Mutkia matkassa

Aija de Infantodo- La Benaza 22 km, mutta mittarissa 33.
Mutkat alkoivat aamulla kun täytin juomapussia.Espannjalainen mies sanoi, että vettä ei voi juoda. Sanoin että sina olen ottanut hanasta ( vain kerran vatsa on protestoinut). Hän sanoi, että tässä kaupungissa on erityisen huono vesi, seuraavaan majapaikkaan tulee vesi toisesta joesta ja sitä voi juoda. Uskoin toki häntä, mutta mistä vettä, kun se ainoa kauppa on kiinni, samoin baarit. Siis matkaan ilman vettä ja mukana kaksi mandariinia.

Tiehen oli kirjaimellisesti tullut jo mutkia, mikä ilahduttaa, sillä kilometrien suorat edessä tuntuvat tylsiltä. Toinen mutka oli siinä, että ajatuksissamme unohdimme tarkkailla nuolia ja ajastamme tarkistimme Wise Pilgrimin online kartasta ja totesimme, että olimme omilla teillämme jossain peltotiellä. No, peltoteitä pitkin suunnistettiin päämäärään. Online Google mapista oli paljon apua.

Tuulet ovat tyyntyneet, aamulla 8 C, päivällä 18, siis sopiva kävelyilma. Matkaan lähdettiin 7.20 ja perillä oltiin 13.30.

Unohdin kertoa, että Aija de Infantodoksen albergassa oli välipala ja aamiaisvärkit talon puolesta, joten leipää, voita, marmeladia, kahvia ja teetä.

Joskus olen nauttinut porttien kuvaamisesta. Tässä aamuvalaistuksessa yksi.

 Portti voi olla hieno. Talo saattoi olla suursikalan omistajan asumus.

Yhden mutkan huomasin kun tulin La Benazan albergamme: pyyhe oli jäänyt kuivaustelineeseen. Se mutka muuttui iloksi kun espanjalainen Juan toi sen tullessaan. Jälleennäkemisen ilo oli suuri. Albergassa on 5 ihmistä eli tämä La Platan pätkä ei ole yhtä suosittu kuin Ourenssen kautta kulkeva. Huomenna olemme Astorgassa ja siitä bussilla Leoniin. Mies juuri etsii majapaikkaa Leonista. Saavummmehan ruuhkaisella ranskalaiselle reitille ja Leon on suosittu pysähdyspaikka etenkin viikonloppuna.

Kelpaa täällä taas köllötellä; siis levätä, lukea, kirjoittaa ja kuunnella MB-soittimen antia.

Olen lukenut Larry Crabbin E-kirjaa Who am I? ja se on johdatellut tekemään kysymyksiä itselle. Crabb alleviivaa, että ihmisen syvin tarve on yhteyden kaipuu. Elämän tärkeimmät asiat ovat suhteet. Niihin liittyvät syvimmät ilot ja pettymykset. Myöskin uskon ydin on suhde. Mietin suhteita: menneitä ja nykyisiä ja suhteiden puutetta, yhteyden puuttumista ja yhteyden kokemisen iloa.

 Tämän kuvan otin kahdesta syystä. Noita valtavia sikaloita on tällä seudulla ja sitten ihmettelimme miten monien peltojen multa on punaruskeaa. Maanviljelijä minussa tarkkailee puutarhoihin ja viljelyyn liittyviä asioita.

Päivän kukka, mikä lie, mutta hento ja herkkä se on. Eläimiä tänään nähtiin aasi, kani, peuroja ja ensimmäisen kerran myös lehmiä. Koiria näkyy silloin tällöin. Niistä saan tilauskuvia yhdelle lapsenlapselle.Kissoja olen metsästänyt toiselle lapsenlapselle, mutta ne luikkivat pakoon juuri kun olen löytämässä kameran. Kolmas haluaa vuoria ja eilisen blogin viimeisessä kuvassa häämöttää vuori. Lähestymme vuoristoa.

Huomenna siis viimeinen harjoittelupäivä ennen Camino SAN Salvadoria.