Sateen sattuessa sateessa

Aamulla ei ollut enää helle (17 C). Sateen tihkuessa yritin iloita siitä että vihdoin saan käyttää vuosi sitten ostamaani  sadeviittaa. Viime syksyn Caminolla kannoimme sitä ”turhaan”. Sadeasunani on viitta ja sadelahkeet. Alle panin Miehen uinnissa käyttämät pyöräilyshortsit. Miehellä oli coretex puku. Kumpikin toimi hyvin - piti vettä mutta kostea ilma ja hiki teki vaatteet kostean märäksi.

Polulle 6.30. Aamuheräämiset klo 5 ovat meille luontaisia kotonakin.

 Tie ja sateiset maisemat kutsuivat. Ilma oli riittävän lämmin, joten olimme tyytyväisiä kulkiessamme

Viime yön nukuin huonosti. Ehkä join liian myöhään pulveri cappuccinoani. Klo 2 katsoin kelloa viimeisen kerran. Kuuntelin opetuksia rukouksesta. Minua ilahdutti ajatus, että esirukous on välittämistä. Ennenkuin voi rukoilla, pitää tietää mihin toinen tarvitsee rukousta. Minulla on muuutamia ihania ystäviä joitten kanssa kyselemme toisiltamme:” Mitkä ovat tällä hetkellä asioita, joitten puolesta toivot minun rukoilevan. Tavallisin iltarukouksen dispositioni on Isä Meidän- rukous. Jokaisen rukouksen laajennan koskemaan konkreettisia omia, toisten tai yhteisöjen asioita. Usein nukahdan ennenkuin olen päässyt loppuun. Yöllä herätessäni ensimmäiseksi muistelen, mihin jäinköän. Jatkan ja nukahdan.

Kymmenen kilometriä taivallettusmme pääsimme maantielle. Etsimme metsikön ja kuustennsuojassa söimme eväitä: avokado leipä ja banaani. Aamulla olimme syöneet tuhdin annoksen kaurapuuroa Maritan antamista ryyneistä. Minulla lisäksi avokado-pesto leipä ja kahvi. Olimme laskeneet, että evääminen juuri ja juuri riittäisivät luostarille asti, siksi emme menneet Enonkoskelle vaan jatkoimme maantielle päästyämme luostarin suuntaan.

 Reitti Vuorijärveltä oli erinomaisen hyvin merkitty. Kuljimme useaan otteeseen metsäpolkuja. Merkkejä oli tiheästi. Silti onnistuimme kerran kadottamassa Polun ja kuljimme edestakaisin. Erityisesti sateella katse suuntautuu maahan ja isommalta tieltä eroavat polut jäävät huomaamatta. No, sillä harharetkestä poikkesimme karttaa lukemaan sateen suojaan yhteen latoon. Sisällä oli tuoleja ja penkkejä. Olimme varmoja, että ne olivat Polun kulkijoille tarkoitettu lepopaikaksi!!!😀.

Polun varrella olen ihaillu kauniita ja hyvin hoidettuja pihoja. Mieleen tulee Ruotsin pihapiirit tai  pihat ruotsalaisella Pohjanmaalla. Maitolaituri voi olla kuin tilateos.

Tapasimme vielä katoamassa olevan kulkuvälineen eli lossin. Kulkua oli voimistettava proteiinipatukalla. että viimeinen 10 km jaksaisi kulkea . No eipä meidän tarvinnutkaan kulkea koko matkaa jalan, sillä luostarin pappi Pauliina Kainulainen tuli kaupalta ja otti meidät kyytiin.Ehdimme juuri puolenpäivän rukoushetkeen ja lounaalle.

Vaeltamiselle oli siunattu loppu yhteisessä rukoushetkessä.
Loppupäivän lepäilimme sateen ropistesssa luostarin yläkerran kattoon.

Huomenna junamatkalla voisin kirjoittaa informatorisen yhteenvedon niile, jotka voisivat joskus kuvitella vaeltavansa Pyhiä Polkuja.