Oviedossa

La Penasta Oviedoon 16,7 km mittarissa 19

Kyllä kymmenen päivän Caminoon pitää mahtua yksi sadepäivä. Sellainen oli tänään. Tosin aamu aina 10.30 asti oli sateeton. Olimme ehtineet puoleen väliin. Jo lähtiessä Hostellin aamukahvilta laitoimme sadevaatteet yllemme, koska koko aamun siihen asti oli satanut.
Edessä olisi kolme nousua ja kolme laskua. Ensimmäinen ulottui kuuden kilometrin alueelle ja oli loiva. Kuljimme kylätietä pitkin.

1. 

 Olemme jo lähellä Oviedosta, mutta kylät ovat kuin tavalliset espanjalaiset kylät.

Hyvästit Asturias kirkkoarkkitehtuurille.
Kahvilla kävimme ensimmäisen laskun jälkeen. Kahvilassa tapasimme pariskunnan joka oli ollut aamukahvilla Hostellissamme. Kokeilin onneani ja sanoin jotain small talkia englanniksi ja ilokseni he vastasivat. He olivat surprise, surprise Namibiasta ja nyt jo yhdeksännellä Caminolla (siis muitakin addiktoituneita). Mies oli seitsemännen polven hollantilainen, vaimon esi-isät ovat ranskalaisia. Ensi vuonna he aikovat Hollantiin ensi kerran ja aloittaa caminonsa sieltä. Namibia ilahdutti siksi, että tyttären perhe oli siellä 5 vuotta lähetystyössä ja mekin olimme siellä 3 kk. Harmitti, että emme olet tavanneet aikaisemmin. He kertoivat, että heidän kanssaan samaa matkaa kulki viisi henkilöä, niinkuin meidänkin kanssamme. Meidän ryhmämme hajosi kun kävelimme pitkän päivän toissa päivänä.

Aamu oli  sumuinen kuten sateisena aamuna arvata saattaa. 

Sanoisimme jälleen kiitollisuutta siitä, että vuoristopäivät olivat kirkkaita. Sateella siellä kulkeminen olisi muutenkin vaarallista. Tänään saimme nauttia vielä vuoristomaisemaa ja katsella ylhäältä ympärillä avautuvia maisemia..

 Tämän päivän eläin oli aasi lähietäisyyydeltä.

Tämän päivän ihmettely liittyi jyrkkiin rinteisiin joissa eläimet laidunsivat. Miten ihmeessä noissa pysyy pystyssä vyörymättä alas. Tuokin rinne oli puhtaaksi kaluttu. Itävallassa huomioimme, että rinteillä olevien lehmien reidet ja jalat olivat erityisen vahvoja..

 Canino oikoi välillä omia polkujaan metsien ja niittyjen halki

 Tällä merkillä osasi suunnistaa.

 Välillä mietimme, olisiko kannattanut valita tie, vaikka se olisi ollut hiukan pidempi. Sateella polku voi olla mutainen ja alaspäin mennessä kivet voivat olla liukkaita. Sateessa emme kuitenkin syventyneet on-lime karttaan, joka miehellä on

 Minä olen harmissani, että puhelimestani on hävinnyt kokonaan internet-yhteys. Siksi en voi käyttää Google-mapit apua. Blogin kirjoitus sujuu albergojen WiFin turvin. Mikä asetus lienee pielessä, kun esim. viime keväänä ja syksynä internetin kanssa oli vaivatonta. Nytkin oli alkumatkan.

Hyvästi vuoristomaisemat. Annoitte minulle elämyksen, mitä en koskaan uskonut saavani. Jo vuosikymmenen olen kaihtanut reittejä, joissa on nousuja. Siksi en ole mielinyt Alpeillekaan, vaikka juuri Alpit ovat mielimaisemani. Viime vuonna aloin kuitenkin haaveilla Camino Primitivosta: jospa kuitenkin uskaltautuisimme, nyt kun vielä jalat toimivat. Jokainen lisä vuosi tietää voimien vähenemistä (nyt 70). Niinpä selvisimme viime syksynä Primitivon. Nautimme siitä eikä se tuntunut ylivoimaiselta. Siitä nälkä kasvoi Camino SAN Salvadorin suuntaan. Sen kun sanottiin olevan kaikkein kaunein Camino Kyllä voimme todeta saman. Tuollaisia vuoristopanoraamoja ei ole muualla. Viikon-kuuden päivän vaelluksella näet paljon. Fitness-kuntoutetaan ja luonnon kauneutta kaipaavat; tämä camino on teille. Kuutena päivänä tehtynä se ei ole liian raskas. Vuoristopäivät saa noin 15 km pituisiksi. Sateen pelossa yhdistämme kaksi päivää.

 Ja kun sade alkoi, sitä kesti Oviedoon asti Emme voivotelleet sitä vaan totesimme, että mennään sillä mitä on

Sadevaatteitani olen aina ylistänyt, mutta nyt olin sisältä melkein yhtä märkä kuin päältä. Suunnittelen hankkivani kevyemmän sadepontson, sillä omani painaa sadelahkeiden kanssa noin 800g. Kevyt pitää saman mitä tämä Sastan pitkä.

Oviedossa olimme päättäneet mennä yksityiseen alberga de peregriinaan . Sen  löytäminen sateessa osoittautui haasteelliseksi. Puhelimen Google-map ei saanut kastua, sillä puhelin lakkasi tottelemasta jos näytölle tippui pisaroita. Kunnallinen alberga avautui vasta klo 17. Hostellin olisi voinut saada melkein samalla hinnalla, mutta halusimme viimeisenä yönä kokea vielä camino-tunnelmaa.

 Mitkä muhevat peitteet. Jos albergassa on huopa tai peite niinkuin täällä, otan esiin vain silkkipussin.

Sateessa harhailtuamme olimme perillä klo 13.30. Olimme kylmissämme. Ihana lämmin suihku. Nyt oli pitkä villakerrasto tarpeen. Mies valitti vatsaansa ja minä menin yksin lounaalle kadun toisella puolella olevaan ruokapaikkaan. Ah, miten herkullinen juustosalaatti paikallisista juustoista; kovista ja pehmeistä. Pääruuaksi parasta kalaa mitä olen täällä saanut. Jälkiruuaksi englantia puhuva tarjoilijapoika suositteli ” riisiä ja maitoa. Luota minuun, se on herkullista”. Tiesin kyllä mitä se on; hiukan makeutettua  riisivelliä ja kanelia päälle. Tiesin sen olevan hyvää. Otin sen voidakseni kertoa, että kotimaassani Suomessa tämä on traditionaalinen jouluruoka. Olipa siinä hämmästelemistä.

Päivän paras hetki ja nyt Caminon yksi nautinnollisemmista loppu hetkistä: suihkun ja ruuan jälkeen pitkälläni  sängyssä silkkipussissa ja kääriytyneenä paksuun peitteeseen. Nukahdin ja niin kuuluu Mieskin tekevän. Tosin päätöshuipennus on vielä edessä. Kiitollisuuden käynti katedraalissa ja toivottavasti myös messu.

Ehkä huomenna on yhteenvedon aika.