Asumatonta taivalta salon poikki Putilkkoon

Eilisen iloinen huipennus oli Oron Myllytuvassa Ritva Kososen ja Helena Kaipion näyttely. Ritvan näyttelyyn menin noin 30 vuotta sitten Putikon asemalla sattumalta. Se teki minuun sellaisen vaikutuksen että sanoin, jos tuleviin kirjoihin tarvitaan kansia, Ritvan työt olisivat sopivia siihen. Hänestä tuli viiden kirjankannen tekijä.

Nämä kengät on yhden kirjan kannessa, niillä on päästy myös Ateneumiin. Ritvan taide on syvältä koskettavaa. Terapeuttista. Sielunhoidollista.

Aamu alkoi kukonlaulun aikaan. Puoli seitsemän hyvästelimme Oron.

Kuljimme asumatonta saloa ensin 6 km.

Hyttysiä: paljon. Miehellä on tervavoide, minä on välitä.
Opasteita: liian vähän alkutaipaleella. Kartan kanssa sai olla tarkkana, koska kaikissa tienhaaroissa ei ollut merkkiä. Soppeenmäeltä Putikkoon merkinnät olivat huvin laitettu. Kiitos siitä.
Tiet: monenlaisia: soratietä (oikoi), kärrytietä,polkua, umpeenkasvanutta polkua.

SP

Säätila: