Saturday, May 9, 2015

Turistina hengailua ja laskeutumista caminolta

Vielä tänä aamuna kaupungilla näimme tuttuja peregriinoja. Erikoisin oli hollantilaisen Antonion tapaaminen asemalla. Hän oli suuntaamassa Madridiin kun olimme ostamassa lippuja huomista varten. Me olimme ensimmäiset, jotka hän tapasi caminolla kaksi viikkoa sitten ja me olimme myös viimeiset. Näin ympyrä sulkeutui.

Tänään on pincho-päivä. Vasta kerran ennen Salamancaa olemme löytäneet pinchoja ja täällä niitä on sitäkin enemmän. Pinchoja aamiaisella, pinchoja kahvin kanssa, pinchoja lounaaksi, mitenhän käy illallisella.
Olenkin kertonut, että pinchot olivat Camino del Norten löytö, kun nuoremme innostuivat niistä. Kerrattakoon vielä joittenkin aamujen eväs, jos albergassa tai lähistöllä ei ollut aamiaista. Bocadillo ja zumo naturalis eikä bocadillo ollut mikään pikkuleipä.
Salada da mixta kuului suosikkiruokiini
Espanjalainen churros on kuulema pakollinen maisteltava. Täällä on Churrerioita, joissa myydään churroksia, joita kastellaan kahviin tai kuumaan suklaaseen.
Mies juo yleensä kaakaota (tai zumoa). Kerran myyjä ei oikein ymmärtänyt, mitä hän halusi ja kysyi varmuudeksi "Chocolat?", "Si, si", mies vastasi ja niinpä hän sai kupillisen paksua kuumaa suklaata.

Espanjalaiset ovat joissain asioissa hyvin käytännöllisiä ihmisiä. Kaikkien vessojen lukot olivat peruslukkoja. Mitäpäpä sitä monimutkaisemmaksi tekemään.

Sen verran turistina hengailusta, että vanhaan yliopistoontutustuminen sisältä oli suurenmoinen elämys. Rakennus on eräänlainen yliopistomuseo, tosin joitain luento ja juhlasaleja käytetään edelleen esim. valmistujaisiin tai kuten tänään, väitöstilaisuuteen. Yliopiston käytävillä oli aistittavissa satoja vuosia sitten ollut tunnelma, etuoikeus opiskella, lahjakkaiden tiedonhalu ja yhteentuleminen. Pian yliopisto juhlii 800vuotista taivaltaan. Kuva ehkä vanhimmasta luentosalista, jossa oli ajan patinoimat kapeat penkit istuimena ja vähän leveämmät hirret pöytinä.


Hyvästit roomalaisille silloille. Salamancan silta onkin erityisen pitkä. Sitä tulee päivittäin kulkemaan kymmenet peregriinot. Sitä kulkee sadat ja tuhannet oman arkisen elämän osana. Jos se osaisi kertoa kulkijoitten tarinat...

Uusia siltoja rakennetaan uusista materiaaleista. Yli jokien, yli virtojen, yli laaksojen...

Uusia sillanrakentajia tarvitaan erityisesti yhteydenrakentajiksi ihmisten välille, erilaisten näkemysten välille, erilaisten mielipiteiden välille. Erilaisuudesta huolimatta on mahdollista löytää yhteistä ja yhteys. Caminolla se toteutuu konkreettisesti. Jos vähänkin yhteistä kieltä löytyy, on myös yhteistä puhuttavaa: "Mistä aloiti caminon?", "Missä nukuit viime yön?",  "Nukuitko hyvin?", "Kuinka jalkasi voivat?", "Oletko aikaisemmin kulkenut caminolla?", "Mikä saa sinut lähtemään caminolle?". Sillat ovat olemassa yhteisen matkan ajan ja uskon niiden olevan, jos joskus sattumalta tapaisimme. Uusikin silta voi olla yksityiskohdiltaan kaunis.
Tämän päivän eucaristico
* kiitollisuus terveydestä ja jaksamisesta caminon aikana
* kaikki sulateltava muistojen varastoissa
* laskeutumisen hitauden mahdollisuus

Kiitos caminon kulkijoille, jotka olette olleet kanssakulkijoita lukemisen muodossa. Kiitos viesteistä. Näen tilastoista, että blogia on luettu. Camino del Vita jatkuu nyt, Via de la Plata joskus, jos Jumala suo.

Tie valmis on. Tie on valmis, edeltäkuljettu. Edeltäkulkija kulkee edelleen kulkijan kanssa.

Friday, May 8, 2015

Viimeinen vaelluspäivä ja Salamanca

Mies oli jo pakkaamassa viiden jälkeen kuN suurin osa pikku albergamme porukasta oli lähtöpuuhissa. Matkaan lähdimme 5.50, siis pimeässä. Harmittelen niitä kertoja, jolloin lähdemme pimeässä. Kerran menimme harhaan, nyt oli suora ja selkeä tie. Päivä valkenee seitsemän maissa. Osa maisemista jää näkemättä.

Sanoimme  hyvästejä Camino kävelylle. Camino del Vita jatkuu. Sanoimme hyvästejä kiviaidoille ja unikoille.
Sanoimme  hyvästejä avarille maisemille ja vuoristoille, kivisille teille ja poluille.
Saavuimme Salamancaan ennen puolta päivää. Roomalaisen sillan läheltä siinsi vanha kaupunki ja katedraali.
Katedraali on jotain niin valtavaa, että sana magnificant kuvaa sitä lähinnä. Pääkirkko on 104 m pitkä ja 43 m leveä. Sivukappeleiden lukumäärää en edes yrittänyt laskea. Kupolia katsoimme peilin kautta, että niskat eivät menneet nurin. Onneksi meillä oli käytettävissä englanninkielinen kapula, jossa oli selostusta kirkosta. Pää oli lievästisanottuna pyörällä kun tulimme sieltä ulos.

Kävimme kiertoajelulla, jotta saimme jonkunlaisen kuvan vanhasta kaupungista ja tietäisimme, mihin huomenna olisi mielenkiintoista tutustua. Olimme saaneet reput klo 12 albergaan ja klo 16 pääsimme kirjautumaan sisään.

Salamanca on kuuluisa yhdestä Euroopan vanhimmasta ja maineikkaimmasta yliopistosta. Se perustettiin 1218 ja kilpaili Pariisin, Bolognan ja Oxfordin yliopiston kanssa. Rakennuksista täällä on toivotonta ottaa kuvia. Muistan kun nuorena opiskelijana yritin kuvata Firentzen katedraalien mykistäviä pieniä puuveistoksia mm. Kirkon ovia. Kotona katsottaessa ne eivät kertoneet mitään siitä vaikutuksesta, jonka ne olivat tehneet minuun. Kuriositeetin vuoksi otin kuvan Vanhasta yliopston pääräkennuksesta tai sen julkisivusta.
Alkuperäisestä yliopistorakennuksesta on jäljellä jotain ja halusin ikuistaa pihaa, joka muistuttaa luostarien sisäpihojen puutarhoja. Taustalla katolisen yliopiston torni.
Olemme siis turisteja pari päivää. Sunnuntaina Madridiin ja maanantaina lento ja juna kotiin.

Tämän päivän eucaristico
* ristit, jotka caminon vatrella muistuttavat Edelläkulkijasta, jonka jalanjäljissä on armo
* Jumalalle rakennetut huoneet, niitten suuruus kertoo jotain Majesteetista
* lämpimät kohtaamiset kasvoilta tuttujen kanssa

Morille ja vaikeneva netti

Olipa siinä totuttelemista eilen iltapäivällä kun tulimme Morillen mini albergaan, kun koko kylässä ei ollut nettiä (eikä kauppaa). Mitä tehdä päivän rutiinitöiden jälkeen  kun illalliseen on aikaa 5 tuntia ja kylä on kierretty kymmenessä minutissa. Opettelin olemista. Kerrankin oli luxusaikaa lojua sängyssä ja kuunnella MB-soittimeen ladattuja opetuksia.

Palaan vielä keskiviikon Fuenterroble de Salvatierran albergaan. Seitsemäksi menimme pyhiinvaeltajille tarkoitettuun messuun. Meitä oli yli 20. Pappi, joka on myös alberguen johtaja, tuli kirkkoon,kutsui takapenkkeihin jääneet vieraat pienellä kädenliikkeellä etupenkkeihin. Sitten hän tuli keskellemme ja kyseli, mistä maista olimme ja mitä kieltä ymmärsimme. Hän itse puhui espanjaksi ja ranskaksi ja yksi voluntaari tulkkasi englanniksi. Lauluina "Laudate omnes gentes", "Ubi caritas", "Heveinu shalom alehem" ja Titanic-hymninä tunnettu " Sua kohti Herrani". Ilahduin tutuista lauluista, joita saattoi laulaa myös omalla kielellä. Isämeidän rukoukseen hän kutsui meidät piiriin ja kukin rukoilimme omalla kielellämme. Lopuksi hän kokosi meidät eteen pyhiinvaeltajien siunaukseen. Siinä jokainen sai sanoa nimensä hänen siunauksensa yhteydessä. Vaikuttava, lämpimästi ja läsnäolevasti toimitettu tilaisuus.

Pappi sanoi, että nyt pyhiinvaeltajat ovat caminon puolessa välissä. Nyt on aika pysähtyä, tutkia omaa tilaansa Jumalan edessä, rukoilla syntejä anteeksi, ja pyytää johdatusta, siunausta ja varjelusta loppumatkalle ja elämälle.

Hollantilainen Antonio oli tullut reppuineen juuri ennen seitsemää kylään ja pappi oli tavannut hänet tiellä Ja sanonut, että nyt messuun, se alkaa hetken kuluttua. Antonio tuli ja oli hyvin vaikutettu persoonallisesta ja kohtaavasta messusta.

Sen jälkeen söimme vapaehtoisten valmistamaa tosi maittavaa ruokaa. Ruoka siunattiin ja yhdessä sitten tiskasimme ja siivosimme makuusalin. Tänne albergaan tulee vapaehtoisia eri syistä, kun ensin on itse tullut kohdatuksi, palvelluksi ja ehkä siunatuksi tässä albergassa. Joku on työtön ja käyttää aikaansa tähän, joku lepää muytaman päivän kesken caminon, eilen oli tullut ranskalainen, joka sanoi  että hänellä on 18 päivää aikaa olla vapaehtoisena. Tässä mahdollisuus niille suomalaisillekin, jotka haaveilevat voluntaarina palvelemisesta.
Yö oli niin siunattu, että heräsin kuudelta, enkä ollut herännyt yöllä kertaakaan. Ympäriltä kuului rinkkojen pakkauksen rapina pimeässä makuusalissa... se tuttu camino-aamumeininki. Pihalla aamun pimeydessä tervehti valaistu Maria ja toivotti buen camino.
Olemme saapuneet taas viljellyille seuduille. Ihmettelimme kun vehnäpellon keskellä kasvoi samoja puita kuin Dehesalla. Eikä vilja näyttänyt siitä kärsivän. Merkillistä, että vehnä, kaura ja ohra on tälkällä tähän aikaan.
Olen jaksanut ihmetellä myös sitä, että hukkakauraa kasvaa viljan seassa, tien vierellä ja jopa katukivien välissä. Suomessa hukkakaura on kitkettävä käsin pelloista, muuten EU-tuet jää saamatta.
Suunitelmamme oli kävellä vaihtoehtoista reittiä ( 27 km) suoraan Morilleen. Opaskirja sanoi, että polku haarautuu 13 km perästä kun on kuljettu 3. 15 h. Tulimme tienhaaraan, jossa nuolet osoittivat kumpaankin suuntaan, aikaa oli kulunut 2,15 h ja askelmittari näytti 11 km. Lisäksi kyltissä ollut nimi ei ollut kumpikaan uuden reitin lupaamista kahvipaikoista. Siispä emme uskaltaneet läheteä, vaan kiipesimme reitin korkeimmalle kohdalle 1150 m ja ohitimme tuulivoimapuiston. Emme kyllä pitäneet tuulimyllyjä mitenkään epäesteellisinä emmekä ääntä sen kummempana kuin virtaavan veden tai kosken ääni.
Siispä kuljimme vanhaa reittiä San Pedro de Rotzadoksen kautta Morilleen (32 km). Meitä vastassa oli opettaja.
Ja ihan nätti puisto, mutta muutapa kylässä ei sitten ollutkaan kuten kerroin.
Torstain eucaristico
* kiitollisuus papista, joka on saanut kutsumuksekseen peregriinojen kohtaamisen ja hän tekee sen joka ilta
* askeleen keveys, iloinen eteneminen, mielen valo
* iloinen illallisyhteys lämpimässä, pimenevässä Espanjan illassa vaatimattoman baarin teranssilla melkein tuntemattomien peregriinojen kesken ilman yhteistä kieltä
 ( hollantilainen ranskalaiset, espanjalainen ja me suomalaiset)

Wednesday, May 6, 2015

Fuenterroble de Salvaterran pyhiinvaeltajien kokoontumispaikka

Vielä elisestä La Caldsata de Bejarin albergasta. Monissa matkakertomuksissa kiitellään sitä yhteisöllisyydestä, ystävällisestä isäntäparista ja runsaasta ruuasta. Hinta yö, ruoka ja aamiainen 22,50 €/henki. Ei paha. Ja ruokaa oli paljon; ensin, täyttävä kasvis, papu, perunakeitto (se olisi jo riittänyt minulle), sitten salaattia ja pihvilautanen, minunkin lautasellani 5 pihviä. Kun en osannut espanjaksi sanoa, että yksikin riittää tällaiselle enimmäkseen kasvisruokaa syövälle, niin kaikki piti syödä. Tosin yhden kätkin patongin sisään huomiseksi evääksi.


Yläpetiltä katselin puista kattoa. Kiviseiniä vasten tumma puinen katto näyttää kauniilta.

Tämä aamu valkeni kylmänä, niin että karaistunut suomalainenkin paleli lyhythihaisessa puserossa. Kylmästä yöstä johtuen näimme kauniin sumun nousevan laaksosta vuorerinteille.

Sanoimme hyvästejä lumihuippuisille Kalistean vuorille, joita olemme seuranneet parin päivän ajan. Kyseessä on vuorijono eli sierra. Tiemme kulki jälleen dehesan kautta. Eipä ihme, että täällä syödään paljon lihaa, kun teuraskarja ruokkii itse itsensä, kunhan isännät vain huolehtivat aitojen kunnossapidosta. Luulisi lehmien tuottavan hyvää maitoa ja lihakarjan antavan hyvää lihaa, kun ne saavat elellä niin esteettisessä ympäristössä.

Nyt on paljon peregriinoja liikkeellä näissä maisemissa. Tähän Fuenterroble de Salvaterran albergaan on kolmeen mennessä tullut 25 yöpyjää. Tämä on erittäin suosittu paikka. Seurakunnan pappi on tämän perustanut ja johtaa toimintaa. Vapaehtoiset palvelevat käytännön tehtävissä. Tämä on kuin pieni kylä tai kartano monine rakennuksineen. Seinillä maalauksia.

Pappi pitää messun vieressä olevassa kirkossa klo 19, klo 20 syömme isossa ruokasalissa, huolehdimme yhdessä pöytien kattamisesta ja ruuan korjaamisesta ja tiskistä. Rakennuksissa on myös hiljentymishuone.


Tämä muistuttaa paljon Camino del Nortella Guameksen albergaa, josta opaskirjatkin sanovat, että se on must. Täällä on wellcome-tunnelma. Moni asia haastaa muistamaan pyhiinvaelluksen alkuperäisen merkityksen. Miten kukin sen tekee, se on henkilökohtainen asia. Maalaukset muistuttavat yhteydestä, johon Tien Ensimmäinen kulkija kutsuu.
Uusi ilmiö caminolla on se, että ihmiset selaavat vapaa-ajallaan älypuhelimia (minä tablettia) ja kun asettaudutaan uuteen albergaan, etsitään paikka, missä akkuja voi ladata, jotta yhteydet ulkomaailmaan toimisivat. Aikaisemmin päivittäiseen ohjelmaan kuului etsiä internet joko albergasta, jostain baarista tai kirjastosta. Se maksoi 1 €/ 15 min- 1/2 h.
 Jospas meillä olisi yhtä kiire tai rutiiniksi tullut tapa ladata sisäisiä akkujamme, jotta yhteys Elämän luojaan ja ylläpitäjään voisi pysyä jatkuvana.    
Tästä kuvasta voi aistia hiukan tämän paikan tunnelmasta.
Tämän päivän eucaristico
* kaikki se työ, mitä on tehty peregriinojen pysäyttämiseksi  miettimään matkaa/caminoa
* ihmisten ystävällisyys ja palvelualttius albergassa tekee arvokkaan ja nöydän  olon
* jälleen iloiset tapaamiset kadonneiksi luultujen kanssa (Werner).
Olen hyvin olemassa. Olen matkalla. Tässä ja nyt olen onnellinen. Tosin yksi huoli on noussut varjostamaan. Nyt on hyvää aikaa kantaa sitä mukana. Huoletonta elämää ei ole olemassa. Ei caminollakaan.

Tuesday, May 5, 2015

Kevyt askel ja Caltzada de Bejar

Tänä aamuna mielen täytti monesti caminoilta tuttu ilon, kiitollisuuden, keveyden ja innostuksen tunne. Se sisältää onnellisen ajatuksen siitä, että saan olla täällä ja kävellä.Hyvä mieli, kevyt jalka, onnellinen olo. Jälleen tunne siitä, että tätä osaan tehdä, tästä nautin, täällä rentoudun, täällä lataudun. Kun päivässä tapahtumia ja virikkeitä on vähän, aistit herkistyvät ja tässä hetkessä eläminen vahvistuu..

Taas olemme sanoneet hyvästejä. Maltalaisen Stephenin rakot olivat niin pahat, että hän oli eilen lääkärissä ja lepäilee muutaman päivän. Hän teki sen virheen, että otti kävelyn päätyttyä kompiidin pois ja se tietysti repu pahasti ihoa. Viisi porukastamme on tallella täällä Caltzada de Bejarin perinteisessä albergassa. Täällä on ehkä parikymmentä henkeä ja kohtaloni on taasyläpeti. Tervetuloa kuorsaajien yö. Tuolla jo pari ottaa siihen malliin päiväunia. Kiitos, että on korvatulppia.


Oma lukunsa on se, kun tapaamme uudelleen joskus ennen tavattuja. Se on kuin ystäviä tapaisi, niin iloisia olemme. Ystävyytemme rajoittuu camino-ystävyyteen. Nyt saatan ymmärtää, miten camino voi olla minuuta vahvistava ja itsetuntoa hoitava kokemus. Jokainen tulee huomatuksi, kohdatuksi, jokaisen jälleennäkemisestä iloitaan, toki omasta tahdostaan vetäytyvä saa olla rauhassa. Andrea kertoi, että hän oli tottunut olemaan näkymätön. Hän uskoikin, ettei kukaan voinut olla kii nostunut hänestä eikä hänestä voi pitää. Caminoilla hänen uskomuksensa on murtunut. Hänen on täytynyt luoda uusi, positiivisempi kuva itsestä.

Ehkä tänään olen taas kielitaidoton suomalainen. Välillä on hyvä isossa joukossa vain olla. Nykyinen albergamme on kotoinen paikka, jopa takkatuli oleskeluhuoneessa. Emäntä ja isäntä valmistavat illallista yhdessä. Valveillaolevat ihmiset ovat syventyneet päiväkirjojensa tai blogiensa kirjoittamiseen. Ruokaa saadaan ihme kyllä klo 19, eilenkin illallinen alkoi 21.

Tämän päivän matkaa kertyi noin 34 km. Ilma oli erinomainen, aamulla + 10 pilvipouta. Päivällä aurinko paistoi, muttei kuumasti. Ehkä 15 km kuljimme maantien reunaa. Onneksi tie on vähän liikennöity kun lähistöllä kulkee moottoritie. Loppumatka taas vaihtelevissa metsissä. Kuljimme laaksoa, jota ympäröivät vuoret molemmilla puolilla.

Kuvia yritän ladata, mutta se ei taida onnistua. Ehkä toisella kertaa, kun olen paremman internet-yhteyden ääressä.

Päivän eucaristico
* suloinen ilon tunne päivän alkaessa, kiitollisuus, että olen tässä
* camino-ystävien jälleen näkeminen
* ruiskaunokit tien varrella

Kolmen päivän vaellukset jäljellä, ehkä siksi en halua uutta sosiaalikenttää, jolle on taas sanottava hyvästit.

Monday, May 4, 2015

Muinaisuuden tuulet ja Caparra

"Nähdessään tähden, he riemastuivat suuresti...".Caminolla olen oppinut ymmärtämään tietäjien tuntoja. Kun olemme kilometritolkulla odottaneet näkevämme nuolen, eikä sitä vain näy ja kun vihdoin ensimmäinen keltainen nuoli ilmestyy, sydän läikähtää ilosta. Näin kävi tänä aamuna kun mielessä oli eilisen aamun harhailut. Nytkään emme olleet varmoja tiestä, suunta oli hyvä ja jotkut muut tuntomerkit stemmasivat, mutta nuolia ei näkynyt. Mutta sitten;

Nuoli on kanaalin vasemmassa reunassa.

Pilvipoudassa ja hiven tuulisessa säässä oli hyvä taivaltaa 20 km matka. Olimme sopineet camino-porukkamme kanssa, että kävelemme Caparraan (siitä myöhemmin) ja siitä Hostal Asturiaan auto hakee meidät klo 14. Albergojen väli olisi ollut 40 km ilman yhtään kuppilaa tai muuta palvelua. Hostal on pari kilometriä tien sivussa ja heillä on ilmainen kuljetuspalvelu. Pääsimme sateen ja yltyvän tuulen alta suojaan. Siis toinen peräkkäinen yö lakanoiden välissä ja täällä on pyyhekin. Double room ja koneellinen pestyä ja kuivattua pyykkiä 35 €. Panimme porukan pyykit yhteen ja saimme koneellisen.

Tämän päivän polku kulki taas kauniissa maisemissa - siis ei mitään uutta. Opin uuden espanjalaisen sanan dehesa. Se on toistunut saksankielisessä oppaassa enkä löydä sanaa sanakirjasta. Tapasimme saksalaisen iäkkään ja paljon kävelleen naisen ja häneltä kuulin, että sana merkitsee avaraa, kumpuilevaa niittyä, missä on harvakseltaan puita ja karja laiduntaa sillä. Opaskirja puhuu aina kauniista dehesasta.

Caparra on ilmeisesti yksi Via la Platan helmiä. Se on esiinkaivettu roomalainen kaupunki (tai toistaiseksi osa). Sen rakennutti vuonna 74 keisari Vespanianus. Ainakin se on ollut huomattava kylpyläkaupunki. Jopa sauna on ollut siinä edustettuna.

Tämän seudun tunnuskuva on Archo de Caparra, tuo kaariportti. Se on opaskirjoissa ja matkailumainoksissa ja jopa reittiä ohjaavissa graniittilohkareissa. Siksi kuva siitä on pakollinen.
Archo Caparra on ollu kaupungin keskellä ja se on ilmeisesti säilynyt jokseenkin alkuperäisenä. No koska katsoja tarvitsee suurennuslasia löytääkseen Archo Caparran tuosta kuvasta, liitetään parempi kuva.
Tänään konkretisoitui psykologian termi tarvejännitys. Kun eilen tiesimme matkan olevan yli 30 km, orientoiduimme pitkään päivään ja voimia riitti hyvin. Tämän päivän orientaatio oli 20 km ja loppumatkasta jo katselimme, eikö määränpäätä näy! Voimia riittää, kun etukäteen motivoituu ponnistukseen. Nyt jäljellä on 105 km ja aikaa vìisi päivää, sillä lauantaina on määrä olla Salamankassa. Ei siis mitään hätää, kunhan vain albergat sijoittuvat sopiviin kohtiin.

Kuntoraportti:
Kahtena ensimmäisenä päivänä tuntui repun paino olkapäillä, nyt on melkein unohtunut, että selässä on reppu. Jalat voivat hyvin. Ensimmäisen viikon kankeus on poissa. Pohkeen kipu häipyi kahden viikon kuluttua. Nyt tuntuu, että jalat ovat tottuneet/alistuneet siihen, että joka päivä lähdetään. Monilla on rakkoja, jotka haittaavat kulkemista. He ihmettelevät niitä, koska ovat kotimaassakin kävelleet paljon eikä rakkoja ole ilmaantunut. En tiedä vastausta. Rasvaan jalat aamuin illoin. Niin tein pitkin kevättä. Jalkahoidossa tapaan käydä viikko ennen matkaa. Kengissä kahdet sukat; ohuet coolmaxit ja itse neulomani ohuet villasukat aloe veera langasta. Siinä jalkahoitoni.
Joku kysyi, kuinka jaksatte pitkiä matkoja. Luulen että taustalla on kohtuullinen kunto ja kun orientoidumme pitkään päivään, tarvejännitys tekee loput. Seuraavana päivänä voi olla aavistuksen väsyneempi olo, mutta ehkä väsymyksiä podetaan sitten ensi viikolla kotimatkan jälkeen.

Päivän eucaristico
* kiitollinen tunneläikähdys kun epäröinnin pitkien kilometrien jälkeen näkyi keltainen nuoli
* kahdenkymmenen kilometrin taival, jossa kuuntelimme vain luonnon ääniä. Tiet olivat kaukana
* iso pyyheliina ja puhtaat hiukset

Sunday, May 3, 2015

Carcaboso ja äänekkään yön jälkeinen päivä

Saimme illalla tietää, että albergamme yläkerrassa social centressä ( ilmeisesti nuorisotila), alkaa yöllä klo 24 konsertti. Ja niin alkoikin. Minua se ei häirinnyt, kun korvatulpat ovat niin hyvät. Joskus kuulin kaukaista rumpujen kuminaa, en muuta. Kun klo 4 heräsin ja totesin, että olen nukkunut seitsemän tuntia, otin MB- soittimen ja kuuntelin päivän evästä. Silloin huomasin, että toden totta, konsertti jatkui vielä, ja jatkui kun klo 6 jätimme albergan. Andrea, uusi camino ystävämme, alkoi pakkaamisen klo 5. Hän oli illalla sanonut, että hän yleensä herää aikaisin ja sanoimme, että meitä ei haittaa, vaikka kuinka aikaisin nousisit, olemme valveilla kuitenkin ( olimme kolmisin huonetovereita). Näytti kyllä muutama muukin olevan puolen kuuden maissa  syömässä aamubokadilloa ja pakkaamassa. Konsertti ei antanut muille yön lepoa. Siis matkaan pimeässä aamussa onnellisen tietämättöminä siitä, että kommelluksia on edessä.

Puolentoista kilometrin päässä muistimme, että ruuat on jääkaapissa. Ne oli pakko hakea, kun edessä on kaksi kaupatonta päivää. Mies lähti hakemaan ja laulelin aamulauluja odotellessani. Kun jatkoimme matkaa, yritimme kyllä tarkistaa suunnan, mutta silti menimme harhaan. Puoli tuntia kuljettuamme, kuulin vaellussauvojen kopseen jossain lähellä. Kiiruhdimme ääntä kohti ja Stephen tuli vastaan ja kysyi, olemmeko oikealla tiellä. Meillä oli sama kysymys ja totesimme, että olimme menossa väärää kylää kohti. Siis takaisin paikkaan jossa näimme viimeksi nuolen. Neljän kilometrin harharetki.

Päivä oli pilvinen ja hiukan sateinen, mutta ei niin paljon, että sadavaatteita olisi tarvittu. Aamukahvi Rialoboksessa, uuden Caminoreitin varrella. Maanviljelijät eivät halunneet peregriinojen käyttävän vanhaa reittiä, siksi muutama lisäkilometri Rioloboloksen kautta kuljettaessa. Jan käveli vanhan reitin ja muutama poRtti oli lukittu ja oli etsittävä aidan ylityspaikka, nuolia oli sotkettu ja kieltomerkkejä oli asetettu. Välillä polku oli kadonnut ja hän oli hukassa, mutta piti suunnan Galisteoon, mikä oli yhteinen uudelle ja vanhalle reitille. Kolmen  maissa olimme perillä Carcabosossa. Municipal alberga oli suljettu ja etsimme opaskirjan suositteleman yksityisen Albergue de peregrinos Senora Elenan. Tämä on tavalliseen isoon huoneistoon tehty alberga, jossa on viisi huonetta, meidänkin huoneessa kolme. Belgialainen Jan on kolmantena. Eilinen porukkamme on koolla, sillä meillä on yhteisiä suunnitelmia huomisen 40 km matkan lyhentämiseksi.
Valoisa huone, oma vessa ja suihku, lakanat sängyssä mutta valitettavasti ei  pyyhettä, mutta joku pikku puute hyväksyttäköön kun hintakin oli vain 11 € hengeltä.

Olemme saapuneet kolmen erämaa-panoraama päivän jälkeen viljellyille seuduille. Maissia on istutettu tai istutetaan parhaillaan. Taimet kasvatetaan kasvihuoneissa. Joista saadaan nyt vesi. Tosin katselimme jokien vesien puhtautta ja pelloilla suihkuttavia kastelulaitteita ja tuli ikävä suomalaisia vihanneksia. Jokien vesi ei aina näyttänyt puhtaalta ja kontrolloiko kukaan, mitä jokiin virtaa. Suosi suomalaisia vihanneksia. Hedelmät ovat erikseen kun puita ei kastella. Pelloille on ilmestynyt tiilisiä latoja. Reiät pitävät huolen tuuletuksesta.

Ylitimme sentään yhden roomalaisen sillankin, tosin myöhemmin korjatun. Sen vieressä oli kioski ja iso piknik-paikka. Se tarkoittaa betonisia pöytiä ja tuoleja. Söimme eväitä, ostimme cocacola lightit ja pöytään tuotiin vielä patonginpala ja päällä puolikas kanapihvi.



Vielä EU-politiikkaa. EU-projekteina tehtiin lukuisia aurinkopaneli tarhoja, eli hehtaareittain aurinkopaneleita tietenkin näkyvällä ja aurinkoa keräävällä paikalla. Antonio arveli, että kaikkea sähköä ei tarvita. Paneleiden kauneudesta voi olla montaa mieltä, mutta henkilökohtainen ajatukseni on, että näiden rinnalla tuulimyllyjen epäesteettisyydestä valittavat voisivat katsella näitä peltoja ja harkita mielipidettään uudelleen.



Tämän päivän kävelyä noin 36 km. Pieni sade oli ihan virkistävä, ainakaan kuumuuden aiheuttama väsymys ei vaivannut.

Tämän päivän eucaristico
* henkilökohtainen puolen tunnin aamulauluhetki
* kuulin Stephenin vaellussauvojen äänen ja saimme jakaa eksymisemme ja etsiä tietä
* kuulen tällä hetkellä sateen ropinan ja saamme olla suojassa albergassa

Espanjalaiset ovat siistiä kansaa. Ei roskakasoja. WCt ovat poikkeuksetta siistejä ja kaakeloituja. Yhdessäkin albergassa kylppäri oli pesty kloorilla, sillä kun ruskea vauvanvaippapyyhkeeni putosi hetkeksi lattialle, siitä muuttui väri. Tosin Mies sanoi, ettei klooria voi noin käyttää, koska paljaat jalat eivät voi hyvin klooratulla lattialla. Tänä aamuna kun menimme Rialoboksen baariin, siistijä oli pesemässä lattiaa. Hän kaatoi huoleti vettä kivi/marmorilattialle  baaritiskin viereen ja harjasi lattian. Meridassa miehet pesivät katuja auton ja käsiharjojen kanssa.

On ruusun aika. Tien varsiin ovat ilmestyneet villiruusut.

Joku sanoi, että lukija saa kuvat jotenkin näpäyttämällä isommaksi. Kuvat eivät muuten ole laatutavaraa. Käytän puhelimen kameraa ja käteni vapisee kuvia otettaessa, joten I am sorry.