Suuntana Camino San Salvador

Ensin Helsinki-Madrid-Zamora-Montamarta. Siitä alkaa pätkä Via de la Plataa, mitä emme ole aikaisemmin vaeltaneet.

Kukat tervehtivät ensimmäisinä. Buen buen.
Vaikka ensimmäiseksi vaelluspäiväksi oli luvattu sadetta, kiersi sade onneksemme meidät.
Tänään tapahtui paljon, mitä ennen ei ole tapahtunut:
Aamulla teimme mikrossa pikakaurapuuron ja join capputsinon. Kylän vaarilla oli vapaapäivä.
Tuuli oli sellainen että ennen emmme ole moista kokeneet. Eipä olisi ollut hyvä kulkea tänään Hospitaleksen huippua!
Siksipä koko päivän päälläni oli tuulitakki, mitä ennen ei ole tapahtunut. Joskus koko camino on sujunut ilman tuulitakkia.

Enkä koskaan ole kulkenut pitkissä housuissa, vaan sina hameessa.
Reitti tallautui ensimmäisen kerran jalkojemme alla. Viimeksi la Platalla Montamartasta jatkoimme sateen takia bussilla Zamoraan.
Käki kukkii ensimmäisen kerran. Kesä siis.
Riego de Caminosta kävimme kahvilla synkässä baarissa, jossa luki, että valokuvaaminen on kielletty. Vessapaperin sai kun pyysi.Ehkä peregriinot käärivät sitä taskuihinsa luvattoman suuret määrät.

Kävelimme 25 km Granja de Morerillaan. Täältä saimme alasängyt koska olimme ensimmäisiä.
Lounaskin  löytyi lähibaarista. Miehen unelma linssikeitosta toteutui. Ja unelmani jälkiruuasta. Arrots con lecte, siis makea riisivelli.
Alberga täyttyi. Ranskalaiset ovat liikkeellä. Kaikki noin eläkeläisiä.
Tässä kylässä Via de la Plata eroaa kahdeksi reitiksi.

Unelmien iltapäivä tuulen suojassa makuupussissa. Luen välillä E-kirjaa ja välillä kuuntelen MB-soittimeen lataamiinsa raamattuopetuksia.

Alkuun on päästy. Tie kutsuu jatkamaan.