Izarbine ja hidas netti

Pergrinon huole; hidas netti.Täksi päiväksi luvattua vappusadetta ei tullut. Yöllä oli satanut ja aamullakin vielä. Albergan aamiainen oli ravitseva ja oli hyvä lähteä vappuaamuun kun tiesi, että kahvilat eivät ole auki.

Zumaiaista voisi mennä Debaan myös tasaisempaa reittiä eli ilmeisesti rannalla kulkevaa tietä pitkin, niin joku opaskirja neuvoi. Camino oli raskas, nousua 270 metriin, mutta nousut lyhyellä matkalla siksi ne tuntuivat raskaalta. Debassa kahvia ja  bokadilo (3€). Jatkoimme matkaa uuteen albergaan noin 4 km Debasta eteenpäin, Markina Xemeiniin olisi ollut liian pitkä matka.

Tiedoksi Camino del Nortelle aikoville, että Debasta Ermita del Calvarioon asti reitiSä on ongelmia (3,4 km). Paikalliset maanomistajat eivät pidä Caminosta, siksi he ovat maalanneet keltaiset nuolet mustalla. Deban turisti-infosta kehotettiin hakemaan kartta, jossa kuvattiin seikkaperäisesti jokainen risteys. Kyseessä oli polkuja ja kyläteitä, joten edes kartan kanssa suunnistus ei ollut helppoa. Meitä oli 5-7 hengen porukka, joka yritti yhdessä selvittää, mihin missäkin risteyksessä on käännyttävä. Välillä espanjalainen Manuel soitteli ja kyseli joltain, mojon suuntaan on mentävä.

Izarbinessa on uusi Alberga, jota pitää nuori pari. Kerrossängyt kahdessa huoneessa, mutta yöpöydillä pöytälamput. Luxusta Caminolla. Yö, illallinen ja aamiainen 30 €. Aamiainen on jälleen tarpeellinen, koska seuraavaan paikkaan on 19 km asumaton taival.
Viimeinen silmäys merelle ennen mantereelle siirtymistä moneksi päiväksi. Bilbaon jälkeen Portugalentessa on tiedossa uudet merimaisemat.

Jälleen kuvien lataus hidasta.

Tänään on ollut oikein Camino-tunnelmaa. Kuljin koko päivän porukassa. Itävaltalainen Doris ja kaksi Seatlelaista nuorta miestä Mikael ja John. Kun kerroin ainoan tietoni Seatlesta, että Joh n Gottman on guru Suomessakin ja hänen Love Instituuttinsa ja kirjakin on suomeksi, John osoittautui Gottmanin oppillaaksi ja meikäläisen kollegaksi. Meillä oli rattoisa päivä kun yhteistä kieltä oli riittävästi.
Debassa joukkoomme liittyi  vielä eilisiltaiselta albergan illalliselta tuttuja ranskalaisia.

Sekä eilen että tänään olemme albergoissa joissa voIdaan syödä yhdessä. Tunnelma on yhdistävä, olemme samalla tiellä. Ranskalaisetkin ovat welcome-tyyppiä, vaikka vain yksi osaa jotain englantia. Täälläkin kutsuivat minut kuumalle kaakaolle kanssan. Tähän mennessä meitä on kertynyt 10 tähän albergaan. Tätä ei ole oppaissa, siksi harva tietää.

Nyt tiedän jotain mutaisista teistä, joista opaskirjat kertovat. Kun yöllä sataa, polut ovat mutaisia. Tosin luulin että mutaa vosi olla nilkkoihin asti, mutta sitä on reilusti vähemmän, mutta kengät kyllä ovat päivön yön tehneen näköisiä. Onneksi albergassa on vettä ja harja ulkona kenkien pesua varten. Voisi olla hyvä idea ottaa pikkuisen kenkärasvaa mukaan, jos omistaa nahkapäällysteiset kengät. Sen verran ne kastuvat ja peseminen harjalla ei ainakaan lisää rasvapitoisuutta. Mies on tainnut kantaakin kenkärasvaa mukana, mutta ennen emme ole sitä tarvinneet. Nyt uskolliset palvelijani ovat jo pykineet.

Vappu näkyi Debassa siinä dttä ihmisiä oli paljon kaupungilla. Eilen illallakin setsemän maissa alkoivat Zumian puistot täyttyä perheistä ja muista. Silloin muuten pääsin ensimmäisen kerran messuun kun albergan seinällä oli ilmoitus messujen ajoista. Laulut ja liturgia sujui hyvin hyvä-äänisen papin johdolla. Kanttoreita ei ehkö0ä ole tarjolla. Noin 100 ihmisTä kirkossa keskiviikkoiltana klo 19.

Ystäväni Sinikka antoi lähtiessä minulle kortin, jossa luki; Kohotkoon tie sinua vastaan. Eipä hän arvannut miten kirjaimellisesti se on toteutunut. Ei ehkä olisi toivonut, jos olisi tiennyt, miten jyrkästi kohoavia tiet voivat olla. Silti tämä kaikki on kulkenisen arvoista. Ehdottomasti. Huomenna on sitten reitin raskain osuus kuulema. Emme kuitenkaan huolehdi huomisestA vaan elämme vahvasti tätä päivää.

.