Monday, April 23, 2018

Puoleksi Turistina Santiagossa
Tästä kuvakulmasta en ole saanut kuvattua katedraalia. Kävimme aamupäiväkävelyllä isossa puistossa katedraalin länsi puolella. Sen jälkeen muut ikärouvat alkoivat suvenier-shops kierroksen ja se päättyi vasta illalla klo 9 kirkon kiertämiseen. Messu sykähdyttää aina. Täysi kirkko. Tänne kaikki tulevat. Pyhitettyyn paikkaan. Rukouksen paikkaan. Lämmittävää on kohdata Caminolla tavattuja ihmisiä. Jotkut muutamankin kerran tavatut peregriinot saattavat olla erityisen ilahtuneita jälleennäkemisestä. Se on yksi Caminon herkistä asioista. Yllätykseksemme botafumeiro heilui messun jälkeen vaikkei ollut perjantai. Kymmenen miestä tarvitaan töihin, siksi ylimääräisistä botafumeironäytöksistä on jonkun maksettava.
Tuo ei anna mitään kuvaa katedraalista eikä botafumeirosta, mutta onpahan muisto lähtöasemista.
Koko matkan olin hehkuttanut Santiagon pinchoja. Niiden pariin pääsimme messun jälkeen. Minä en sentään syönyt noita kaikkia yksin.
Kuinka voi olla että en ole jakanut yhtään kuvaa salasana da mictasta. Siinä viimeisen illan alkuruoka.
Pääsin perille tämänkertaiseen päämäärään. Katedraalissa minulle on muodostunut erityisen merkittäväksi hiljaisen rukouksen kappeli. Koskettavaa ajatella, että sinne ovat tuhannet ja tuhannet polvistuneet taakkojen ja kiitoksen kanssa vuodesta toiseen. Yhteenveto varusteista: makuupussia en tarvinnut, silkkipussia kyllä. Sadevaatteita en tarvinnut. Tuulitakkia en pitänyt kertaakaan päällä. Merinovillakerraston käyttö jäi yhteen kertaan. Kaikki nuo ottaisin silti mukaan seuraavallakin kerralla. Meille sattui erinomaiset ilmat. Ryhmässä vaeltaminen on erilaista kuin yksin tai kaksin. Ikärouvien ryhmä on ollut verraton. Helppo. Tyytyväinen. Iloisen ihmettelevä. Jaksava. Sisukas. Jaamme yhteisen uskon ja luottamuksen Jumalaan. Voimme rukoilla yhdessä. Se tuo erityistä merkitystä matkallemme. Nyt siss Camino jatkuu - Camino del Vita. Ehkä jälleen herään vielä monena yönä albergassa.

Sunday, April 22, 2018

Santiago määränpää Milladoiron alberga petti meidät pahan kerran. Olimme aikoneet yöpyä 6 km ennen Santiagoa. Mainoksia oli pitkin matkaa Padronin jälkeen. Millaidorossa ei yhtään. Neuvottelimme; kysymmekö vai kävelemme Santiagoon. Päädyimme kävelyyn kun kello oli vasta yksi. Santiagossa olisi mukavampi hengailla kuin esikaupunkialueella. Siis matkaan.Ko uusi, iso alberga on hyvä vaihtoehto huonolla ilmalla ja jos voimat ovat loppuneet. Mutta aletaan päivä alusta. Saimme herätä musiikkiin. Meille oli esitetty toivomus, että emme nousisi ennen 7. Se ihana Hallelujaa aloitti päivän. Mikä aloitus.
Illalla olimme aterioineet yhdessä. Jälkiruuaksi oli edellisten peregriinojen ostamaa ja konvention kauppaan leivottua kakkua. Me ostimme seuraaville. Hyvästi Henrdon, erityinen paikka. Hospitalierot luovat ilmapiirin ja tervetuloa-hengen. Kerroin sen heille lähtiessä.
Sinisadetta kasvoi monen aidan raossa ja päällä. Ikärouvat kyselivät missä olisi suvisatu niminen kukka. Pisteet sille, joka ymmärtää ikärouvien kysymyksen.
Leikatut puut ovat jotenkin liikuttavia, Niissä on lupaus kasvusta, mutta kukaan ei etukäteen tiedä, millaista kasvu tulee olemaan.
Päivän kivisillat. Molemmat lähellä Santiagoa. Ehkä viimeiset tällä matkalla. Ihailen ihmisen käden työtä ja kestävyyttä. Tänään tapasimme totisen El Angelina del Camino. Heitä on ollut ennenkin, juuri kun olemme kääntyneet väärään suuntaan. Tämän päivän enkeli oli lenkillä oleva nainen. Hän osasi kertoa englanniksi että olemme kääntyneet väärään suuntaan. Hän kulki kanssamme oikeaan tienhaaraan. Sitten hän ilmaantui yhtäkkiä pienen kirkon luona ja kertoi, että hänellä on kirkon avain, jos haluamme käydä sisällä. Tietysti halusimme. Istuimme ihanassa, viileässä kirkossa. Hän alkoi laulaa kauniilla äänellään latinaksi. Siihen voimme yhtyä kun sanat olivat yksinkertaiset ja melodia helppo. Sitten me lauloimme ”Tule kanssani Herra Jeesus” ja lopuksi yhdessä Laudate omnes Centes. Kiitimme. Sanoimme molemmat kulkevamme samaan taivaaseen ja elävämme Jumalan armosta. Ihana kohtaaminen.
Saavuimme Santiagoon helteisen vaelluksen jälkeen vaille neljä. Olin varannut La Salen Hotellista, jossa on myös Alberga, neljän hengen huoneen. Olen ollut siellä kerran aikaisemmin, siksi tiesin sen siistiksi, rauhalliseksi paikaksi. Etäisyys katedraalista 800m ja hinta 19.50/henki. Credencialin hakemista ei tarvinnut jonottaa. Katedraaliin tutustuimme ja olimme 19.30 messun alkuosan. Kuulimme että 4 suomalaista oli saapunut Santiagoon. Ketä lienevät? Oli myös hauska tavata yllättäen Anita ja Seija, joiden camino Portuguesen postauksia olen seurannut. Nyt kaksi yötä samassa paikassa ja huomenna on yhteenvedon aika.

Saturday, April 21, 2018

Herbonin konventio Kilpaileva blogi (phakkola.wordpress.com) on tältä päivältä julkaistu jo aikaa sitten. Minä odotin kaikki päivän tapahtumat samaan kertomukseen. Ikärouvien pyynnöstä lähdimme klo 7.00. Saimme kokea päivän vaikenemisen hämärästä kirkkaaksi päiväksi. Saivat kokea myös Albergan aamutunnelman kun katulampun valossa etsitään tavaroita ja keittiössä pakataan.
Päivän kivisilta oli Ponte Romano Calkas de Reissä. Koko päivän saimme vaeltaa kauniissa, tosin ei yhtä hiostavassa ilmassa kuin eilen. Jälleen kauniita metsäteitä, viinitarhoja, sopivia nousuja ja laskuja.
Jottei lukija erehtyisi luulemaan, että Caminomme on pelkkää myötämäkeen, on talletettava yksi ylämäkikuva.
Tänään on lauantai. Ihmiset ahertavat kasvimailla. Monet kasvit ovat jo isoja; herne, peruna, salatti yms. Kyllähän tuosta kasvaa purjoa pitkäksi aikaa.
Tämä kukkaloisto ja värien kylläisyys on tajutonta. Nimiä emme kaikille tiedä, mutta joitain on talletettava. Olin haaveillut Herbonin luostarista. Se on 2,7 km Caminosta sivussa. Luostarit Caminolla ovat aina viehättäneet. Niissä on oma tunnelmansa. Niissä on rukoiltu paljon. Niissä on luettu Sanaa. Niissä on haluttu palvella Jumalaa.
Tuttuun tapaan rinkat pantiin riviin Albergan oven eteen odottamaan aukeamista. Vastaaanotto oli lämmin ja ystävällinen. Kuudelta saimme opastetun kierroksen . Opin että kyseessä ei ole luostari, koska jo sana viittaa sisäänpäin kääntymistä. Kyseessä on fransiskaanimunkkien konventio. Kaikki munkit ovat lähetyssaarnaajia. Konventiossa he kävivät lähetyskoulun. Sitten heidät lähetettiin palvelemaan. He elivat köyhinä sillä köyhä voi parhaiten elää kärsivien lähimmäisten rinnalla. Fransiskaanit veivät kristinuskon etelä-Amerikkaan. Monet kaupungit ovat saaneet nimen lähetyssaarnaajia mukaan. Kahdeksalta oli messu, sen jälkeen yhteinen herkullinen ateria. Niin ja messun jälkeen oli peregriinojen siunaaminen. Saimme myös Credentialin, jossa luki siunaus monella kielellä. Edellisen päivän peregriinot olivat lahjoittaneet meille luostarin kaupasta ostetun kakun. Niin mekin teemme. Yhteinen tiskaus ja päivä alkaa olla valmis. Kuin pisteeksi I:n päälle kosteiksi jääneet vaatteet otettiin kuivausrummun käsittelyyn. Olipa siinä päivää. Jäljellä 25 km Santiagoon.

Friday, April 20, 2018

Briallos ja pitkä päivä Ukkonen pauhaa ulkona, mutta ei sada ainakaan vielä. Päivä on ollut suorastaan helteinen. Taivalsimme 30 km. Nyt kaikki loput Albergat ovat minulle uusia. Vältämme kaupungit.
Mitä päivä tuo tullessaan on jokapäiväinen kysymys. Mikä maisema aukeaa? Mitä mutkan takana? Siinä yksi Caminon viehätys. Jokainen päivä on ennalta arvaamaton. Vaikka olen kulkenut kahdesti tätä reittiä, mieleeni palautuu vain harva paikka.
Ponte Sampaio sentään oli tuttu. Tosin kahvila ORomana tuotti pettymyksen; olimme siinä kahdeksan maissa. Olin haaveillut aamiaisesta siinä, mutta paikka oli kiinni. Sitä paremmalta maistui aamiainen Sta Martassa ennen Ponteferdaa. Olen valmistanut matkalaisia siihen, että aamiaista ei tarjoilla kiinteässä aikataulussa.
Ponteverdan kivisilta on matkan neljäs. Joku kysyi, miten matka ikärouvien ryhmänä sujuu, siis verrattuna siihen että kuljen Miehen kanssa. En osaa verrata, mutta mukavaa meillä on. Välillä olemme hiljaa, välillä kerromme tarinoita elämästämme.Kuntomme on jokseenkin sama. Iloitsen siitä että matkakumppanit kulkevat silmät ja korvat auki ja osaavat ihmettelemisen ja nauttimisen taidon. Tänään lähdimme aamuhämärissä. Päivä valkeni varttitunnissa. Haluaisivat lähteä huomenna hämärissä, että näemme päivännousun. Tänään albergassa alkoi hissutteleva elämä puoli seitsemän maissa.
Tänään emme näe auringonlaskua rannalle kun se peittyi pilveen ja nyt sataa. Rantaa ei näy tähän Brialloksen albergaan, vaikka tätä rantapaikaksi sanotaankin.

Thursday, April 19, 2018

Arcade on uusi tuttavuus. Bussi toi Vigoon (1.55€). Ettei elinen aamiaisen viipyminen toistuisi, söimme heti Vigon linja-autoasemalla. Saivat ikärouvat tutustua todellisiin bocadilloihin.
Taitaa kilpailijankin blogissa olla joka päivä joku ruokakuva. Se kertoo, miten keskeistä nautintoa on syöminen.
Redondelaa lähestyttäessä sillan kuvaaminen on must. Paula tähtää taidekuvatasolle. Lahtea voi ihailla ja maisemasta nauttia vaikkapa tällä parhaat päivät nähneellä penkillä. Aurinko suosi meitä. Lämpö kipusi kyllä reilusti yli 20C, mutta saimme kulkea paljon varjossa. Mitähän tuon mutkan tai nyppylän takana on?
Ja se kolmas kivisilta: nyt se oli Recondelassa rautatiesiltana.
Nyt alkaa tienviittakiviin tulla kilometrit. Koko ajanhan ne vähenevät ennenkuin tuskin alkavat. Nyt Caminolla on paljon vaeltajia. Onhan Central camino Portuguese yhtynyt tähän. Redondelaan jää iso osa. Tämä Arcade on 7 km Redondelan jälkeen. Täällä on yksityisissä albergoissa 50 paikkaa. Näyttää täyttyvän tämä meidän 20 paikkainen, hyvin suositeltava Alberga Lameirinas. Hotellipuolen ravintola on vieressä, joten tänäänkin on toivossa ruokaa.

Wednesday, April 18, 2018

Nigranissa Jeesuksen sydämen apostolien convention albergassa. Meri pauhasi edelleen aamulla ja toi korkeita vaahtopäitä. Eikä tuulta missään. Tämä luonnonilmiö on selvitettävä jonkun viisaamman kanssa. Tein maallikon oletuksen, että Caminhasta ei ollut eilen asiaa lautalla eikä Marion veneellä yli, koska uusia peregriinoja ei tullut Moughasin albergaan. Sinne yleensä tullaan Caminhasta.
Ja niin ikärouvat olivat reippaana lähdössä klo 8.00 ilman aamupala kun olettamani baari oli lopettanut eikä illalla ollut voimia kahden kilometrin päässä olevaan kauppaan. Eilinen väsymys oli tipotiessään ja nautimme siitä että saimme taas olla matkassa Jumalan armosta.
Valitsimme tällä kertaa rantatien sijasta varsinaisen Caminon. Se nousi 130 metriin. Yksi ikärouva haluaa erityisesti vuorikiipeilyä. Kaikkien matkalaisten toiveet on huomioitava. Matkanjohtaja saa varmaan palautteessa moitteita kun aamupalan vuoksi oli käveltävä ensin 12 km ja kello oli yli 11 kun vihdoin istuimme Baionassa tostadan ja Café con leche granden kimpussa. Portugalilaiset ystävämme olivat valinneet rantareitin ja tulivat hiukan jälkeemme. Sitten olikin energiaa lähteä ylimääräiselle kävelylle Baionan linnoituksille. Nigranin albergaan oli vain 6 km matka, tosin kaupunkia, mutta matka joutui helposti. Tänään emme olet liian väsyneitä. Suihkun jälkeen lähdimme herkuttelemaan ja etsimään illaksi ruokapaikkaa. Jospa kolmantena caminoiltana jaksaisimme syömään.
Voi tätä kukkien paljoutta. Kevät on puhjennut. Tai kesä.
Kivisilta kaksi Nigranin rajalla. Rakennettu 1100-luvulla. Kilpaileva blogi, jota kirjoitetaan viereisessä sängyssä, löytyy phakkola.worldpress.com

Tuesday, April 17, 2018

Moughas ja aaltojen pauhu Tarkkaavainen lukija huomaa että lupaamani kivisiltaa ei näkynyt missään. Sijaan tuli puhkeava mangolia. Ajattelin sekä Krissen että Lutheria, jonka pihassa kasvoi mangolioita. Mutta tässä kivisilta;
Totta se on että Caminhaan lautta ei kulje maanantaina. Kalastaja Mario kyllä kyyditsee mielellään viidellä eurolla. Marion numero on (00351) 963416259. Wau mikä valkoisten korkeiden aaltojen päivä. Ikinä en ole nähnyt sellaisia enkä osaa arvioida miten korkeita tyrskyn olivat (10m). Mutta ihmeidenihme; tuuli ei ollut kylmä. Mikä lie enkelin lämpösuoja välissä. Kuvat eivät vangitse niitä, silti laitan yhden itselle muistoksi.
Käsittämätön aamu; vielä 7.10 koko alberga nukkui. Minä olin kuunnellut jo pari tuntia Holy Trinity Bromptonin opetuksia. Sitten herättelin lempeästi ikärouvat ja me siellä ainoina teimme aamutoimia. Tavoitteemme oli mennä aamiaiselle klo 8.00. Päivä alkoi pilvisenä, mutta lämpimänä (14C). Mitä paras vaellussää. Olimme varautuneet 13 km kävelyyn ilman kauppaa tai kuppilaa ja ilman evästä. Ojasta etsimme ensalada da Mixta paikan. Ei ollut Caminon vierellä vaan pääkadun varrella. Näkivät ikärouvatkin millainen on herkkuni. Toinen herkkuni on jo valloittanut matkatoverit eli Café con leche. Tänäänkin isokuppi 1.20 ja kaupan päälle 2 pientä croissanttia kullekin.
Rantaa kävellessä muistui mieleen viime syksyn uutiset: tulipalot juuri AGuardan ja Ojan välillä. Mustunut maisema näkyi edelleen, mutta uusi elämä halusi pursua esiin hiiltyneistä rungoista. Vuoden takaisin havaintoihin ei kannata luottaa. Silloin söimme illallista albergamme baarissa. Nyt baari on lopettanut ja lähimpään ruokapaikkaan tai kauppaan on 2 km. Liian pitkä matka toisen päivän iltana.”Haluatteko tortilla patatan?” kysyi hospitaliero (nuori poika). Mistä lie taikonut juuri paistetun tortillan ja sen söimme mielihyvin2.50€/ henki. Alberga alkaa täyttyä. Nyt meitä on toistakymmentä. Jos haluat hauskemman version ikärouvien matkasta siirry phakkola.worldpress.com