Tänään näimme auringonnousun. Nuoret olivat asettaneet herätyksen klo 6.10 (!!!). Lähdimme ennen klo puoli kahdeksaa. Aamubokadilloa sai odottaa Sierraan asti, kello oli silloin puoli kaksitoista. Cobreceessa teimme tutun virheen; ensimmäisessä kahvilassa ei ollut pintcoja, joita nuoret halusivat ja joihin minäkin olen ihastunut ja toista kahvilaa ei tullut.
Cobresessa väistimme onneksi viime vuotisen harmituksen. Opaskirjan reunaan olin kirjoittanut: Älä mene rotkoon. Opaskirjakin näyttää toisen reitin tietä pitkin ja molemmat päätyvät punaisen kaksitornisen kirkon luo. Viime vuonna turhauduimme laskusta ja noususta ja mielestämme reitin varrella ei ollut mitään erityistä nähtävää.
Comillaksen albergan ympärillä pyöri toistakymmentä peregriinoa pari tuntia ennen avautumisaikaa. Tiesimme että takanamme oli monia, siksi pienen tuumauksen jälkeen päätimme jatkaa 12 km seuraavaan paikkaan, jossa on 40 petipaikkaa, Comillaksessa vain 20. Viime vuonna pidin paljon tuosta albergasta. Olimme siellä kahden. Kahvit ja muita herkkuja ComillaksEssa ja matkaan. Tänään oli pilvipouta, siksi oli hyvä kävellä, vaikka matkaa tuli 35 km. Olimme perillä puolen viiden maissa. Väkeä oli tänään 17.
Tie oli koko päivän enimmäkseen kapeita päällystettyjä kyläteitä metsien ja peltojen poikki.
Tältä näytti Santillana del Marin peregriinojen ja muun köyhälistön bungalot, nimeltään David's Park. Leirintäalueella oli toki parempiakin bungaloita.
Tämä päivä oli eläinten päivä. Laamoja pellolla, aaseja vapaina kulkemassa ja aitauksessa. Vasikat tuijottamassa aasiryhmää. Eivät olleet heikäläisiä.
Otimme kuvan Sierran jälkeen samassa paikassa, missä viime vuonna kuvasimme. Kyseessä on vesipaikka, josta saa raikasta juomavettä ja vieressä on vanha kylän pyykinpesupaikka.
Kun eilen kerroin Boon asumattomista taloista, tänään näimme useampaan kertaan, että taloja oli alettu rakentaa, mutta työt ovat pysähtyneet
Toinen pysähdyttävä asia ovat rappeutuneet kirkot, noissa ei todennäköisesti ole enää messuja. Conchan allue teki yllättävän poikkeuksen kuten myös Cobresesin alue. Yhtä aikaa saattoi nähdä monta kirkkoa ja ne olivat käytössä. Vaikutuksensa lienee luostarilla, joca on Conchassa ja pappisseminaarilla, jonka rakennukset olivat Cobresessa. Aukiolevia kirkkoja on toistaiseksi ollut matkalla yksi. Sieltä sai myös leiman pyhiinvaeltajan passiin. Se oli Conchan alueella.
Tyhjistä kirkoista jotenkin surullisin oli San Marinan Golf-klubin sisäänkäynnisttä ollut kivikirkko, jonka tornissa kasvoi puu. Tuo fasaadi oli otettu myös golf-klubin logoon.
San Vincente de la Barquera aukeaa silmien eteen Caminolta ja tuttu silta odottaa kaupunkiin tulijaa. Albergan etsiminen oli taas haaste. Onneksi D osaa saksaa meikäläistä paremmin, joten tekstin hahmottaminen on vähän helpompaa.
Peregriinon onnen hetki: suihkun jälkeen makuupussiin. Siihen hetkeen mahtuu myös blogin kirjoitus. Nuoret menivät kaupungille. Pyysin heitä etsimään illallispaikan. Se on alberguen etsimisen ohella haasteellinen juttu: "Olisikohan jossain toisessa paikassa halvempaa tai parempaa tai erilaista...".
Tänään vasta hoksasin, että kuvat saa suurennetuksi, kun klikkaa kuvaa kerran. Sen jälkeen kaikki kuvat tulevat alareunaan ja ne voi katsoa järjestyksessä kunkin kirjoituksen ohessa.
ReplyDeleteMuut lukijat ovat tietysti tienneet asian jo hamassa muinaisuudessa, mutta kiva oli kekata edes nyt!
Hienoja ovat sinunkin ottamasi kuvat, Saara. Hyvää matkan jatkoa :)