Sunday, April 26, 2015

Sateen jälkeen Villafranca de los Barroksessa

Kehittelin aforismin: "Älä anna huomisen sateen pelon muuttaa tämän päivän suunnitelmia". Saksalainen nuori mies oli perjantaina kulkenut pitkän matkan siinä pelossa että lauantaina sataa. Eilinen oli hyvä kävelysää ja hänelle jäi vain lyhyt matka kuljettavaksi. Meidän Forecamme ennusti tälle aamulle sadetta klo 11 saakka ja sitten yhtä pisaraa kolmeen ja sitten taas sadetta iltaa kohti. Varustauduimme viivyttelemään aamulla lähtöä, mutta aamu valkenikin poutaisena joten lähdimme matkaan 7.30 jälkeen. Pilvinen ja hiven tuulinen sää oli hyvä kulkea. Pilvet kulkivat kaukana lännessä.

Kun ensimmäinen kylä tai kaupunki siintää alapuolellamme, mietin, löytyisikö kuppilaa. Joskus löytyy, mutta sunnuntai aamuisin on melkein turha toivo.

Villafranca de los Barros ( 17 km) oli kuin yllättäen silmiemme edessä. Tosin matkaa oli vielä pikälti varsinkin kun taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä varsin lähelle.

Sadeviitat päälle ja kohta satoikin oikein kovasti. Matkaa oli puolen tunnin verran. En viitsinyt ottaa sadelahkeita, siispä kengät kastuivat. Mies laittoi urhoollisesti lahkeet ja kengät säilyivät kuivana. Tosin huomasin, että uskolliset Lady Meindelini ovat pykineet ja todennäköisesti eivät pidä enää vettä. Mies lupasi uudet syntymäpäivälahjaksi. Wau.

Vettävaluvina saavuille alberga la Carmeniin. Pari tuttavaamme, italialainen ja espanjalainen olivat ehtineet kuivana perille. Tunnin kuluttua tulivat kanadalaiset John ja Wendy ja muutama muu vettävaluvana.....sitä on camino. Siis murehtiako huomisen sadetta vai ei?

Tosin olemme camino-sade eksperttejä, sillä Portugalin caminoa kävelimme 24 päivää ja 19 oli sadepäiviä. Tietenkään sade ei kestä koko päivää, enemmänkin sade on kuurotyyppistä.

Kohta paistoi aurinko ja kävelimme valkean kaupungin katuja etsien kahvia. Kaupunkien yleisvaikutelma täällä on valkea.
Mielenkiintoinen yksityiskohta oli että kaupungin halki kulki kaksi tyhjää betonilla pohjustettua jokea (sateella tosin vesi tulvi, mutta kohta se oli tyhjä).
Löysimme eilen illalla messun Santa Claran kirkosta. Hospitaliero kertoi, että siellä kuorona on nunnien kuoro, niinkuin olikin. Eilen korviani hellittiin hyvällä musiikilla, ensin albergassa ja sitten kirkossa. Ai miksi menen messuun, josta en ymmärrä mitään enkä voi osallistua kristittyjen yhteiselle ehtoolliselle. Koen messussa aavistuksen pyhästä yhteisestä maailmanlaajasta  kirkosta. Meitä kristittyjä yhdistävät asiat, joita kuvaavat sanat ymmärrän; Dios, Jesus, Sanctus Spiritus. Kun nuo ovat yhteisiä sekä uskontunnustus ja Isä meidän rukous, voikin sanoa amen ja halleluja.

Eilen illalla  camino del Santiagon ystävien albergassa koimme yllättävää camino-ystävyyttä. Kun olimme tulleet messusta ja kömpineet makuupusseihin, kuului huoneen ovelta "Saara" ja varsin suomalaisittain äännettynä. Zafirassa asuva Seppo oli lukenut FB:ssa postaukseni ja nähnyt että suomalaisia on yöpymässä albergassa, hän oitis tuli töistä tullessaan käymään. Hän on yksi amigos, jotka liittyvät kiinteästi siihen albergaan. Hän käy harva se ilta kuulostelemassa peregriinojen tuulia. Olipa hauska tavata ja kuulla hänen tarinansa, kuinka Espanjasta ja espanjan kielen osaamisesta haaveilevasta nuoresta nurmelaisesta  miehestä tulee espanjalainen joka asettuu Zafraan ja hoitelee ohjelmatoimistoa. Kiitos Seppo käynnistä. Kerro Antoniolle, että tänään olivat hänen antamansa Sisut tarpeen. Kiitos Viveca, sisun alkulähde.

Tämän päivän eucaristico
* aurinko sateen jälkeen tuntuu erityiseltä lahjalta
* camino-rukouslistani tulee mieleen yöllä herätessäkin
* iloa toi oivallus, että FB:ssa voi kuvilla kertoa lapsenlapsille caminosta ja saada heidän kommenttejaan.

Saturday, April 25, 2015

Zafra ja ensimmäinen oikea kaupunki

Maisemat vaihtuivat pelloiksi ja taas kumpuileviksi pelloiksi; vehnää, kauraa ja viiniviljelmiä. Osa pelloista on vielä mustalla mullalla..Toki kukkaniittyjäkin näkyi ja etenkin Monetin maalaamaa unikkoketoa.
Tänään onnistui Bluetooth-yhteys, joten joku kuva eilisestä. Eilen ihailimme kiviaitoja, käsin taidolla tehtyjä ja mennyttä huokuvia.
Tämän kuvan toinen tarkoitus oli kertoa, miten kätevä vaellusasu on hame. "The first lady I have seen walking in a skirt", joku sanoi. Hän ymmärsi miten vilpoinen hame voi olla kuumalla säällä.

Tämän päivän taival oli varjoton, mutta onneksi päivä oli pilvessä. Vastaan tuli lammaslauma. Siinä ne seurasivat paimenta eikä ajatustakaan karkuun juoksemisesta.
Tänään olen oppinut mitä on sikolauma, mistä UT puhuu; satoja sikoja laitumella. Tämä on sikojen kasvatusseutua, erityisesti mustien sikojen. Niistä tehdään mm. jamonia eli ilmakuivattua kinkkua. Jamon Iberia on erityisen hyvää ja se on tehty mustien sikojen lihasta.

Koska FB:ssa Pyhiinvaeltajien ryhmässä on puhuttu paljon Zafran toisesta albergasta eli Alberge de la Asocation de amigos del camino, menimme sinne.
Petimme on tuolla erkkerissä. Yksi haaveeni eli huone jossa on erkkeri, toteutuu tällä tavalla. "Kaikkea ei tarvitse omistaa itse", sanoi kälyni. No, ei tämä nyt ihan perusalberga ole. Suihkutilat ja vessa näyttää tältä
Jotenkin tämä paikka liittyy van Gouhiin kun meidänkin huoneen nurkassa on hänestä muistuttava taiteilijannurkkaus. Yöpyminen maksoi 12 €.
Tänään jo kahdet hyvästit. Barselonalainen mies voi huonosti ja lähti kotiin. Hyvästit aamiaisella. Maria-Ellen oli nainen, joka Monesteriossa tuli sanomaan"Hi, wellcome". Juttelimme lyhyessä ajassa paljon. Hän on amerikkalainen, ollut vaihto-oppilaana Argentiinassa, ollut naimisissa kolumbialaisen kanssa ja asunut 20 vuotta siellä, puhui ranskaa, espanjaa, englantia ainakin. Kerroin että meillä on ollut 6 vaihto-oppilasta. Hän oli siitä vaikutettu, koska vaihto-oppilasvuosi oli ollut hänelle käänteentekevä ihmiseksi kasvamisessa. Tapasimme eri päivinä mennen tullen ja tänään hän lopettaa tämänvuotisen caminon "Grand children need me". Hän tuli vuoteeni reunalle istumaan ja kertoi, että hän pitää minut aina sydämessään, koska hän arvosti kotimme avaamista vaihto-oppilaille: "Universuni kiittää teitä. Nuo nuoret ihmiset eivät ole samoja kuin teille tullessanne. Pienillä muutoksilla muutetaan maailmaa". Olin ihmeissäni, koska emme pitäneet mitenkään kummallisena vaihto-oppilaiden kotina ja vanhempina olemista, kun iso talomme alkoi vähitellen tyhjentyä omista lapsista. Maria-Ellen antoi kotoaan Caroliinasta tuomansa pienen simpukan. Lämmin kohtaaminen. Rohkaisu. Kannustus jatkaa sillä tiellä, jossa pienet asiat ovat pienien muutosten alku.

Tämän päivän eucaristico
* selvisin aamun pettymyksstä kun Caldsadilla de los Barrosissa ei löytynyt aamukahvia ja edessä 15 km taloton taival
*  albergassa tervetulleeksi toivotti rauhoittava musikki, josta olemme saannet nauttia koko iltapäivän
* kohtaaminen M-E:n kanssa, siis todellinen kohtaaminen

Zafra on oikea kaupunki. Lauantaina tämä on tietysti hiljainen eikä turistikausi ole vielä alkanut. Keskustassa on Tukholman Gamla Stania muistuttava vanha kaupunki. Muuten turistikaudesta puheenollen esim. Monasteriossa oli useita hotelleja, jotka tarjosivat peregriinoille majoituksen, illallisen ja aamiaisen 25 €. Ei paha hinta ja hyvä idea saada edes vähän käyttöä hotelleille. Tosin monet valitsevat silti albergat sosiaalisuuden ja kohtaamisten vuoksi.
Etsimme kirkkoa, jossa olisi messu tänään tai huomenna. Kummallista, että albergiissa ei ole paikallisista messuista informaatiota eikä edes läheisen kirkon ovissa. Jatketaan etsintää.
Ajan patinoima kirkko voi olla kirkko, Jumalan ja perheväen kohtaamispaikka.

Friday, April 24, 2015

Fuento de Cantos ja uusi yritys

Tekniikan mystisyys vaivaa tämän blogin kirjoitusta. Äskeisen tekstin viimeinen kuva näyttäytyi jättiläisenä, enkä tietysti osaa tehdä sille mitään. Otan uuden yrityksen.

Olen joskus kertonut, että Portugalissa ihmiset ovat erittäin ystävällisiä, sitä ystävällisyyttä olemme kaivanneet, sillä yksikään kuppilan pitäjä tai ravintoloitsija ei ole vielä hymyillyt. Voisivathan he vähän yrittää ystävällisyyttä, sillä peregriinot tuovat kuitenkin pienille kylille edes vähän tuloja. Tähän mennessä kaikki kuppiloiden pitäjät ovat olleet miehiä. Jossain on ollut kolmekin miestä tiskin takana.

Jalat ovat edelleen kaikkea muuta kuin reippaat. Ehkä nousut ja etenkin laskut ovat vieneet ne niin jumiin että portaitten alastulokin on hankalaa. Parempia päiviä odotellessa kehotankin kaikkia Caminolle tulevia harjoittamaan kävelyä ja etenkin viimeisellä viikolla muutama pitkä lenkki. Lenkkiin on hyvä sisällyttää nousuja ja laskuja. Vaasalaiset Öjbergille.

Tämän päivän eucaristico

* loppumattoman kauniit maisemat, tänään kuin kukkivat Skotlannin nummet (en ole käynyt)
* matkaystävällisyys ohittajien ja ohittamiemme kanssa
* levollinen tunne pelkässä olemisessa

Vau, kuvan siirto onnistui. Tässä albergan ravintolan teranssia. Siellä illalla sitten menu del peregrino.

Vaellamme kuivaan aikaan, sillä emme ole tavanneet tulvavesiä emmekä ylipursuavia jokia, jotka pakottavat joskus vaeltajat käyttämään maanteitä tai etsimään kiertoteitä. Ilo tämäkin.

Reittimme on kulkenut kaikkea muuta kuin ihmisten ilmoilla. Joskus on 20 km talotonta taivalta. Ja jos peregriino on kotimaassa ajatellut, että jos varusteista jotain puuttuu, voi ostaa matkalta, niin eipä helposti voikaan. Olen odottanut kauppaa, josta voisi ostaa aurinkovoidetta (tuubin pohja lähellä) ja kortteja, mutta eipä ole sellaista kaupaa eteen sattunut. En tosin ole etsimällä etsinytkään. Huomenna olemme Zafrassa ja se lienee isompi!
Tähän loppuvat Convention kuvat! Huomiseen jJs.

Fuente de Cantos ja lyhyt päivä

Yritteliäisyyden puutteesta ei ainakaan voi soimata yksityisten albergojen pitäjiä. Almanden de la Platan yksityisen albergan pitäjä oli jo kadulla houkuttelemassa asiakkaita. Hän sitten suositteli seuraavan kaupungin yksityistä albergaa. Monesterion Albergue Parroquial de Monesteriossa kävi espanjalainen mies kertomassa Fuente de Cantoksen yksityisestä albergasta kuvien kanssa. Myyntivalttina kahdEn hengen huone 'a 10 € hengeltä kun kerrossängyssä kunnallisessa albergassa 8 €. Kun hän alkoi kaivaa puhelinta ja reservita niin ymmärsin sanoa no, kun haaveilin Albergue turistico municipal convento via de la Plata. Arvelin että sana convento viittaisi johonkin veljeskuntaan tms, joten se kiinnosti. Niin asia olikin. Alberga oli todennäköisesti ollut aikaisemmin luostari.
Lähestyttäessä kaupunkia annettiin yhdestä pikkuautosta ko albergan mainos. Tunnunstus kaikelle yrittämiselle.


Tänne saavuimme
 Sorry, en osaa poistaa toiseen kertaan tullutta kuvaa.
Tästä vastaanottoaulaan

Vastoinkäymiset jatkuvat, eli kaikki kuvat tulevat moneen kertaan. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli, että tämän päivän kuvia en onnistunut siirtämään Bluetoothilla. Siksi pyörin tabletin kanssa albergaa ympär
Saimme kahden hengen huoneen ja aamiaisen 12+12€. Kaupunki osoittautui asumalähiöksi, josTa löysimme kirkon, pari baaria ja muutaman siestan aikana kiinni olevan kaupan.


Thursday, April 23, 2015

Monesterio ja helteinen päivä

Kuntoraportti: jalkaterät voivat hyvin. Ei rakkoja, ei hiertymiä. Tosin vanha vaiva eli oikeassa jalassa tuntu, että sukka on kurtussa vaivaa ajoittain. Sitä ei saa poistettua. Mutta jalat muuten - apua. Ne ovat jäykät ja välillä särkevät pohkeesta. Kun kuppilassa istumisen jälkeen lähden liikkeelle, tunnen myötätuntoisia katseita selässäni. En kuitenkaan ehtinyt tehdä tarpeeksi pitkiä lenkkejä (15-20 km) ennen lähtöä Edeltävällä viikolla. Aikaisemmin tein muutaman sellaisen ja viimeisellä viikolla oli aikaa vain noin 5 km päivittäisiin kävelyihin. Parina viime vuonna kävelin viimeisenä viikkona muutaman pidemmän ja sain jalat kipeäksi, mutta ne tervehtyivät ennen lähtöä. Ajattelin herätellä uinuvia jalkalihaksia, jolloin matkan alkaessa ne ovat jo  palautuneet normaaliolotilaan. Tätä kankeutta on kestettävä vielä pari päivää, sitten ehkä askeleet alkavat käydä reippahasti.

Jaksamiskunto aikamoisen hyvä, onhan päivämatkat olleet yli 30. Viime talvi oli kunnon kohottamisen kannalta minulle hyvä hiihtotalvi ( 900 km) ja lisäksi pyöräilin töihin 2x 5 km kolmesti viikossa ja vesijuoksin ja jumppasin noin kerran viikossa.

Aamu alkoi vaelluksella mm. laitumilla missä oli sikoja.

Aamun sopivassa säässä pääsimme El Real de la Jaraan (14 km), jossa aamiainen. Sitten aurinko alkoikin porottaa edellisten päivien tapaan. Saimme kävellä kyläteitä ja polkuja. Hyvä niin. Luonnonpuisto jatkui. Virkistäviä maiseman kaunistajia olivat pienet lammet, joihin ilmeisesti kerätään valumavesiäkarjalle. Luonnonpuistossa oli joissain kohdin karjaa aidattuna laitumella.Jotain roomalaisesta tiestä kertoi ehkä muutama linnan jäänne polun läheisyydessä.

Jos satuin ajattelemaan, että Via la Plata on tasainen niin erehdyin. Katselin opaskirjoista että nousemme viiteensataan metriin, joskus seitsemään ja kerran tuhanteen. Eipä tullut mieleen, että matalampikin mäki on mäki ja kun mennään ylös ja alas, niin siinä on nousua ja laskua,  tänäänkin nousua 630 ja laskua parisataa. No nousuissa pysähtelemme puiden varjojen alle. Aamusta askeleemme on ripeä, kun haluamme ehtiä sopivassa säässä pitkälle. Iltapäivän sitten hidastelemme väsymyksen ja kuumuuden tähden.

Tänään olen ryhtynyt sosiaaliseksi. Matkalla tapasimme espanjalaisen 73 vuotiaan miehen joka osasi vähän saksaa. Yhteisellä kielellä tuli selvitettyä maratonit (hän juossut Helsingin maratonin ja monta muuta), Caminot, saksan opiskelut ja Catalonian poliittinen tilanne. Haluaisivat olla itsenäisiä, mutta heidät pakotetaan puhumaan oman kielen sijasta espanjaa, he ovat ahkeria ja saavat tehdä työtä muitten eteen. Päätin taas kerrata uudelleen lukion saksan kurssin. Saksa on yllättävän hyödyllinen caminolla.

Tulimme kirkon ylläpitämään 6 vuotta vanhaan Albergaan. Yksi opaskirja kertoi tästä. Tämä on monella tavalla viehättävä paikka, terassi, hEdelmiä pöydällä syötäväksi, ystävällinen hospitaliero, 10 €. Tulimme viimeisiä joten tarjolla vain yläpetejä. Oh no. Tyydyimme. Voihan yläpetilläkin kokea päivän huippuhetken suihkun ja pyykin jälkeen;relax. Täällä löytyi kanadalaisia, joitten kanssa oli hyvä jatkaa sosiaaliseksi muuttunutta elämää.
Päivän eucaristico
* aamulla herätessä tunne, tie kutsuu, mitähän päivä tuo tullessaan
* päivän heräämisen ihme: klo 7 syvä hämärä ja 7.30 valoisaa
* sammakoiden kova-ääninen kurnutus

Päivän heräämisen ihme tapahtui Namibiassa 5.30-6.00. Se oli aika jolloin kävin juoksulenkillä, että kyläläisten ei tarvinnut ihmetellä, mitä kummaa vanha nainen juoksee!!! Kuudelta alkoivat ensimmäiset tulla savimajoistaan joelle peseytymään tai hakemaan vettä.

Tämä olisi paratiisi parille vävylleni. Toinen nimeäisi lintuja, jotka laulavat moniäänisenä orkesterina ja toinen matkisi niiden ääniä. Ihmettelen, että linnut jaksavat laulaa siestankin aikana.
Tämän päivän lintu: uuttukyyhky tai sepelkyyhky, sama mikä huhuilee mökillä alkukesästä.

Viimeinen miete; mistä kuppiloiden ja ravintoloiden pitäjät saavat asikkaansa. Kuppiloissa on kyllä miehiä kahvilla aamusta iltaan. Illalla syömässä olemme tavanneet vain pergriinoja. Siis ei montakaan kappaletta. Tuleeko syöjät vielä myöhemmin, pikemminkin ajattelen, että kylissä ihmiset eivät käy ulkona syömässä.

Wednesday, April 22, 2015

Almaden de la Plata

Saimmekin pilvipoudan. Tosin aurinko välillä pilkisti, mutta oli hyvä vaeltaa, kun ei ollut liian kuuma. Aamulla lähdimme vaille 7 ja kävimme aamiaisella ensimmäisessä sitä tarjoavassa kuppilassa. Ikuinen Camino probleema: mennäkö ensimmäiseen kuppilaan - ehkä jäljempänä tulee parempi. Joskus sitten käy niin että jäljempänä ei tule mitään tai päinvastoin löytyisi ihana kuppila. Ehkä on opeteltava elämään hetkessä ja ajateltava että elämässä ei ole vain yhtÄ vaihtoehtoa. Jos kuppila menee ohi, yleensä seuraava löytyy viimeistään ennen 20 km.

Tänään maantien reunaa 29 km. Liikennettä tuolla tiellä ei ole paljon ja maisema on kaunis.

Loppu matka (12 km) oli luonnonpuistoa, jossa mm. korkkipuut ihmetyttivät. Puittenvälissä niitty saattoi sinipunertaa lavendelin kukista. Muistelin omaa laventeliani viime kesänä ruukussa a' 5 €.

Pakko vielä ihailla kukkia. Tätäkin isokukkaista pensasta saattoi olla vuoren rinteet valkoisina. Liekö jotain hanhikin sukuista, sen näköisiä on eri näköisinä.


Tämä Via de la Plata on vanha roomalainen tie. Olen odottanut merkkejä siitä tiestä. Toistaiseksi yksi luonnonpuiston portti ehkä muistutti tuosta aikakaudesta. Olimmehan missanneet eilisaamun pimeydessä Anfiteatro Romanon Itallicassa. Katsomoon on mahtunut 20 000 ihmistä. Sopisi vaikka kesäjuhlien pitopaikaksi.


Nyt olemme viidessäsadassa metrissä. Nousemme koko ajan, toisinaan hengästymiseen asti. Majoituimme yksityiseen Albergaan (10 €). Monet eilispäivän majoituksesta tutut jatkoivat kunnalliseen albergaan. Sanoivat että sen tuotto menee Caminon ystäville, jotka ylläpitävät muutamaa albergaa Caminolla. Minä taas ehdin ajatella, että haluamme kannataa yksityisyritteliäisyyttä. Molempi parempi.

Tämän päivän eucaristico;
* pilvet sekä monimuotoisuudessaan että auringon suojana
* levänneet jäsenet, vaikka illalla ajattelin, että aamulla ei kangistuneilla jaloilla kävellä
* suklaakakku ja kahvi

Tänään majoittumisrutiineiden jälkeen kiersimme kylällä ja haaveilin kahvista. Tavallisten kuppiloitten vitriineissä ei ole juurikaan kahvileipää, no sellaisia ikuisesti säilyviä kakkuja ehkä. Taas oli tyhjä vitriini, mutta sanoin kysyvällä äänellä: "Tarta?". Mies  vastasi samalla äänellä: " Tarta de cokolade?". "Si, si" ja sain maistuvan sacherkakun oloisen suklaatortu ja kahvin 3,5 €.

Jälleen menossa yksi päivän tähtihetkistä; loikoilua päivän uurastuksen jälkeen, lukemista ja tämä kirjoittaminen. Kukahan tätä muuten lukee? Kenelle kirjoitan? Ensimmäisenä päivänä lukijoita oli 57 ja blogin suosio romahti heti seuraavana päivänä; 10 lukijaa. Mielessäni kirjoitan tätä Caminosta kiinnostuneille, siksi tietoa reitistä, kirjoitan perheenjäsenille, jos joku haluaa seurata kuulumisia, kirjoitan ystäville, jotka satunnaisesti käyvät sivuilla.

Tuesday, April 21, 2015

 

Innostuneena  siitä, että sain Bluetooth yhteyden kameran puhelimesta toimimaan tälle laitteelle, laitan muutaman kuvan. Katedraalin nurkka. Kokonaisuutta on turha edes yrittää kuvata.

Edessä reitti tuntematon aukeaa. Se virittää ainakin keskustelun; mitähän tuon mäen takana on?

Kaikeanlaista voi kysellä, kuten mitä ihmettä tuo härkäpari ja kaksi ajajaa tekevät. Vankkureita oli useita ja ne kiersivät isoa niittyä, lienee joku rata. Kaikkiin kysymuksiin ei ole vastausta.

 Eukanlyptuspuu kasvaa nopeasti ja se hyödynnetään teollisuudessa äkkiä. Joku vanhus oli jäänyt joen partaalle.
Kati antoi luvan kuvan julkaisemiseen. Kaunis, energinen ihminen, jonka "sattuma" on tuonut polulleni!