Camino  Primitiivoa. Me otimme pätkän Via de la Plataa ja tulimme bussilla Astorgasta Leoniin.

Nukkuminen Caminolla on sitä ja tätä. Vaikka olen ollut väsynyt, uni jää lyhyehköksi. Tulkitsen, että täällä käyn ylikierroksilla. Kuitenkin olen jaksanut kohtuullisen hyvin.

Meillä oppaina oli puhelimessa Wise Pilgrim ja minulla E-kirjana Camino SAN Salvador, joka löytyy myös ilmaisena nettiversiona www. pilgrimagetraveler.com. Sama Ellie ja Rick ovat kirjoittaneet matkakertomuksia ja oppaita useista Caminosta. Sieltä ne löytyvät. Aikaisemmin kerroin nimen väärin. Internet ei toiminut luotettavasti, Miehen puhelimessa se kyllä toimi.

Vaikka Camino SAN Salvador on vanhapyhiinvaellusreitti, eivät kirkot ole olleet auki eikä missään ole tullut vastaan messua puhumattakaan peregriinojen messua. Jo ensimmäisellä Caminolla totesin että pyhiinvaellus on hyvin henkilökohtainen asia. Pyhiinvaelluksen yhteisöllisyys on harvinaista. Pyhiinvaeltajien yhteisöllisyyttä löytyy kyllä.

Päivä Oviedossa

Alberga la Peregrina osoittautui hyväksi paikaksi. Se on erittäin lähellä Katedraalia. Ruokapaikkoja on samalla kadulla runsaasti. Aamulla poistumiselle ei ole kiirettä. Vasta   11.30 on lähdettävä. Hinta oli 15€/henkilö.

Verkkaisen aamun jälkeen veimme reput viereisellä kadulla olevaan Gran Hotel Regenteen. Se näytti olevan neljän tähden hotelli 55€. Sekin on niin lähellä katedraalia, että kirkon tornit näkyvät. Välissä on vain Monasterio de S. Pelayo.

 Tässä näkymä ikkunastamme

Katedraaliin pääsimme ilman maksua SAN Salvador passia vastaan. Sieltä saimme ostaa neljällä eurolla Salvadoran.

.

Onpahan muistona tästä Caminosta. Tätä varten on oma credential eli passi, jonka hankimme Benediktiläis nunnien Albergasta. Kävimme audio-opastuksen kanssa kierroksen katedraalissa. Cámara Santa ( Jeesuksen hikiliina) on yksi sekä turisti että pyhiinvaelluskohde Oviedon katedraalissa. Tämän lähemmäksi en inhimillisesti pääse Jeesusta. Onneksi usko on suhde. Se vahvistui seisoessani Sube a la Cámara Santan äärellä.

Eipä sitä Caminoa jossa eteen ei tulisi joku Fiesta ja kulkueet. No nyt kokoontui säkkipillit ja rumpujen soittajat yhdelle Piazzalle. Hauskaahan niitä oli pysähtyä kuuntelemaan.

Tänään satoi ja paistoi. Yhden sadekuuron alta menin Inglesia de SAN Isidoron kirkkoon (Mies oli mennyt hotellille). Kirkko oli täynnä pyhäpuluista  väkeä. Tajusin että kyseessä oli konfirmaatiomessu. Vaikka olin huomattavan alipukeutunut sadeviittoineni, jäin iloisin mielin kirkkoon. Nautin erityisesti sitä, että välillä laulut laulettiin kitaran säestyksellä ja sanat tulivat valkokankaalle

Asturia on kovasti tietoinen identiteetistään. Tarjolla on paljon asturialaista spesiaali ruokia. Sellaisen lounaan söin. Asturialainen sidra (siideri)  on tämän seudun erikoisuus ja must. Tämä on omenan viljelysseutua. Ravintolan kivilattia on märkä koska sidra kaadetaan kumollaan  olevaan lasiin metrin korkeudelta. Lasiin kaadetaan kerralla pari senttiä pohjalle. Siksi tarjoilijat saavat juosta koko ajan pöydästä toiseen.  Eipä sidra ollut minun makuuni, mutta kovasti se näyttää olevan monien mieleen kun ihmiset istuvat Sideriassa kauan.

 Minulla oli hyvää aikaa tutustua  Museo de Bellas Artes Asturianaan. Se oli taidemuseo ja jos oikein ymmärsin, tekijät olivat asturialaisia. 1800-luvun taide on aina ollut minun mieleeni. Täällä se kuvasi sekä realistisella että välin romanttisella tavalla ihmisten arkista elämää, etenkin maalaiselämää ja Asturian maisemia. Olin epätietoinen voiko valokuvia ottaa. Olisi ollut monta taulua  mitkä olisin halunnut kuvina edelleen tutkittavaksi

Yhden patsaan kuvasin. Espanjassa on puhutteleva taito kuvata pronssipatsailla ihmisiä ja ihmisryhmiä. Tuon patsaan äärellä ajattelin vanhenevaa itseäni. Toivoisin kasvavani  tuota tyyneyttä ja hetkessä olevaa läsnäoloa kohti. Camino del Vita.