Huikaisevat maisemat

La Roblasta Polodura deTerciaan mittarissa 25 km.
” You are fast Walkers”, sanoi japanilais-filippiiniläinen pariskunta. Kyllä olemme sitä aamun viileydessä ja virkkeillä voimilla ja tasaisella tiellä. Iltapäivän nousuissa ja laskuissa he porhaltavat ohi.

Uhkasin toiseksi viimeisen cappucino pussiin. Niitä olisi saanut olla enemmän. Kuitenkin 9 km jälkeen huoltoaseman kahvilassa sai kahvia, joten päivä oli siltä osin pelastettu.

Aamun viileydessä oli hyvä kävellä. Mies valitti, että tänään veto oli hakusessa. Uusi Hattulan ei auttanut.

 Vuoret lähestyvät. Aamuauringossa ne näyttivät yhden puolensa

 Lähdimme 7.30, jotta voimme käyttää kaiken viileyden kävelyyn. Lähtiessä hämärsi, 7.45 oli jo valoisaa. Lähtiessä lämpötila oli 6 C. Perille päästessä noin klo 13 se oli 22C - siis vielä siedettävä.

Askel ei ole joka päivä yhtä kevyt. Tänään saimme kulkea miellyttäviä teitä; enimmäkseen kärryteitä ja polkuja ja joku asfaltin pätkä.

Kolmen tunnin kävelyn jälkeen alkoi nousu. Ah, jo tämän päivän maisemien takia kannatti kävellä tämä reitti....

.

 Kuvat eivät pysty kertomaan maisemasta. Kamera ei vangitse perspektiiviä.

Tuonne jonnekin pitäisi kiivetä. Nousu kesti tunnin. Toki pysähdyimme vähän väliä, että hengitys tasaantui ja saimme ihailla maisemaa.

Ooh, henki salpaantuu maisemasta. Ihme ja kumma, vuorilla puissa ei ole lehtiä, koivuissa oli sentin hiirenkorvat.

Tässä olemme päässeet jo huipulle 1460 metriin. Siellä pidimme evästauon. Albergaan oli tuotu pussillinen pulleita sämpylöitä. Niitä otin neljä. Pulleus johtui makkaran pätkästä, joka oli sämpylän sisällä.

 Alas laskeutuminen kesti reilun tunnin. Tie oli helppoa, vain pieniä pätkiä vierivä irtokiviä. Sauvat minulla ovat olleet tähän asti koristeena repussa..

Kukkien kauneutta vuoren huipulla. Ei ketään varten. Jumalalla on määrättömästi kauneutta jaettavaksi....

...

 Vuorilla on orkidean sukuisia lajikkeita useita erilaisia..

Kämmeköitä nähdessäni muistan usein tyttäreni anopin, joka huomaa kämmekät.

Reissussa rähjääntynyt. Iltapäivisin istumatauot varjossa ovat tervetulleita. Tässä kirkon ”eteinen” tarjosi hyvän suojan.

Hotel Ruralista, joka on Albergan vieressä, piti jo eilen varata ruoka. Nimi on kyllä turhan juhlallinen, mutta jos ruokaa saamme, se  on  pääasia. Albergassa on samat viisi kuin eilen. Ikkunasta näkyy vieressä oleva vuori. Voi kun jaksaisin kiivetä yläsänkyyn nukkumaan, saisin katsella sitä kyllikseni. Vuorten ylärinteet ovat värjäytyneet keltaiseksi kingstereistä ja violeteiksi kanervapuskista.

Nämä Picon vuoriston rinteet ovat kovin erilaisia verattuna Primitivon Hospitalekseen . Täällä ei eläimet laidunna niinkuin siellä. Täällä pensaat ja kukat ovat ottaneet tilan hyödyllisemmältä.
Mikä etuoikeus vaeltaa näissä maisemissa kirkkaassa säässä. Heillekään ei häiritse kun lepäilee makuupussissa albergassa päivän uurastuksen jälkeen..