Matkaan 21.7.21

 Koska Caminolle haaveilu on kolme kertaa osoittautunut turhaksi ja Jaakon tien vaellus Rengosta Turkuun peruuntui, kun osallistujia ei ollut tarpeeksi, päätimme kokeilla Pyhän Olavin merireittiä Turusta Korppooseen.

Tänä aamuna junaan ja Turun Tuomiokirkon pyhiinvaellustoimiston kautta reitille. Tästä blogista teen informatorisen, koska reitin palveluista on vähän tietoa. Itse reitistä on hyvät kartat: Pyhän Olavin merireitti ja outdoorin sivuilta löytyy parhaat tiedot.

Reitti on huvin merkitty.

Koska reitti on saatu aikaan EUn tuella, toivoisimme että hyvän reitin lisäksi olisi saatavilla enemmän tietoa makoitusmahdollisuuksista, kaupoista ja ruoka-ja kahvipaikoista.

Lähtötunne oli sama kuin aloittaessani ranskalaista reittiä St.Pied de Portissa. Arvelutti jaksanko ensimmäisen pitkän päivän. Caminolla pelkäsin Pyreneittem ylitystä (28 km), mutta nyt pelkäsin jaksamista olemattomalla harjoittelulla. Kävely on ollu enimmäkseen mökki-sauna-teranssi-leikkimökki-kasvimaa-hiekkalaatikkojen välien kulkemista.

Lähdimme matkaan aika heikoin tiedoin: yöpaikat oli kyllä varattu, kolmeen kuului aamiainen. Toisaalta luotamme että ruokaa ja kahvia löytyy. Olemmehan joskus kävelleet 16 km ennenkuin aamiaista löytyi. Emme kanna ruokaa, muutama proteiinipatukka on mukana hätähetken varalle.

Lähtiessä söimme hyvän lounaan Tuomiokirkon kupeessa Gräddassa Piispankadulla. Jätin kahvin väliin ja haaveilin että matkalta löytyisi kahvila. Eipä löytynyt. Reitti ei mennyt Kaarinan keskustaan, josta voisi kahvila löytyä. Caminolla olemme tottuneet että reitti kulkee kauppojen, kirkkojen ja kahviloiden kautta. Se olisi myös yrittäjien etu. 17 km kuljettuamme löytyi ensimmäinen K-kauppa. Kylläpä banaani ja Skyr maistuivat.

Maisemat ovat vaihtelevia ja todella miellyttäviä. Kadulla tai maantien varressa kulkeminen jäi minimaaliseksi. Osa reitistä oli polkua, joka uhkaa umpeutua ilmeisesti kulkijoiden puutteessa.

Majoituimme Villa Wolaxissa. Se on 2-3 km syrjässä reitistä. Google opasti oikoreittiä Metsänrannantietä pitkin, mutta sillä meinasi hymy hyytyä: kärrytie muuttui poluiksi ja katosi kokonaan ja viimein kävelimme pellon reunaa. Pidempi reitti olisi ollut nopeampi.

Perille saavuimme tutuin tuntein: yes, olemme perillä. Aina sama valinta:rojahdanko vuoteelle vai jaksanko heti suihkuun. Loppuilta meni vaaka-asennossa. Jalat olivat jäykistyneet kuten aina. Mitenhän näillä kävellään huomenna.

Täälläkin on eletty ja elämä on jatkunut jossain muualla. On luovuttu. Oman elämäni ajankohtainen teema on luopuminen ja taakse jättäminen.

Päivän kukka. Minulle tuntematon, mutta kaunokkia se muistuttaa.

Uudet seikkailut odottavat huomenna. Vain yöpaikan ilman aamiaista tiedämme huomisesta. Niin ja aamiainen täällä klo 9.00.