Mougas ja raskas päivä

Lautta lähti klo 9 ja ylitti Rio Mion ja olimme Espanjan puolella. Kiersimme taas rantoja A Guardaan. Sieltä ostimme Vodafonen SIM- kortin tätä Espanjan internetiä varten. Portugalin SIM- kortin ostimme Porton lentokentältä ensimmäisen kerroksen sisääntuloaulasta.

Keskityimme niin Vodafonen etsintään ja sitten Caminomerkkeihin, että kahvilan katselu jäi toissijaiseksi. Usein kaupungissa ajattelen , että kyllä kahviloita aina löytyy. Vaan ei löytynytkään. Olimme juoneet aamukahvin ja syöneet pienen voileivän klo 8.  Olin lukenut opaskirjasta, että Peludossa  olisi kahvila, mutta se olikin kesäkahvila ja tänään oli ensimmäinen kesän jälkeinen päivä (1.9). Kilometrejä oli kertynyt 20 ja kello oli puoli kaksi kun Ojassa pääsimme kiinni bocadilloihin, tuoremehut ja kahviin. SIIS vihjeeksi: tankkaa A Guardassa tai ota evästä.

Ojassa olimmeCasa Culturan kahvilassa. Sinne meidät ohjattiin yhdestä ravintolasta ja yhdestä baarista kun kysyimme bocadilloja. Paikka sijaitsee kirkon ja luostarin jälkeen nousun takana oikealla. Siellä tajusimme, että olemme Espanjan ajassa, eli kello oli 14.30. Kuuden kilometrin päässä Mougaksen alberga oli avautunut klo 14. Siellä olisi 18 vuodetta ja pensionaattia. Kuinkahan paljon edellisen majapaikan 40:stä olisi sinne matkalla?? Tosin jotkut lähtivät mantereen kautta Valenciaan ja Tuihin Camino da Centralille. Pyysimme kuppilan poikaa varaamaan meille sängyt albergassa, se kun oli yksityinen alberga. Voimme huojentuneena jatkaa matkaa pitämättä kiirettä.

Olen nauttinut kaikilla aisteilla merestä. Se on miltei koko ajan näkyvissä. Aurinko on paistaa ja tuuli joka on 7m/S pitää huolen että ei ole kuuma. Vaikka olen kasvanut tuhansien järvien Suomessa ja asunut merellisessä Vaasassa ja asustanut kesämökkiä, missään niistä ei ole vettä. Sitä taustaa vasten voi ymmärtää, että haluan täällä katsella ja kuunnella merta loputtomiin. Kuin kaiken kruunuksi saimme huoneen pensionaatin puolelta ja parveke on merelle.

 Mietimme, onko ikkunastamme näkynyt koskaan tällainen maisema.

Huoneesta maksoimme 10€/henki. Minun camino luxukseni on iso kylpypyyhe.

Olin juuri ihmetellyt, miksi tämä päivä tuntuu raskaammalla (29 km) kuin eilinen, jolloin mittari näytti 37 km. Silloin yhdestä pihasta tuli mies päärynöiden kanssa ja antoi meille ja haki vielä toisen mokoman. Ystävällinen espanjalainen ele.

Eiliseen Litoral-reitin vihjeisiin nimiä. Lähdimme sisämaan suuntaan Mentetodorin majakkavuorta ennen ja palasimme rantareitille noin Afitrn kohdalla. Tänään Camino de la Costa ja Litoral kulkivat samaa reittiä paitsi heti maihin tultuamme Espanjan puolella ennen A Guardaa.

Suomessa voi emännän ylpeys olla pasunakukka. Täällä ne ovat kuin puu.

"Voiko elämä olla paremmin", huokaa mies kun huoneemme parvekkeelta katselemme suihkun ja pyykin jälkeen merelle. Täällä pieni asia on iso ilo. Kaiken kaikkiaan Camino on iso ilo.