Erityinen päivä 24.7.21

 Peregriinojen normi aikaan (7) matkaan ja aamiaiselle Nauvoon ( 4 km) Köpmansin cafe&Ravintolaan. Saaristolaisleipä ilmeisesti edusti paikallista ruokakulttuuria. Ruokakaupan kautta matkaan, sillä edessä oli päivä ilman kahvi-tai ruokapaikkoja.

Vaeltajat ehkä ihmettelevät näitä ravintopäivityksiä. Hehän kantavat kaiken mukanaan ja trangialla saa retkimuonat hetkessä. No kyllä mekin olemme ruokia ja telttoja kantaneet pitkin Lapin tuntureita ja Kungsledenillä. Kun ensi kertaa olimme Caminolla, riemastuimme että ruokaa ei tarvitse kantaa ja matkan voi selvittää 7 kg repulla. Siksi vanhasta muistista kaipaamme fasiliteetteja reitin varrelle. Kun Mies sai mittariin 70, hän sanoi että telttailun kiintiö on täynnä.

Pyhän Olavin vaellusreitin maamerkki löytyi Nauvon kirkon edustalta.

Tämän päivän reitillä saimme korvauksen eiliselle vilkkaalle Saaristotielle. Reitti kulki Nauvon jälkeen kärryteitä, maanteitä ja kylätietä.

Vadelmia olisi, mutta ne ovat jääneet pieneksi. Ne ovat ihanan makeita.

Olipa mukava törmätä tähän keskellä ei mitään.

Olemme seuranneet reittiä outdooractive.comista löytyvästä reitin aktiivikartasta. Se löytyy hakusanalla Pyhän Olavin merireitti ja vaihtoehdoista www. Outdooractive.com. Kun karttaa suurentaa ja klikkaa vasemmassa alareunassa olevaa kompassia, aktiivisuus aktivoituu. Näin ainakin minulle.

Merkit ovat vähentyneet. Silloin tällöin niitä putkahtelee etenkin teiden risteyksissä. Kuitenkin täällä pärjää hyvin kun netin kartta on käytössä.

Pyhän Olavin merireitin info-videossa kerrottiin että reitin varressa on paikallisia pikkupuoteja, joissa on myytävänä paikallista tuotantoa. Sitä varten on hyvä varata kolikoita, koska ne toimivat itsepalveluperiaatteella. No, tämä oli ainoa joka oli meidän reittimme varrella. Matkaamme tarttui rusinakakkuja. Nam.

Evästaukoja varten on tarjolla monia hyviä paikkoja.

Maanviljelijä minussa ihmettelee kypsyneitä vehnäpeltoja

Nämä tiet ovat miellyttäviä kulkea.

Kun 28 km on kävelty, saavuimme Kaptensgårdeniin. Siellä tekstiilitaiteilija Svanhild Åboende pitää vierashuonettaan peregriinoja varten vapaana.

Tästä lasikuistista oli pakko ottaa kuva.

Svanhild teettää suunnittelemansa vaatteet Bennissä ja työllistää sekä naisia että miehiä. Hän kertoi, että työt sujuvat paremmin kun paikalla on sekä miehiä että naisia. Jos työpaikalla on vain naisia, aikaa kuluu paljon juoruiluun!!😀.

Me saimme majapaikaksemme  pihatuvan, koska se oli nyt tyhjänä.

Lämmitimme saunan ja niin saimme lämmintä vettä. Tämä oli hyvä päätös viimeiselle illalle. Huomenna jäljellä 4 km Pärnäsin venesatamaan. Aamiainen on luvattu 10.30. Mitenhän saamme aamun kulumaan kun heräämme viiden jälkeen. Ehkä suuntaamme rantaan.

Laskimme että tällä vaelluksella majoitukset aamiaisineen maksoivat 220/henkilö. Vuorokausi maksoi noin 65€, Caminolla selviämme 30 eurolla. Kotimaassa vaellettaessa selviämme ilman lentohäpeää ja tietty myös hintaa. Suositeltavaa.

Päivän kukka: jälleen tuntematon, mutta kuulunee kurjenpolviin.

……..

Tämän päivä on erityinen. Tänään toteutui tämän pyhiinvaelluksen merkityksellisin asia. Kerroin toisena päivänä Pojasta. Hänen tätinsä oli pyytänyt kuvaamaan onnettomuuspaikan, sillä se konkretisoi yhdellä tavalla läheisten surua. Partiohuivi oli merkkinä paikalla.

Tämän pyhiinvaelluksen päivät ovat sisältäneet rukousta Pojan läheisten puolesta. Joukkoon kuuluu paljon hänen kavereitaan.

Rukous on laajentunut koskemaan muita läheisiään menettäneitä; hukkuneiden läheisiä, Saksan, Kiinan, Belgian tulvien uhrien läheisiä, väkivallan kohteena olleitten läheisiä, koronaan kuolleitten läheisiä….voi miten paljon tähän maailmaan mahtuu tänään menetyksen surua. Mitä rukoilen? Siunaan ja rukoilen shalom-rauhaa.

Itselleni ja kollektiivisesti tällä vaelluksella olen rukoillut:”Herra opeta laskemaan päiväni oikein, että saisin viisaan sydämen”. Paraisten kirkon alttarin vieressä oleva kello muistutti tästä.