Aamutunteina kuvat suostuivat latautumaan

Unta riitti neljään asti kymmenestä. Huoneen kolmas mies lähti pakkailemaan ja maailman narisevin puulattia herätti. Ei hätää, olo tuntui virkeältä ja huvikseni yritin josko mobiililaitteeni ryhtyisi yhteistyöhön. Se sujui nikotellen. Ehkä joku muu saa kuvat liitettyä sujuvammin, mutta minulle se on kyllä pitkällinen toimenpide. Peregriinoilla on kyllä aikaa.

Yllä kuva hiirenhernepellosta jonka hyötykäyttö on hämärän peitossa.

Tässä oli hauska viljelyn jouduttamistapa. Kyseessä peruna ja apuvälineenä vesikanisterit.

Yksi lapsenlapsi pyysi historiallisia kuvia, vaari kun kuulema tietää niin paljon historiasta. Via de la Platalla on yli 100 Millestonea eli pyöristettyjä kivipatsaita vanhan roomalaisen tien merkkinä. Joku vaeltaja ottaa tavoitteekseen nähdä ne kaikki. Tuo Millestone lienee muistomerkki ja jäljitelmä. Niitä on ollut useita. Aitoja kivisiä ei ole ollut tällä pätkällä. Sauva ja vesileili olivat keskiajalla pyhiinvaeltajan ainoat varusteet.

Alberga, jossa majoituimme, oli tehty hylättyyn asemarakennukseen.

Olimme kävelleet 8 viimeistä kilometriä vanhaa radanpohjaa, josta oli tehty Camino Naturale. Vanhat sillat olivat tien kohokohdat. Muuten suora tie näkyi silmänkantamattomiin. Baareissa kerrottiin auliisti tästä 3 km oikaisevasta pätkästä.

Mikäs oli kävellessä unikkojen reunustama tietä. Unikko on ollut päivän kukka kahden päivän ajan.

Kukka voisi olla myös sinimailanen, niin paljon sitäkin täällä kasvaa. Tämä kuvien asettelusessio kesti puolitoistatuntia, niin haasteellista on kuvien latauksen kanssa taistelu. Katalonialainen mies on lähtenyt. Maailmassa paljon on ihmeellistä asiaa, mikä hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Yksi sellainen asia on pimeään lähtevät peregriinot. Ehkä maisemat eivät ole heidän kulkunsa tärkeä pointti. Minulle ne ovat. Olemme lähteneet molempina aamuina seitsemän jälkeen.