Saturday, July 25, 2020

Lähtisinkö Pyhille Poluille Suomessa?
Caminolle kaipaava voi miettiä lähtemistä Pyhille Poluille kun Caminolle lähtö ei näytä lähitulevaisuudessa olevan turvallista.

Jos lähdet, älä odota Vaminoa, älä vertaa Caminoon ( vaikka usein vertaakin esim. hintatasoa). Kuljet pyhiinvaellusreittiä Suomessa ja Suomen olosuhteissa.

Aloita tutustuminen menemällä Polut Polut ry:n sivuille.  Sieltä huomasimme että Parikkala-Enonkoski välille luvattiin reittimerkinmät ja GPS-tyyppinen kartta oli saatavilla.

PyhilläPoluilla hyvä kartanlukutaito on tarpeen. Jokaisessa tienhaarassa ei välttämättä ole merkkiä, kun niitä yksi keltaisesti häviää. Koko ajan on pysyttävä kartalla niin että tietää, missä on. Joskus Mies joutui ottamaan kompassin esiin että varmistimme sijaintimme.

Yksin kulkemista en suosittele. Polut kulkee kymmeniä kilometrejä talotonta taivalta salomailla ja metsäteitä. Et voi kysyä keneltäkään neuvoa. Tosiasia on myös että noilla asumattomille seuduilla elää monenlaisia eläimiä, joitten kanssa ei ole mukava sattua vastatusten. Kaksin tai ryhmässä kuljettaessa ihmisten äänet säilyttävät eläimet.

Majoitus on suunniteltava etukäteen ja varattava. Toivottavasti tulevaisuudessa löytyy myös peregriino-ystävällinen hinnasto. Voisin kuvitella, että polun varrelta löytyisi Polun ystävien verkosto, jotka voisivat majoittaa kulkijat Bed and Breakfast- tyyppisesti. Tottakai kulkija haluaa maksaa käyvän hinnan, mutta sen voisi suunnatta Pyhät Polut tilille avustuksena, sillä Polun ylläpitäminen vaatii paljon talkootyötä. Itsekin koimme matkalla vieraanvaraisuus.

Jos inhoat hyttysiä, valitse aika, jolloin niitä ei ole.

Syömiseen suunnittelu on luku sinänsä. Esim. Kerimäellä on varauduttava kahden päivän vaellukseen ilman että sinulla olisi mahdollisuus piipahtaa kuppilassa tai kaupass. Silloin on löydettävä optimi ruuan painon, ravitsevuuden ja täyttävyyden välillä.

Kengät: nilkkaa tulevat vaelluskengät on tarpeen koska välillä ylitämme kosteikkoja ja ruohottuneita polkuja, joista ei tiedä, missä on kuoppa tai missä on tasaista. Myöskin karkeaa soratietä on tarjolla, joten tuleva kenkä antaa vakautta.
Maisemat ovat miellyttävät ja kauniit. Ne vaihtelevat virkistävästi. Olin ilahtunut kun illoin ja aamuin tunsin vilpitöntä iloa siitä että saan kävellä. Tuttu tunne; mitä tämä päivä tuo tullessaan toistui joka päivä. Matka on todellinen time-off, koska satunnaisia matkakumppaneita ei ole.Kiitollisuus on kumppanisi.

Suomen luonto on kävelemisen arvoinen. Autolla tai pyöräillessä näet vähemmän. Ihailin koivikoita, joita tuolla puolen Suomea on ihailtavan paljon.
Enonkosken luostari olisi luonnollinen vaelluksen päätepiste. Nautimme siitä, että saimme levätä loppupäivän ennen kotiinlähtöä ja ikäänkuin laskeutua hitaasti arkeen. Oli myös vaikuttavaa, että luostarin rukoushetkissä voi sanattomasti jättää kaikki mukana kannetut rukousaiheet ikäänkuin alttarille Isompien Käsien kannettavaksi. 

Pyhiinvaellusta kaipaavalle suosittelen Pyhiä Polkuja. Etappien välimatkat ovat kohtuullisia: 12-25 km. Pääset kulkemaan julkisilla kulkuvälineillä. Tänä päivänä Polun kulkeminen tukee hippusen verran kotimaan matkailua. 

Niinkuin jokainen peregriino tietää, kulkeminen yllättää. Antaa mitä et odottanut. Vie sinut uusille Poluille.

Siunattua matkaa.

Wednesday, July 22, 2020

Sateen sattuessa sateessa

Aamulla ei ollut enää helle (17 C). Sateen tihkuessa yritin iloita siitä että vihdoin saan käyttää vuosi sitten ostamaani  sadeviittaa. Viime syksyn Caminolla kannoimme sitä ”turhaan”. Sadeasunani on viitta ja sadelahkeet. Alle panin Miehen uinnissa käyttämät pyöräilyshortsit. Miehellä oli coretex puku. Kumpikin toimi hyvin - piti vettä mutta kostea ilma ja hiki teki vaatteet kostean märäksi.

Polulle 6.30. Aamuheräämiset klo 5 ovat meille luontaisia kotonakin.
 Tie ja sateiset maisemat kutsuivat. Ilma oli riittävän lämmin, joten olimme tyytyväisiä kulkiessamme
Viime yön nukuin huonosti. Ehkä join liian myöhään pulveri cappuccinoani. Klo 2 katsoin kelloa viimeisen kerran. Kuuntelin opetuksia rukouksesta. Minua ilahdutti ajatus, että esirukous on välittämistä. Ennenkuin voi rukoilla, pitää tietää mihin toinen tarvitsee rukousta. Minulla on muuutamia ihania ystäviä joitten kanssa kyselemme toisiltamme:” Mitkä ovat tällä hetkellä asioita, joitten puolesta toivot minun rukoilevan. Tavallisin iltarukouksen dispositioni on Isä Meidän- rukous. Jokaisen rukouksen laajennan koskemaan konkreettisia omia, toisten tai yhteisöjen asioita. Usein nukahdan ennenkuin olen päässyt loppuun. Yöllä herätessäni ensimmäiseksi muistelen, mihin jäinköän. Jatkan ja nukahdan.
Kymmenen kilometriä taivallettusmme pääsimme maantielle. Etsimme metsikön ja kuustennsuojassa söimme eväitä: avokado leipä ja banaani. Aamulla olimme syöneet tuhdin annoksen kaurapuuroa Maritan antamista ryyneistä. Minulla lisäksi avokado-pesto leipä ja kahvi. Olimme laskeneet, että evääminen juuri ja juuri riittäisivät luostarille asti, siksi emme menneet Enonkoskelle vaan jatkoimme maantielle päästyämme luostarin suuntaan.

 Reitti Vuorijärveltä oli erinomaisen hyvin merkitty. Kuljimme useaan otteeseen metsäpolkuja. Merkkejä oli tiheästi. Silti onnistuimme kerran kadottamassa Polun ja kuljimme edestakaisin. Erityisesti sateella katse suuntautuu maahan ja isommalta tieltä eroavat polut jäävät huomaamatta. No, sillä harharetkestä poikkesimme karttaa lukemaan sateen suojaan yhteen latoon. Sisällä oli tuoleja ja penkkejä. Olimme varmoja, että ne olivat Polun kulkijoille tarkoitettu lepopaikaksi!!!😀.
Polun varrella olen ihaillu kauniita ja hyvin hoidettuja pihoja. Mieleen tulee Ruotsin pihapiirit tai  pihat ruotsalaisella Pohjanmaalla. Maitolaituri voi olla kuin tilateos.
Tapasimme vielä katoamassa olevan kulkuvälineen eli lossin. Kulkua oli voimistettava proteiinipatukalla. että viimeinen 10 km jaksaisi kulkea . No eipä meidän tarvinnutkaan kulkea koko matkaa jalan, sillä luostarin pappi Pauliina Kainulainen tuli kaupalta ja otti meidät kyytiin.Ehdimme juuri puolenpäivän rukoushetkeen ja lounaalle.


Vaeltamiselle oli siunattu loppu yhteisessä rukoushetkessä.
Loppupäivän lepäilimme sateen ropistesssa luostarin yläkerran kattoon.

Huomenna junamatkalla voisin kirjoittaa informatorisen yhteenvedon niile, jotka voisivat joskus kuvitella vaeltavansa Pyhiä Polkuja.

Tuesday, July 21, 2020

Maan korvessa kulkevi

Tuhdin Samin ja Maritan kanssa jaetun aamiaisen jälkeen Marita saatteli meidät Kerimäen harjua pitkin Pyhille Poluille. Alkoi korpivaellus. Se tarkoittaa, että asutusta oli vähän ja saimme kulkea salo- ja korpimaisemia. Jälleen kerran ihailimme sitä talkooporukkaa, joka on tehnyt Pyhät Polut reitistön. Mikä työ suunnittelussa, metsäteiden ja kyläteiden verkon löytämisessä, maanomistajilta luvan kysymisessä, merkkipaalujen pystytyksessä ja huoltamisessa. Siihen päälle vielä yhdistyksen kotisivut, jotka ovat hyvät ja paljon infoa sisältävät. Kiitos jokaiselle uurastajalle.

Tämän päivän reitti kulki enimmäkseen metsä-ja kärryteitä. Ne ovat sangen miellyttäviä paitsi että tiheässä metsissä hyttyset kiusaavat sankoin joukoin. Maantiet olivat kylämaanteitä ja niitten varrella saattoi nähdä suloisia linja-auton odotuskatoksia.

Tämän- ja huomisen matkat ovat erityisen haasteellisia kun 
kauppoja ei ole matkan varrella. Kerimäellä on suunniteltava, mitä aikoo parina päivänä syödä. Olimme tehneet ostoksenne luottaen että seuraavassa majapaikassa Makkosen aitassa löytyisi myös iltapala ja aamiainen ”Eiköhän tuota jotain järjestyne”, oli isäntä lupaillut. Nyt saimme tiedon, että pääsisimme lähemmäs Polkua vapaaseen mökkiin. Nyt piti tarkkaan suunnitella, miten eväät riittäisivät.
Evlästauon ovat yksi vaelluksen kohokohta olipa syötävää vähän tai paljon.

Taukoja pidimme kaksi. Paikaksi on etsittävä avara paikka hyttysten takia.

Matkalla tapasimme kaksi marjastajaa. ” Päevee”, sanoin osoittaakseni että ostoon puhuu paikallista kieltä. Mustikoita on paljon ja metsämansikoita enemmän kuin koskaan olen nähnyt. Repun kanssa herkuttelu on valitettavasti hankalaa.

Kerimäen toiseksi korkeammalla kohdalla oli talo ja vanha emäntä pihalla. Pyysin veden täydennystä kun pari litraa oli jo 24 C ilmassa kulunut. Toivoin, että Jeesuksen lupaus, että kylmän veden janoisille antaja ei jää palkkaa vaille.
Porttikosken laavulla poikkesimme, mutta hyttyset estivät pidemmän pysähtymisen. WC löytyi ja sekin ilahdutti. 

Lintupöntön voi asentaa myös näin.

Nyt oli merkinnät laitettu täydellisen hyvin. Oksistossa oli vesottu ja näimme jopa muutaman ”kilometritolpanki”. Tuo kilometrimäärä viitannee Enonkoskea. 

Ah, löysimme ensimmäiset mehevät vadelmat. Harmiksemme emme ole löytäneet lakkoja lehtiä enempää, vaikka FBssa vilisee täysien lakkasankkojen kuvia.

Kahden maissa olimme perillä Vuorijärven lomamökeillä ja mittarissa oli 28 km. Kyllä uinti maistui ja vaaka-asento mökin parvella.

Huominen päivä jännittää: viimeinen päivä. Luvassa helteiden jälkeen kolmen pisaran sadepäivä. Haaveemme oli kävellä Enonkosken luostarille, mutta toteutuminen näyttää huonolta. No, huominen näyttää mistä löydämme itsemme.

Jalat: minun jalkani voivat hyvin vaelluskengissä ja kahden sukkalerroksen sisällä; alla ohut coolmax ja toisena ohut aloevera langasta neulomani villasukat. Aamuin ja illoin rasvaan jalat ja raskauksien olen alkanut jo kuukausi sitten. Miehen jalkaterä on toisessa jalassa leventynyt ja Caminolla uskollisesti palvellut vaelluskenkä painaa jalansyrjää. Hän on insinöörimäisesti tehnyt kokeiluja tilanteen parantamiseksi: pohjallinen pois, pohjallinen takaisin, päällyssukka pois, sukka takaisin, uusi sukka, pohjallisista leikattu pala pois ja niin edelleen.” Kyllä tämän kanssa pärjään”, hän toteaa.
.

Monday, July 20, 2020

Sukellus korpeen

Tämän maiseman hyvästelimme aamulla. Tuunaansaaren leirintäalueella oli paljon porukkaa. Iloitsin lomalaisten kanssa lämpimästä, hyttysettömästä säästä. Vaikka matkailijoita oli paljon, kaikki oli rauhallista ja yö hiljainen. Aamu-uinnin jälkeen lähdimme matkaan 7.30

Aamulla tunsin iloa ja kiitollisuutta Miehestä, joka on valmis kävelyihin eikä pelkää haasteita, jos vain kunto antaa myöten. Kahden selkäleikkauksen ja polvien tähystyksen ja sydämen tahdistimen asennuksen jälkeen hän on kuntouttanut itsensä ja toteaa:”Nyt olen taas Caminokunnossa.

Punkaharjun järvimaisema jäivät taakse ja sukelsimme minulle tuntemattomiin

Päivän ikävyys: hyttyset. Niitä oli metsätaipaleilla niin paljon että välistä oikaisimme maantielle.
Päivän yllätys: kahvikupin kuva tien varressa. Sinne siis. Kyseessä oli Korkeatuvan B&B. Näillä poluilla kahvia tulee harvoin vastaan. Päivän eväät on suunniteltava etukäteen. Pysähdyimme aution talon rappusille ja aamupäivän välipala maistui.
 

Pihapiiristä bongasin pinkin elämänlangan. Se oli uusi tuttavuus.

Säätila: helle. Siihen on totuttu, mutta voimia se vie.
Reitti: Kulennoisesta haarautuu reitti kahteen vaihtoehtoon. Mies valitsi lyhyemmän toivoen selviävänsä vähemmillä hyttysillä. Pitempi oli merkitty, lyhyempi ei, mutta kartta ja Google maps ovat riittävät apuvälineet.
Muisto: minulla on muistikuva, että itä-Suomen kotiseuduilla on ollut paljon kedon kukkia verrattuna länsi-Suomeen.Sen totesin taas. Eikä kukkivia kukkia ole nimitetty maantien varrelta.

Kerimäki: uinti, ihana kahvila kirkon kupeessa, latte ja paras pulla. Pullaa mainostettiin lauseella:”Pulla päivässä pitää luut piilossa”. Siksi otin kaksi. Maailman suurimmassa kirkossa käynti ja eväät seuraaviksi päiviksi K-kaupasta.
Yllätyimme miten paljon matkailijoita oli liikkeellä. Kotimaan matkailu on. Löytynyt

 Ensimmäinen kirkko, johon pääsimme sisään. Täällä olen ollut vuosia sitte jouluaamun kirkossa. Laskin että kirkossa paloi yli 400 kynttilä.
Päivän highlight: sen alku oli jo reilu viikko sitten, kun tiedustelin Pyhät Polut sivuilta löytyneestä puhelinnumerosta  majoitusmahdollisuuksista  polun varrelta. Puhelun jälkeen tuli viesti: ”haluaisitteko yöpyä meillä. Yksi huone on vapaa. Illallinen, sauna ja aamiainen löytyy.”. Arvaatko  mitä vastasimme. Ilolla tulemme.
Tämän päivän  Albergan sisäänkäynti. Olemme mykistyneet savolaisesta vieraanvaraisuudesta. Marita on Pyhien Polkujen hallituksessa ja miehensä Samin kanssa he näkevät paljon vaivaa ryhmävaellusten ja polkujen kunnon eteen. Marita vastaa mielellään  Pyhiä Polkuja koskeviin tiedusteluihin (0503458743) .Koimme olevamme etuoikeutettuja, kun saimme olla heidän vieraanaan.
Päivän yllätys: kanttarelleja tien varrella. Elämäni isoin saalis. Kantarellit karttavat minua.



Sunday, July 19, 2020

Suomen kauneimmat maisemat
Tästä lähdimme tänä aamuna. Jo eilen illalla huomasin että Caminomieli on löytynyt: odotin jo seuraavaa aamua ja liikkeellelähtöä.

Olimme Putikossa noin 8.30 ja tuntui ihanalta astella sunnuntai aamussa kohti Punkaharjua.
Hyttyset: ei koko päivänä.
Paarmat:ei
Säätila: 21-24 C.
Liikenne: kuljimme vanhoja maanteitä. Tosin itse Punkaharjulla kulki paljon autoja. Saatoimme valita myös rinnakkaispolkuja.
Junarata kulki osittain vieressä.
Levähdyspaikat: missä on Punkaharjun levähdyspaikkojen penkit ja pöydät. Vai eikö Matkailu halua tukea omien eväiden syömistä. Näimme kaksi penkkiä.
Pysähtymiset: Punkasalmen Shellin kahviossa kävimme. Harjulla pidimme evästauon kivien päällä.
Lounaan söimme Harjun Portissa.
Päivän pettymys: Olin odottanut pysähdystä Inkerin talon vohvelikahviossa Kruunupuistossa, mutta voi; siellä oli yksityistilaisuus.
Kirkot: vielä ei ole ollut yhtään kirkkoa. Oronmyllyn kirkko on suljettu homeen vuoksi ja Punkaharjulla oli tänään Metsäkirkko illan suussa. Hiljentyminen ja Jumalan kohtaaminen on löydyttävä ilman rakennuksia.
Päivän ilo: nämä maisemat

Sanoisinko, kappale kauneinta Suomea.



Matkan pituus: 15 km. Kävelymittari näytti illan suussa 21 km. Kävelimme vielä Tuunaansaaressa, josta olimme varanneet vaatimattoman kahden sängyn mökin.
Uimisen: aamulla ja majapaikassa.
 Harjun  Portin kesäkauppa: älä jätä huomisen eräitten ostoa sinne. Muistuttaa enemmänkin kioskia. Onneksi meillä oli hiukan entistä evästä jäljellä. Mutta kuinka tulen toimeen ilman leivän päälle pantavaa avokadoa.
Mökistä avautuva maisema.

Nyt jo kuulen jonkun blogin lukijan kysymyksen: miksi vaellatte?
1. Camino kutsui huhtikuussa, mutta perui kutsunsa. Niin mutta miksi Camino ylipäätään kutsuu?
2. Olemme 71 ja 77. Liikunta ylläpitää terveyttämme. Arvostamme ruumistamme Pyhän Hengen temppelinä.
3. Kun on tavoite, vaikkapa seuraava Camino, se kannustaa kävelemään pitkin
 vuotta. Ajattelemme:”Nyt kun vielä pystymme.”
4. Vaeltaessa jokainen päivä on erilainen. Aamulla et tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Jokaisen päivän maisemat ovat erilaisia. 
5. Erityisen mielekkyyden vaeltamiseen tuovat rukousaiheet, joita kannan mukanani ikäänkuin luottamustehtävänä. AI miksi rukoilla, kun Jumala tietää lastensa tarpeet. Isä haluaa olla vuorovaikutuksessa lastensa kanssa. Isä haluaa kuulla lastensa puhuvan. Isä haluaa kuulla lastensa sanoittavan tarpeitaan. Ihan niinkuin vanhemmat haluavat kuulla omilta lapsiltaan samoja asioita. 
6. Käveleminen on mukavaa. Minulla on usein riemullinen tunne: tätä minä osaan.

Tämän päivän highlight: muuntua vielä illalla hetkeksi sukulaiseksi.
PS. Kirjoitusvirheitten  metsästys kännykän ruudulta on välistä ylivoimaista. Olen pahoillani.



Saturday, July 18, 2020

Jatkuu edellisestä koska kännykkävarkaan ei jaksa pyörittää isoja tiedostoja.
Säätila: + 23-26 C. Meille olisi riittänyt 10 astetta vähemmän. Onneksi reitti kulki metsässä ja varjoissa.
Highlights: kuuden kilometrin perästä tulimme Hannukselan talolle. Etsimme kompassia varmistaaksenne suuntaa. Wolfgang- isäntä tuli tervehtimään:” Tulkaa nyt istumaan J lepäämään. Tässä ryhmät pitävät taukoa”. Esteli , kun arvelin, että olemme häiriöksi. Sitten vakuutuin, että olimme tervetulleita. Maila-vaimo oli Caminolta kävellyt joten olimme  peregriino amicos. Maila keitti kahvit, Wolfgang esitteli huikean tinafiguurikokoelman. Suomen suurin, 6000 hahmoa. Wolfgangin isän tekemiä. Kaikki asut noudattavat pikkutarkasti eri aikakausiin vaatteita. Mykistävää!!!


Olimme vaikuttaneet myös isännän
kirjoittamasta runokirjasta. Kuinka voikaan äidinkieleltään saksalainen löytää suomeksi sellaisia sanoja kuvatakseen ihmismielen moninaisuutta. Ostimme kirjan Miehen innostamana.

Ja viimeinen ihmeellisyys Hannukselassa: raajarikko koivu, joka silti elää. Se on synnyttänyt elämänkanavat melkein lahon rungon jäännöksen lomaan. Mikä elämän voima.
Loppumatka meni muistellessa ja ihmetellessä kokemaamme ja kohtaamista. Puolitoista tuntia kestäneen tauon jälkeen jatkoimme kohti Soppeenmäen etappia. Nämä kaksi paikkaa on esitelty Pyhien Polkujen esitteessä.

Soppeenmäen kohdalla alkoi olla nälkä. Luvassa oli laavu, jota emme löytäneet. Maatalousskoneiden ” museon” pihapiiri oli hiljainen. Löysimme keinun, joka oli varjossa ja. Ilman hyttysiä. Ah, miten eväät maistuivat.
Loppumatka oli helppoa suunnistaa, kun opasteet olivat oikeassa paikassa. Askelmittari näytti 22 km kun olimme Putikossa.Helteessä askel on lyhyt, kartan mukaan matkaa on17 km. Uimaan ja jätskille Savisepän pajaan. Sen jälkeen muutuimme sukulaisiksi. Veljeni haki meidät heille iltaa viettämään, rantasaunaan ja tietysti syömään. Aavistimme että saisimme sekä mustikoita että lakkoja jossain muodossa. Niin tapahtui. Huomenna aamulla muutumme taas vaeltajiksi. Seppä ja Hannukselan väki sanoivat, että omatoimivaeltajia ei ole näkynyt. Eikä ryhmiäkään tänä kesänä. Siksi polku oli jossain ruohottunut.
Putikko, entinen lähiasema. Nimen synnystä muisti suomenkielen opettaja vitsailla:” Pusikossa asui mies, joka ei osannut sanoa S-kirjainta” Hän sanoi asuvansa Putikossa. Uskoisitko tuota!




Asumatonta taivalta salon poikki Putilkkoon


Eilisen iloinen huipennus oli Oron Myllytuvassa Ritva Kososen ja Helena Kaipion näyttely. Ritvan näyttelyyn menin noin 30 vuotta sitten Putikon asemalla sattumalta. Se teki minuun sellaisen vaikutuksen että sanoin, jos tuleviin kirjoihin tarvitaan kansia, Ritvan työt olisivat sopivia siihen. Hänestä tuli viiden kirjankannen tekijä.
Nämä kengät on yhden kirjan kannessa, niillä on päästy myös Ateneumiin. Ritvan taide on syvältä koskettavaa. Terapeuttista. Sielunhoidollista.

Aamu alkoi kukonlaulun aikaan. Puoli seitsemän hyvästelimme Oron.
Kuljimme asumatonta saloa ensin 6 km.

Hyttysiä: paljon. Miehellä on tervavoide, minä on välitä.
Opasteita: liian vähän alkutaipaleella. Kartan kanssa sai olla tarkkana, koska kaikissa tienhaaroissa ei ollut merkkiä. Soppeenmäeltä Putikkoon merkinnät olivat huvin laitettu. Kiitos siitä.
Tiet: monenlaisia: soratietä (oikoi), kärrytietä,polkua, umpeenkasvanutta polkua.
SP




Säätila: