Jos haluat saada aamukahvisi ennen iltapäivää, keitä se albergassa ellet satu olemaan kaupungissa jossa on baareja aamiaisen aikaan auki. Nyt kuljemme pienien kylien kautta. Oppaassa oleva baari voi olla lopettanut, omistaja vanhentunut liikaa tai baari pitää vapaapäivää tai avautuu vasta iltapäivällä. Tänään oli sellainen päivä. Odotimme aamiaista 8 km päässä olevasta kylästä.
Tämä baari näytti lupaavalta, mutta kiinni se oli ja pysyi.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... yksi olivat tällaiset kumpareet, joilla näytti olevan betonisia laatikoita. Lähemmin katsottuna mäkien sisään oli rakennettu kuin kellareita tai mitä lie asumuksia ja maanpäälliset osat ovatkin tuuletussysteemejä.
Ja tässä ”oviaukko”
Olemme jo oppineet että evästä täytyy olla yhden etapin verran ja on myös ennakoitava, onko seuraavassa majapaikassa kauppa. Tämäkin Aija del Infantido vaikuttaa kohtuullisen isolta kylältä ja täällä on historiallisesti kiintoisaa nähtävää, mutta silti täältä löytyy vain pari kahvilaa, yksi ravintola ja pienen pieni kauppa. Kaupoissa tähän asti summat on laskettu käsin.
Peregriinot vähenevät. Viime albergassa meitä oli 6 ja saman verran on nyt. Kanadalainen pariskunta lähtee bussilla Astorgaan jalkavaivojen takia. Vaimo oli Salamancassa sairaalassa ja joutui lepäämään 5 vrk. Vieläkään rakkojen parantuminen ei ole kokonaan tapahtunut. Eilen ranskalainen nainen joutui keskeyttämään turvonneen polven takia. Ensimmäisessä albergassa Montamartasta moni näytti hoitavan jalkojen rakkoja.
Tämän päivän tie oli yksitoikkoista suoraa ensin radan pohjaa, sitten öljysoralla päällystettyä kylätietä. Matkaa eteppien väliä oli 23,5km. Siis siellä ensimmäinen kahvi. Huomenna aamulla keitän kahvin täällä!!!
Tien varrella sentään oli pienen pieni tienda josta ostimme hedelmiä ja croissantit ja siinä vieressä oli penkki kirkon aidan vieressä. Syödessä voi ihailla köynösruusun aloittelevaa kasvua kirkon seinää pitkin.
Tässä oli päivän kukka; kadun varrella oli ruukku ja siinä komea kaktus uhreissa kukissa. Mikä lie, mutta pelargoniat ovat tuttuja.
Päivän mittaan ehdimme ihmetellä monen monta asiaa kuten esimerkiksi savesta ja kivistä rakennettuja taloja. Monet sellaiset ovat rauniona kun tiili ja betoni on tullut tilalle.
Yhdelle lapsenlapselle pitää etsiä historiaa. Nyt tuli vastaan ensimmäinen roomalaisen tien kivisilta. Ne ovat aina vaikuttavia.
Kyllä nuo aamupalat varmistaa parhaiten alberguessa. Minulla oli pieni uöpokuumennin mukana, jos ei ollut mikroa, niin sain nopeasti aamupuuroni ja aamuteeni ennen päivän taipaleelle lähtöä. Olen tottunut syömään jotain heti. Ja tietysti evästä, vaikka useinkaan sitä ei tarvinnut. Kuppilaa tarvitsi enemmän tyhjennystä varten!! Toki espresso vesilasillisen kera oli piristys.
ReplyDelete