Monday, May 19, 2014

Kotona

Vaikka olen ollut jo kolme yötä Suomessa ja niistä kaksi kotona, yhä yöllä olen Caminolla. Olin viisas kun aloin hitaasti laskeutua kotimaata kohti;keskiviikkoiltana Oviedossa, torstaina bussimatka Bilbaohon, perjantaina lento ja lauantaina junalla kotiin. Sielu ei siltikään meinaa ehtiä mukaan, niin voimakas kokemus caminon kulkeminen on.
Yhä edelleen vaellan siellä kylissä jatähyän vuorille

 Ihmettelen kukkien runsautta, monimuotoisuutta ja värikkyyttä. Tässäkin nuo pinjan näköiset ovat täynnä puhkeavia sinisiä kukkia.
Joet ja sillat ilahduttivat silloin kun meri oli kaukana
Vaikka en ole meren rannalla elänyt, eikä edes järvi ole ollut kotikonnuilla - tai ehkä juuri siksi meri jaksoi aina ilahduttaa.


Leijonat portinpielessä toivat mieleen miniän, joka rakastaa patsasleijonia ja linnut porttipylväissä muistuttivat vävystä, joka on johdatellut sukua lintujen maailmaan.


Mitä ajattelen Espanjasta? Masemat vaihtuvat sekä maalla että rannalla. Bussimatkalla en raaskinut edes nukkua, vaikka väsytti, sillä halusin vielä kokea kaikki vaikutelmat, mitä maisemat tarjoavat.

Ruoka maassa on halpaa. Kolmen ruokalajin ateria juomineen ja leipineen 8-12€. Tällä matkalla löysin pinchot. Aikaisemmin en uskaltanut niihin koskea kun ajatteelin niiden lojuneen lämpimällä tiskillä ties kuinka kauan. Siis pieni sämpylä tai vinoon leikattu patongin pala päällystettynä mitä erilaisemmilla aineksilla. Hinta 1-1.70 €. Muutamana viimeisenä aamuna otin aamuteen kanssa pinchon, jossa oli välillä kalkkunapihvi. Aikaisemmin olin turvautunut bocadilloon con gueso y tomato ( 15-20 cm patonkia).

Yöpyminenkin on halpaa ellei tavoittele viiden tähden hotellia. Kolme tähteä on hyvä tasoinen peregriinolle ja hinta voi olla 30-50 €/huone. Muut hinnat ovat kyllä samaa tasoa kuin Suomessa. Esim asuntojen hintoja ihmettelin, sillä ne saattavat olla paljon kalliinpia kuin täällä. Millä rahalla ne irtoavat!!!

Vessat ovat kahviloissa erittäin siistejä, kivilattiat, kaakeloidut seinät, riittävästi tilaa. Poikkeuksena se yksi surkea Pesuessa (reikä lattiassa). Taloja on ilo katsella, paljon kukkia ja ruukkuja pihoissa. Kasvimaita ja kukoistavia kasveja!

Kun maksat isolla rahalla, on hyvä olla tarkkana, miten saat takaisin. Kerran maksoin 50 € setelillä kahvin. "Tässä ei ole tarpeeksi", sanoin. Heti tyttö meni takaisin kassalle ja toi 5 € laskematta edes mitä puuttuu. Kerran pyysin aamiaisen eli teen ja pinchon. Listassa oli hinta 2.70, mutta laskussa 4.40, jolloin molemmat oli laskettu erikseen. En viitsinyt huomauttaa. Kahvilan pitäjä oli puku päällä oleva mustaihoinen mies, joka jutteli iloisesti ja musiikkina klassinen. Menköön miellyttävyyslisästä.

Maisemassa on myös paljon hyljättyjä rakennuksia. Joskus ajattelen, miten vaarallisia sortuneet rakennukset voivat olla. Näen sieluni silmillä J 6v seikkailemassa raunioilla ja houkuttelisi seikkailu varamaan J 8 v ja muita lapsia. Ehkä on liian vaivalloista purkaa kivirakennelmia, en tiedä.

Hylätty luostari kosketti. Siellä on ollut joskus paljon elämää, työtä, hengen elämää. Siellä on onllut kutsumus ja kilvoitus.... sitten elämä on hiipunut.

Caminolle ei voi jäädä. Camino del vita, korosti pater Abuelo. Haluan muistuttaa itseäni Guameksen kuvilla elämän caminon vaarasta; kiiruhtamisesta ja suorittamisesta ja ohi kulkemisesta
ja samalla muistutan elämän caminon motosta; pysähtymisestä, jakamisesta ja palvelemisesta

Caminon jäleen on monta tienhaaraa, monta valintaa; mihin suuntaan? Millä kriteereillä valitsen?

Caminolla kulkiessa en jaksa olla turisti. Bilbaohon päästyäni pitää kuitenkin ottaa pakolliset kuvat Guggenhaimista
ja Guggenhaimin koirasta, joka oli juuri istutettu tämän kesän kasveja täyteen niin että vesi vain tippui ympäristään. Kesällä varmaan uniikki ilmestys

Kun aamulla olin liikkeellä, seurasin kun isät ja äidit, mummit ja vaarit taluttivat lapsia kouluun ja päivähoitoon. Kaikilla koulupuvut. Ne olisivat tervetulleet Suomeenkin. Vaatekiistat kodeissa vähenisivät ainakin jonkun verran.

Ja lopuksi suvun jalkapalloilijoille ja tuleville jalkapalloilijoille ja kaikille jalkapallosta kiinnostuneille. Bilbaon jalkapallostadionia rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa. Viime vuonna jo otin kuvia rakennustyömaalta. Yhä se on kesken.

Osa siitä on jo valmistumassa

Ja yksi puoli näytti jo valmiin näköiseltä


Kun katselin viimevuotista blogiani, huomaan kirjoittaneeni huomattavasti monipuolisemmin kuin tänä vuonna. kerroin havainnoista ja niiden synnyttämistä ajatuksista. Muistan kuinka vaeltaessani saatoin ajatella lauseita, joita kirjoittaisian. Tänä vuonna olivat kuvat. Kieli on köyhempää ja ilmaisu kapeampaa. Ajattelin kuvien kautta; tuosta kuva blogiin. Kumpi parempi? Ehkäpä joku lukija kertoisi kommentissaan tai muuten ajatuksensa asiasta.

Kun tulin kotiin, Mies tilasi Camino La Platan opaskirjan ja näytteli Seviljan reitin profiileja ja albergojen tiheyksiä!!!!!!!

Thursday, May 15, 2014

Bilbao

Oviedosta bussilla Bilbaohon. Yritin ensinAlbergaan, mutta sen yli 30 paikkaa oli finito. NeuvoivatGuggenhaimia vastapäätä olevan Botxo Gallery youth pensionaatin. Siis joen toisella puolella vastapäätä Guggenhaimia. 15 € yö, sängyt kolmessa kerroksessa. Onneksi pääsin alinmaiseen. Kello läheni puolta kuutta, ehkä sisi alberga oli täynnä.

Täällä on avoin Wi-fi, siksi kirjoittelen. Kaikkia haluamiani kuvia en saa liitettyä. Ehkä kotonakaikessa rauhassateen yhteenvedon ja laitan muutaman kuva.

Eilen illalla, Caminon viimeisenä iltana löysin sielunsiskon.Kysyin puolalaiselta lastenlääkärinaiselta, joka oli viereisellä petillä,miksi hän onCaminolla jo toistamiseen: " I am catholic. I want to be near the Lord, think and pray"

Täällä matkalla on saatu tienviittoja.


Matkalla Oviedoon


Joet ja sillat, meri ja vuoret; siinä ympäristö jota hengitän.


Kantabrian vuoret siinsivät horisontissa keskiviikkonan kun jätin aamuvarhaisella luostarin, kiipesin tunnin verrn ja sitten olikin tasaista tai alamäkeä Oviedoon asti.

Tie eteenpäin ja taaksepäin.


Nämä kuvat olivat ihan must. Kasvoivat niin somasti puun juurien kainalossa.

Oviedon albergaa etsin taas olan takaa. Kun olin kulkenut merkitöntä taivalta ainakin kilometrin, kysyin kartan kanssa, missä olemme ja miten alberga löytyisi. Olinkin 400 m päässä siitä. Reppuja jonossa odottamassa kun hosteliero tulisi klo 17.


 Marille metsästin leijonaa. Tahdoin saada suuren. Ei se ollut suuri, istui portin pylvään päässä.



Monastry Santa Maria del Valdediosa

Tänään lähdin kartattomalle ja opaskirjattomalle taipaleelle Oviedoon. Internetissä oli kirjanmerkeissäni MUNDICAMINO sivusto (erinomainen), mutta sekinoli tavoittamattomissa kun Giga tuli käytettyä kahdessa viikossa.


Monasterio oli hyväkuntoinen, mutta siellä ei ollut enää yhtään munkkia. Meitä majoittui neljä; italialainen, saksalainen ja hollantilainen mies ja minä. Suihkun vesi oli kylmää, olimmehan camino primitivon alussa.


La Isla ja maanatai

Ribadeselassa aamupäiväkahvi, rantoja, kaunista ilmaa, mukava kävellä. Pakahduttavan onnen hetkwn koin kun sain S&D viestin, että ovat kotona ja kiittelivät matkasta. Olin onnellinen, että sain olla heidän kanssaan viikon ja jakaa jotain caminosta. Viikko on jo aikamoinen aika yötä päivää yhdessä, tosin kolme kertaa saimme privaattihuoneet.

Kiviaidat jaksavat pysähdyttää. Mitä ne kertoisivat ihmisistä ja ihmisen työstä, jos osaisivat puhua. Olisipaaika makeaa viljellä kasvimaata tuollaisen kiviaidan suojassa.

Ja päivän rantakuva

Nyt alkoi olla aika hyvästellä matkan varrella tutuksi tulleita saksalaisia ja kroarialainen pariakunta. Suuntaan kävelyni pois rantareitiltä ja suunnistan Camino del Primitivon alkuun Oviedoon. Gijon on valtavan iso kaupunki ja haluan välttääsen.

Maanataiyön vietinLa Islan albergassa. Seon hiukan syrjässä caminosta, mutta sangen mukava ja valoisa paikka. Paikalla 20 yöpyjää. Illalla yhdeksän maissa tuli viereiselle petille kanadalainen mies. Ilahtuneena englannin kielestä kysyin mistä asti hän on tullut kun hän vaikutti pitkään kävelleeltä. Hän sanoi, että se wi ole caminokysymys ensimmäiseksi. Tiedustelin, mitä ovat caminokysymykset, jotka sopivat tähän hetkeen." Kuinkavoit? Oletkoväsynyt? Oletko janoinen, haluatko ruokaa?" Aina voi oppia.

Nyt on ollut aika katsella kukkia. Pasunakukkaa yritettään kasvattaa epätoivoisesti Suomessasin. Se on puutarhurin ylpeys, jos saa sen onnistu maan.

Kallankukka pitää ostaa kaupasta hautajaisiin, täällä sitä on seinustoilla ja kosteikoissa.

Kirkon ovet ovat pysyneet kiinni, yhden oven rautaristikon läpi saatoin kuvata. Se oli pieni kappeli.


Pinares de Pria

Halusin nähdä albergan, jossa en ole ennen ollut. Tämä on sellainen, tosin vain paikkoja 6, mutta pihapiirissä asuva nuori Rosa rouva on iloinen jokaisesta, jota saa palvella.

Meitä oli kroatialainen pariskunta  italialainen mies ja minä. Miehet kokkasivat illalla pastaa, kun oli äitienpäivä. Söimme yhdessä, jaoimme muutkin eväät. Meillä oli ikimuistoinen äitienpäiväilta, yhteisenä kielenä saksa, jota kukaan ei osannut kunnolla. Camino-tunnelmaa parhaimmillaan -sharing.

Muutenkin äitienpäivä oli mieleenpainuva; huoneeseeni tuotu zumo ja leivos ja lakritsaa laulun kera.

Päivä oli ensin haikea kun hyvästelin S&D. Sama haikeus kuin viikko sitten hyvästellessä. Päivä oli kaunis ja rantoja rannan perään. Viime vuonna kuljin nämä päivät sateessa, joten en ehtinyt kaikkea ympärilöäni rekisteröimään. Leivoskahviloitakin olisi nyt ollut, Llanesissakin sunnuntai aamuna kaksi Confiteriaa auki....kai äitienpäivä.  Minun aamun leivokseni oli niin hyvä, että sen muistolla jaksaa pitkään. Muuten Poo de Laneksessakin oli Heladeria y Confiteria auki.

Päivän miete: Kaikille vuorille ei tarvitse kiivetä eikä kaikille rannoille voi jäädä.


Tielleni osui kovin epäespanjalainen kirkko. Nousuveden aikaan ae on rannalla, joten kirkkoon pääseevaikka veneellä. Tämä kirkko esitellään useissa opaskirjoissakin


Sunnuntaina on aina oma tunnelmansa. Olin kaipaillut caminolla kristillisiä symboleja, niitä kun Portugalissa oli tosi paljon, Espanjassa tosi vähän. Sunnuntaipäivänä tielle sattui muutama.




Salada da mixda on ruokani, jos päivällä pysähdyn syömään.


Monday, May 12, 2014

Nyt papahtui niin, etta armas internettini, joka on tahan asti ollut  verraton kaverini, teki lakon. Ostin Irunista internet-kortin kuukaudeksi, mutta eilen se lopetti yhteistyon. Toki tallennetut tieddostot ovat tallella, ja matkalukeminen yms. Movistarin liike on 40 km paassa, joten olkoon. taydennan lopun blogin lauantaina kun olen kotona.
Edessa on noin 70 km. Menen Oviedoon keskiviikkona ja sielta torstaina bussilla Bilbaohon ja perjantaina Hkiin ja lauantaina Vaasaan. Siina tamankertainen Camino. Nuoret lahtivat eilen ja laittoivat tana aamuna kotoa tyytyvaisen viestin.
Edelleen vaellan hyvassa saassa. Minulle hyva saa on noin + 16-20 ja auringon kavaisyt pilvien takaa.

Nyt olen Ribadesellassa ja etsin internetin yhdesta kahvilasta.

Siihen asti kuulemiin

Saturday, May 10, 2014

Llanes

Aamu alkoi sumuisena, melkein  tihkuisena. Alberga Santa Marinan hospitaliera oli erityisen ystävällinen. Eilen pesimme koneella pyykit ja kuivasimme rummussa. Eka kerta näillä matkoilla. Olemme luottaneet nyrkkipyykkiin ja kuivateleet repun päällä seuraavana päivänä, jos yöllä eivät ole kuivuneet.

Päivän matka oli lyhyt eli 17 km Llanesiin. "Tuossa taitaa olla meidän albergamme", sanoi vävy ja osoitti hotelli Paraisoa. Siinä oli äitienpäivälahja ja kiitoslahja matkaseurasta ja matkaideasta. Peregriinon oli yhtäkkiä vaikea kääntää alberga mielikuva hotellin lakanasänkyyn ja PYYHKEISIIN. Fantastico.



Kun Receptionissa sanoin "Alberga del peregrinos", virkailija oikaisi, että tämä on hotelli.

Saimme vaeltaa vielä merimaisemissa, nuorethan päättävät Caminon tähän, mutta camino del vita jatkuu. Viikon vaellus on kuulema kiteyttänyt kymmenen elämän arvoa/tärkeää asiaa. Niitä jaetaan, jos joku haluaa kuulla. Ehkä tänään illallisella kuulen jotain. Tiedossa siis Miehen kauko-ohjaama äitienpäiväillallinen. Perfecto.
Tämän päiväinen ihmetyksen aihe oli meren pieksämät kalliot, joissa oli luolia/onkaloita, joista saattoi pärskyä vettä ilmoille,"bufones". Voin vain kuvitella mitä uskomuksia kallion sisältä ajoittain kuuluva aaltojen pauhu ja jylinä ovat aikanaan ohikulkijoissa synnyttäneet.

Päivä kirkastui puoleen päivään mentäessä ja yhtäkkiä olivat Kantabrian vuoret silmien edessä. Siitäpä päivän aforismi: Kaikille vuorille ei tarvitse kiivetä.

Kuva on kuin pokkarikameralla otettu kuva Lapin linnuista;katseltaessa pitää karttakepillä osoittaa, missä kuvauksen kohde on maastoutuneena.

Buelnasta lähtiessä ihailin taloja, joissa on huolehdittu esteettisestä ilmeestä. Kuumassa ilmastossa kukkien kastelu on oma projektinsa.

Tai krassit joita vaivalla kasvatamme. Täällä nuo puhdasväriset ja monimuotoiset ihanat kukat kasvavat missä vain.

Kyllä kelpaa eläinten laiduntaa tällaisissa maisemissa. Sitä vain ihmettelen, kun härkä, lehmät, hiehot ja vasikat ovat samoilla laitumilla. Perin luomua. Ei tietääkseni ikinä Suomessa. Lapsuuteni muistikuva väkivahvasta naapurin härästä oli, että se oli pidettävä aina sisällä ja kuljetettava nenärenkaasta silloin kun sen oli määrä täyttää elämäntehtäväänsä eli astuttaa lehmiä. Täällä härillä lienee monimuotoisempi tehtävä, siitä muistutuksena Plazas de toros eli härkätaisteluareenat.

Usein ulkomailla kuvaan hautausmaita. Ihmettelen  miten erilaisia ne saattavat olla.

Jannelle kysymys; mikähän lintu on istahtanut portinpieleen?


Viimeiset sillat, viimeiset maisemat, viimeiset raunioihin tutustumiset ja viimeiset pysähtelyt nuorten kanssa.





Viikon vaellus tyttären ja vävyn kanssa ja heillä viikon vaellus äidin ja anopin kanssa. Tuossa ajassa ehtii puhua ja olla hiljaa, kulkea samaan tahtiin ja eri tahtiin. Puhua ennen puhumattomia, selventää luuloja. Hyvä mieli molemmin puolin. Kokemus, joka on ainutkertainen eikä toistu samanlaisena. Nyt sanoivat tietävänsä jotain siitä,mikä vetää minua uudestaan Caminolle.

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit. Sydämemme läpi on käynyt miekka monta kertaa. Se tulee käymään vielä tulevaisuudessakin. Se on äidin osa. Silti emme vaihtaisi osaamme pois. Äitiyteen on liittynyt myös lukemattomia pakahduttavan onnen hetkiä. Siunatkoon  Jumala äitiytemme ja lapsemme ja parantakoon kivut, jotka ymmärtämättömyyttämme olemme aiheuttaneet. Se on äitienpäivärukoukseni kaikkien blogia lukevien äitien puolesta, kuka lienetkin.

Siunatkoon Jumala myös miehet, jotka ovat tehneet meistä äitejä. Kiitos siitä.