Santillana del Mar

Abuelo kysyi eilen meiltä, menemmekö Santiagoon. Kun hän kuuli, että kuljemme vain osan matkaa, hän näytti kädellä päätä ja sydäntä:"Camino ei ole matka Santiagoon, tärkeintä että pää ja sydän on Elämän Caminolla". Elämän Caminon tarkoitus on palvella ja jakaa. Jotta voi jakaa, pitää ensin itse saada. Pienikin pätkä Caminolla vaellusta voi selkiyttää ajatuksia ja arvoja.

Guameksessä katselin erästä osittain kyllästyneen näköistä teinityttöä kahden aikuisen miehen ja naisen seurassa. Viime vuonna kuulin, että lastensuojelusta annetaan joskus vaaravyöhykkeessä oleville harhateille lipsahtaneille nuorille vaihtoehto: Camino ohjaajan kanssa tai nuorisokoti/vankila.  "Kuka maksaa?", kysytään. Yhteiskunta tietenkin, niinkuin maksaisi nuorisovankilankin. Tulokset ovat olleet hyviä. Yksi/kaksi aikuista vain nuorta varten. Tänä aamuna miesohjaaja hoiteli tytön jalkoja. Onnea heidän matkalleen, buen camino.

Guomeksesta saavutaa tuotapikaa meren rannalle. Edessä on kappale kauneinta Camino del Nortea. Jyhkeitä rantakallioita, välillä surffausrantoja.

Aurinko paistoi koko päivän. Somosta oli ostettava uutta aurinkovoidetta ja käsivarret suojattava monikäyttöhuivilla.

Somon rannat ovat oivallisia surffaajille. Nuoriso kulki avojaloin vedessä ja yksi laine tavoitti minut. Silloin oli todettava, että Meindelitkaan eivät pidä varresta vettä.

Matka jatkui Somosta laivalla Santanderiin (2.75€). Lounaan jälkeen posti ja kortteihin postimerkit. Termibussista Alsan toimistosta nuorisolle liput ensi pyhäksi Llanesista Bilbaohon, asemalle ja junaliput Barredaan. Viime vuonna tulimme junalla Santanderista de Mogroon. Ison kaupungin kadut ja teollisuusalueet eivät houkuttele kulkemaan. Lisäksi opaskirjat suosittelevat junan käyttämistä Boon ja de Mogron välillä, sillä Camino tekee noin 7 km lenkin ylittäessään Rio Pasin, rautatiesillalla ylitys on kielletty. Tosin monet kulkevat siitä. Juna on virkistävä vaihtoehto ja niitä kulkee usein. Boossa edelleen lohduton määrä uusia, asumattomia rivitaloja, kerrostaloja ja omakotitaloja.

Barredan valitsemme määränpääksemme siksi, koska viime vuonna kulkemamme Camino välillä de Morgon ja Barreda oli harvinaisen tylsä. En tiedä, johtuuko muistikuva tunnelmasta, säästä vai mistä, mutta erityisesti loppuosassa kuljetaan loputtoman pitkästi maantietä Solvayn kemiantehtaiden ohi ja sitä ennen seurataan useampi kilometri paksua kaasuputkea. Pienessä Marin albergassa Mies kosketti polvensa kohtalokkain seurauksin.

Barreioksessa kahvitauko ja viimeistä 8 km taivalta ympäröivät kumpuilevat maalaismaisemat joka puolella. Yhdellä silmäyksellä voi nähdä monia kyliä, laaksoja ja horisontissa siintävät vuoret. Meidän oli päätettävä, jäämmekö pari kilometriä ennen Santillana del Maria olevaan albergaan. Siellä on 60 petipaikkaa. Se siis olisi varma vaihtoehto. Kuitenkin jatkoimme kaupunkiin. Tuo pieni ikivanha kivikaupunki on yksi viehättävimmistä kaupungeista mitä tiedän. Kaduilla on paljon iäkkäämpiä turisteja, jotka ovat kiinnostuneet historiasta. Vanha kaupunki on ki estä, sekä kadut että rakennukset. Kuvat on paremman kuvaajan eli D:n kamerassa ja niitä en saa valitettavasti tänne.

Kaupungin albergassa on 16 paikkaa. Luotimme onneemme, että meille löytyisi paikat. Ohitimme viimeisellä kilometrillä 5 peregriinoa. Albergassa oli 2 paikkaa jäljellä. Nuori pari ei voinut nukkua samassa sängyssä, vaikka heille itselleen se olisi sopinut. Säännöt ja määräykset sanovat että henkilöluku on oltava 16. Harvinainenpiirre Espanjassa sääntöjen noudattamisen kirjaimellisuudessa. Meille tarjottiin mäellä olevan Campingin bungaloa 10 €/henki. Mikäs siinä.Näyttikin siltä että parhaat päivänsä nähneet puubungalot oli  varattu peregriinoille. Joka neliö oli käytetty hyväksi. Tässäkin huoneessa kolmikerroksinen kerrossänky.Nuorenparin huoneessa parivuode ja vielä piippuhyllyllä tilaa nukkujalle. Näyttää siltä, että muita ei tule. Saavuimme kaupunkiin klo 18 jälkeen.

Tänäänkään ei vielä toteutunut toiveeni yhteisöllisestä majoituksesta. Guomeksessakin meille annettiin kolmen hengen bungalo, Santoniassa olimme ainoat isossa makuusalissa. Ehkä ennen nuorten matkan loppua sellainenkin tulee tielle.

Täällä voisi tehdä vaikka tutkielman kukista. Muuten, aika ihana pitää bungalossa ikkunaa auki vuoteen vieressä ilman että hyttyset hyökkäisivät sisään.