Framello ja loppuaan lähestyvä Camino

Aamulla kysyin saksalaiselta huonetoverilta, kuinka hän oli nukkunut. "Huonosti" ja niin kerroin minäkin nukkuneena huonosti." Huomasitko, että nyt on täyden kuun aika?" kysyin."Ah, nyt ymmärrän". Täyden kuun aika vie minultakin yhden yön. Eipä hätää. Edessä reilu parikymmentä kilometriä ja varaus yksityiseen albergaan. Annetaan Santiagoon lähestyä rauhassa.

 Yö oli tuskaisen kuuma. Jopa silkkilakana oli liikaa. Alberga oli uusi ja siisti ja tilava. Kuvassa näkymä ikkunastamme pihalle. Parikymmentä peregriinoa oli löytänyt paikan.

 Caminon yksi viehätys on siinä, että tie on ennustamaton. Mitä tuon mutkan takana?

 Merkit, nuolet tai simpukat ohjaavat eteenpäin. Kylät ja maaseutu vaihtelevat.

Kahtta samanlaista maisemaa ei ole. Onneksi emme kulje Mesetaa, jossa kävellään viikko tasaista maata. Tällä lämmössä se houkuttele.

Eilen ja tänään olemme saaneet nauttia viinitarhojen siimeksestä. Ihmettelemme pylväitä, jotka on kivestä. Kestävät ikuisesti ja ovat luontoystävällisempiä kuin kestopuu. Nuo pylväätb odottelevat uusia viiniköynnöksiä kannettavakseen.

Albergamme vierestä kulkee jatkuva peregriinojen virta. Monet haluavat tänään Santiagoon tai osa haluaa jäädä portille. Meillä jäljellä on noin 13 km.

Tämän Caminon kulkemisen filosofia on erilainen kuin aikaisemmin. Kuljemme lyhyempiä matkoja (12-20-25), eilinen 35 oli poikkeus. Iltapäivän kuumuus haastaa lopettamaan kävelyn ennen sitä. Kävelemme olinpaikassamme, jos jaksamme. Onhan tämä samalla Miehen kuntoutumista  keuhkokuumeesta ja samalla pohjeluun murtumasta. Se murtui ennen joulua ja vaivasi kreväisellä Caminolla.

Mitä edessä? Millainen on Santiago tällä kertaa? Tavataanko tuttua? Mikä on kierrokseni tällä kerrrttrhcg

t