Nousuun oli tuotu hiekkaa, mutta jyrkimmät kohdat ovat entisellään. Vuosi sitten istuimme sunnuntai aamuna samalla mättäällä ja söimme eväitä.


Tämä on isännän lapsuuskoti, jonka ympärille on syntynyt yhteisö: vapaehtoistyöntekijöitä, sosiaalikuntoutettavia, jotka pitävät yllä paikkaa ja palvelevat peregriinoja.Viime vuonna isäntä ei ollut paikalla kun olimme täällä.
Miehet asettelivat tauluja ympäri pihaa, seinustoille, ovan vierelle käytäville. Jo viime vuonna vaikutuin Ermitas ecumenikossa olleista seinämaalauksista. Ne olivat latinalaisamerikkalaisen Cerezo Barredo taiteilijan käsialaa. Erityisesti minua puhutteli maalaus pyhiinvaeltajista, jotka suunnistavat määrätietoisesti kohti Santiagoa.
Määrätietoisuudessaan ja kiireessään he (me) kulkevat tarvitsevien ja kaatuneitten ohi, pitäähän matkan joutua.

Illalla: Kello 8 piti Abuela esityksen kappelissa, joka ei kuulema ole liturginen kappeli, vaan elämän kappale. Hän kertoi Cerezon maalauksista. Aikamoinen juttu, että82 vuotias mies maalaa nuo kuvat viikossa. "Kuin olisin synnyttänyt lapsen" oli mies väsyneenä sanonut.
Illlallisella sosekeittoa ja paellaa ja iloinen puheensorina seitsemällä kielellä. Täällä tulee puhuttua enemmän kuin osaa. Taas hyvä päivä,vähemmän ja helpo paa käveltävää kuin eilen. Hyvä mieli.
Santoniasta albergaa etsiville tiedoksi: eilinen alberga oli villan takana ihan sen kupeessa vasemmalla puolella. Meidän opaskirja ei oikein anna selvää kuvaa. Tänään saimme muutakin infoa Santonian albergoista. Olin nimittäin kuullut, että siellä on uusi, hyvä alberga. Niin kuulema onkin ja ihan keskellä kaupunkia La Bilbaina albergue de peregrinos osoitteessa Plaza de san Antonio n* 1 ( puh 942661952 ja movil 647709013. Oli kuulema uusi ja tosi hyvä, pari itävaltalaista kertoi, että olivat ainoat, kun monet ei vielä siitä tiedä.
No comments:
Post a Comment