Kotona

Vaikka olen ollut jo kolme yötä Suomessa ja niistä kaksi kotona, yhä yöllä olen Caminolla. Olin viisas kun aloin hitaasti laskeutua kotimaata kohti;keskiviikkoiltana Oviedossa, torstaina bussimatka Bilbaohon, perjantaina lento ja lauantaina junalla kotiin. Sielu ei siltikään meinaa ehtiä mukaan, niin voimakas kokemus caminon kulkeminen on.

 

Yhä edelleen vaellan siellä kylissä jatähyän vuorille

 Ihmettelen kukkien runsautta, monimuotoisuutta ja värikkyyttä. Tässäkin nuo pinjan näköiset ovat täynnä puhkeavia sinisiä kukkia.

Joet ja sillat ilahduttivat silloin kun meri oli kaukana

Vaikka en ole meren rannalla elänyt, eikä edes järvi ole ollut kotikonnuilla - tai ehkä juuri siksi meri jaksoi aina ilahduttaa.

Leijonat portinpielessä toivat mieleen miniän, joka rakastaa patsasleijonia ja linnut porttipylväissä muistuttivat vävystä, joka on johdatellut sukua lintujen maailmaan.

Mitä ajattelen Espanjasta? Masemat vaihtuvat sekä maalla että rannalla. Bussimatkalla en raaskinut edes nukkua, vaikka väsytti, sillä halusin vielä kokea kaikki vaikutelmat, mitä maisemat tarjoavat.

Ruoka maassa on halpaa. Kolmen ruokalajin ateria juomineen ja leipineen 8-12€. Tällä matkalla löysin pinchot. Aikaisemmin en uskaltanut niihin koskea kun ajatteelin niiden lojuneen lämpimällä tiskillä ties kuinka kauan. Siis pieni sämpylä tai vinoon leikattu patongin pala päällystettynä mitä erilaisemmilla aineksilla. Hinta 1-1.70 €. Muutamana viimeisenä aamuna otin aamuteen kanssa pinchon, jossa oli välillä kalkkunapihvi. Aikaisemmin olin turvautunut bocadilloon con gueso y tomato ( 15-20 cm patonkia).

Yöpyminenkin on halpaa ellei tavoittele viiden tähden hotellia. Kolme tähteä on hyvä tasoinen peregriinolle ja hinta voi olla 30-50 €/huone. Muut hinnat ovat kyllä samaa tasoa kuin Suomessa. Esim asuntojen hintoja ihmettelin, sillä ne saattavat olla paljon kalliinpia kuin täällä. Millä rahalla ne irtoavat!!!

Vessat ovat kahviloissa erittäin siistejä, kivilattiat, kaakeloidut seinät, riittävästi tilaa. Poikkeuksena se yksi surkea Pesuessa (reikä lattiassa). Taloja on ilo katsella, paljon kukkia ja ruukkuja pihoissa. Kasvimaita ja kukoistavia kasveja!

Kun maksat isolla rahalla, on hyvä olla tarkkana, miten saat takaisin. Kerran maksoin 50 € setelillä kahvin. "Tässä ei ole tarpeeksi", sanoin. Heti tyttö meni takaisin kassalle ja toi 5 € laskematta edes mitä puuttuu. Kerran pyysin aamiaisen eli teen ja pinchon. Listassa oli hinta 2.70, mutta laskussa 4.40, jolloin molemmat oli laskettu erikseen. En viitsinyt huomauttaa. Kahvilan pitäjä oli puku päällä oleva mustaihoinen mies, joka jutteli iloisesti ja musiikkina klassinen. Menköön miellyttävyyslisästä.

Maisemassa on myös paljon hyljättyjä rakennuksia. Joskus ajattelen, miten vaarallisia sortuneet rakennukset voivat olla. Näen sieluni silmillä J 6v seikkailemassa raunioilla ja houkuttelisi seikkailu varamaan J 8 v ja muita lapsia. Ehkä on liian vaivalloista purkaa kivirakennelmia, en tiedä.

Hylätty luostari kosketti. Siellä on ollut joskus paljon elämää, työtä, hengen elämää. Siellä on onllut kutsumus ja kilvoitus.... sitten elämä on hiipunut.

Caminolle ei voi jäädä. Camino del vita, korosti pater Abuelo. Haluan muistuttaa itseäni Guameksen kuvilla elämän caminon vaarasta; kiiruhtamisesta ja suorittamisesta ja ohi kulkemisesta

ja samalla muistutan elämän caminon motosta; pysähtymisestä, jakamisesta ja palvelemisesta

Caminon jäleen on monta tienhaaraa, monta valintaa; mihin suuntaan? Millä kriteereillä valitsen?

Caminolla kulkiessa en jaksa olla turisti. Bilbaohon päästyäni pitää kuitenkin ottaa pakolliset kuvat Guggenhaimista

ja Guggenhaimin koirasta, joka oli juuri istutettu tämän kesän kasveja täyteen niin että vesi vain tippui ympäristään. Kesällä varmaan uniikki ilmestys

Kun aamulla olin liikkeellä, seurasin kun isät ja äidit, mummit ja vaarit taluttivat lapsia kouluun ja päivähoitoon. Kaikilla koulupuvut. Ne olisivat tervetulleet Suomeenkin. Vaatekiistat kodeissa vähenisivät ainakin jonkun verran.

Ja lopuksi suvun jalkapalloilijoille ja tuleville jalkapalloilijoille ja kaikille jalkapallosta kiinnostuneille. Bilbaon jalkapallostadionia rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa. Viime vuonna jo otin kuvia rakennustyömaalta. Yhä se on kesken.

Osa siitä on jo valmistumassa

Ja yksi puoli näytti jo valmiin näköiseltä

Kun katselin viimevuotista blogiani, huomaan kirjoittaneeni huomattavasti monipuolisemmin kuin tänä vuonna. kerroin havainnoista ja niiden synnyttämistä ajatuksista. Muistan kuinka vaeltaessani saatoin ajatella lauseita, joita kirjoittaisian. Tänä vuonna olivat kuvat. Kieli on köyhempää ja ilmaisu kapeampaa. Ajattelin kuvien kautta; tuosta kuva blogiin. Kumpi parempi? Ehkäpä joku lukija kertoisi kommentissaan tai muuten ajatuksensa asiasta.

Kun tulin kotiin, Mies tilasi Camino La Platan opaskirjan ja näytteli Seviljan reitin profiileja ja albergojen tiheyksiä!!!!!!!