Maan korvessa kulkevi

Tuhdin Samin ja Maritan kanssa jaetun aamiaisen jälkeen Marita saatteli meidät Kerimäen harjua pitkin Pyhille Poluille. Alkoi korpivaellus. Se tarkoittaa, että asutusta oli vähän ja saimme kulkea salo- ja korpimaisemia. Jälleen kerran ihailimme sitä talkooporukkaa, joka on tehnyt Pyhät Polut reitistön. Mikä työ suunnittelussa, metsäteiden ja kyläteiden verkon löytämisessä, maanomistajilta luvan kysymisessä, merkkipaalujen pystytyksessä ja huoltamisessa. Siihen päälle vielä yhdistyksen kotisivut, jotka ovat hyvät ja paljon infoa sisältävät. Kiitos jokaiselle uurastajalle.

Tämän päivän reitti kulki enimmäkseen metsä-ja kärryteitä. Ne ovat sangen miellyttäviä paitsi että tiheässä metsissä hyttyset kiusaavat sankoin joukoin. Maantiet olivat kylämaanteitä ja niitten varrella saattoi nähdä suloisia linja-auton odotuskatoksia.

Tämän- ja huomisen matkat ovat erityisen haasteellisia kun 

kauppoja ei ole matkan varrella. Kerimäellä on suunniteltava, mitä aikoo parina päivänä syödä. Olimme tehneet ostoksenne luottaen että seuraavassa majapaikassa Makkosen aitassa löytyisi myös iltapala ja aamiainen ”Eiköhän tuota jotain järjestyne”, oli isäntä lupaillut. Nyt saimme tiedon, että pääsisimme lähemmäs Polkua vapaaseen mökkiin. Nyt piti tarkkaan suunnitella, miten eväät riittäisivät.

Evlästauon ovat yksi vaelluksen kohokohta olipa syötävää vähän tai paljon.

Taukoja pidimme kaksi. Paikaksi on etsittävä avara paikka hyttysten takia.

Matkalla tapasimme kaksi marjastajaa. ” Päevee”, sanoin osoittaakseni että ostoon puhuu paikallista kieltä. Mustikoita on paljon ja metsämansikoita enemmän kuin koskaan olen nähnyt. Repun kanssa herkuttelu on valitettavasti hankalaa.

Kerimäen toiseksi korkeammalla kohdalla oli talo ja vanha emäntä pihalla. Pyysin veden täydennystä kun pari litraa oli jo 24 C ilmassa kulunut. Toivoin, että Jeesuksen lupaus, että kylmän veden janoisille antaja ei jää palkkaa vaille.

Porttikosken laavulla poikkesimme, mutta hyttyset estivät pidemmän pysähtymisen. WC löytyi ja sekin ilahdutti. 

Lintupöntön voi asentaa myös näin.

Nyt oli merkinnät laitettu täydellisen hyvin. Oksistossa oli vesottu ja näimme jopa muutaman ”kilometritolpanki”. Tuo kilometrimäärä viitannee Enonkoskea. 

Ah, löysimme ensimmäiset mehevät vadelmat. Harmiksemme emme ole löytäneet lakkoja lehtiä enempää, vaikka FBssa vilisee täysien lakkasankkojen kuvia.

Kahden maissa olimme perillä Vuorijärven lomamökeillä ja mittarissa oli 28 km. Kyllä uinti maistui ja vaaka-asento mökin parvella.

Huominen päivä jännittää: viimeinen päivä. Luvassa helteiden jälkeen kolmen pisaran sadepäivä. Haaveemme oli kävellä Enonkosken luostarille, mutta toteutuminen näyttää huonolta. No, huominen näyttää mistä löydämme itsemme.

Jalat: minun jalkani voivat hyvin vaelluskengissä ja kahden sukkalerroksen sisällä; alla ohut coolmax ja toisena ohut aloevera langasta neulomani villasukat. Aamuin ja illoin rasvaan jalat ja raskauksien olen alkanut jo kuukausi sitten. Miehen jalkaterä on toisessa jalassa leventynyt ja Caminolla uskollisesti palvellut vaelluskenkä painaa jalansyrjää. Hän on insinöörimäisesti tehnyt kokeiluja tilanteen parantamiseksi: pohjallinen pois, pohjallinen takaisin, päällyssukka pois, sukka takaisin, uusi sukka, pohjallisista leikattu pala pois ja niin edelleen.” Kyllä tämän kanssa pärjään”, hän toteaa.

.