Jatkuu edellisestä koska kännykkävarkaan ei jaksa pyörittää isoja tiedostoja.
Säätila: + 23-26 C. Meille olisi riittänyt 10 astetta vähemmän. Onneksi reitti kulki metsässä ja varjoissa.
Highlights: kuuden kilometrin perästä tulimme Hannukselan talolle. Etsimme kompassia varmistaaksenne suuntaa. Wolfgang- isäntä tuli tervehtimään:” Tulkaa nyt istumaan J lepäämään. Tässä ryhmät pitävät taukoa”. Esteli , kun arvelin, että olemme häiriöksi. Sitten vakuutuin, että olimme tervetulleita. Maila-vaimo oli Caminolta kävellyt joten olimme  peregriino amicos. Maila keitti kahvit, Wolfgang esitteli huikean tinafiguurikokoelman. Suomen suurin, 6000 hahmoa. Wolfgangin isän tekemiä. Kaikki asut noudattavat pikkutarkasti eri aikakausiin vaatteita. Mykistävää!!!

Olimme vaikuttaneet myös isännän

kirjoittamasta runokirjasta. Kuinka voikaan äidinkieleltään saksalainen löytää suomeksi sellaisia sanoja kuvatakseen ihmismielen moninaisuutta. Ostimme kirjan Miehen innostamana.

Ja viimeinen ihmeellisyys Hannukselassa: raajarikko koivu, joka silti elää. Se on synnyttänyt elämänkanavat melkein lahon rungon jäännöksen lomaan. Mikä elämän voima.

Loppumatka meni muistellessa ja ihmetellessä kokemaamme ja kohtaamista. Puolitoista tuntia kestäneen tauon jälkeen jatkoimme kohti Soppeenmäen etappia. Nämä kaksi paikkaa on esitelty Pyhien Polkujen esitteessä.

Soppeenmäen kohdalla alkoi olla nälkä. Luvassa oli laavu, jota emme löytäneet. Maatalousskoneiden ” museon” pihapiiri oli hiljainen. Löysimme keinun, joka oli varjossa ja. Ilman hyttysiä. Ah, miten eväät maistuivat.

Loppumatka oli helppoa suunnistaa, kun opasteet olivat oikeassa paikassa. Askelmittari näytti 22 km kun olimme Putikossa.Helteessä askel on lyhyt, kartan mukaan matkaa on17 km. Uimaan ja jätskille Savisepän pajaan. Sen jälkeen muutuimme sukulaisiksi. Veljeni haki meidät heille iltaa viettämään, rantasaunaan ja tietysti syömään. Aavistimme että saisimme sekä mustikoita että lakkoja jossain muodossa. Niin tapahtui. Huomenna aamulla muutumme taas vaeltajiksi. Seppä ja Hannukselan väki sanoivat, että omatoimivaeltajia ei ole näkynyt. Eikä ryhmiäkään tänä kesänä. Siksi polku oli jossain ruohottunut.

Putikko, entinen lähiasema. Nimen synnystä muisti suomenkielen opettaja vitsailla:” Pusikossa asui mies, joka ei osannut sanoa S-kirjainta” Hän sanoi asuvansa Putikossa. Uskoisitko tuota!