Uudet maisemat

Paikalliset tuntevat camino de Inglesin nimellä  camino Santiago. Monta kertaa tämän päivän aikana joku on viittelöinyt meille reittiä ja auto on peräti pysähtynyt kun olemme pysähtyneenä katselleet ympärillemme,

Tämä oli ensimmäinen pylväs, joka ositti meille reittiä Ferrolin rantabulevardilla.

Maisemiin on tullut lisävivahteena vesi. Ferrol lepäilee Atlantin lahden poukamassa.

Välillä kivettyä rantatietä

Välillä kestopuulla päällystettyä. Toki on paljon ihan perus caminopolkuja, eukanlyptusmetsiä, kiviaitojen reunustamia kärryteitä ja pikkukaupunkien sivukatuja. Nyt olemme olleet vielä kaupunkien tuntumassa. Tällä hetkellä olemme Pontedeumen albergassa.

Itse Pounte (silta) on 600 metriä pitkä. Laskuveden aikana lahti näytti aika surkealta, mutta nousuveden aikaan taas eloisalta hyvinkin.

Aamulla olin oikeassa paikassa väärään aikaan. Olimme aamukahvilla/kaakaolla ja bocadillolla panaderiassa,  josta olisi löytynyt monenlaisia herkkuna kahvin kanssa syötäväksi, mutta eihän ison bocadillon jälkeen enää jaksanut mitää  syödä.

Iltapäivällä sentään albergan avautumista odotellessa otimme kahvilassa espanjalaisten suosittelemat currokset. Niitä näillä seuduilla on useissa paikoissa. Ne kastellaan kahviin tai paksuun suklaaseen. Ne ovat varmaan munkkitaikinan tyyppisestä puristettuja ja rasvassa keitettyjä.

Suklaasta muistuu mieleen kerta kun seikkailimme Pietarissa ja Mies halusi kaakaota baarissa. Myyjän kanssa ei löytnyt yhteisymmärrystä ja niinpä mies selvensi "chokolad" Tarjoilijan kasvoille levisi oivaltava ilme ja niin mies sai eteensä kupin paksua suklaata ( currokset puuttuivat).

 Tämä kuva hypähti luvattomasti uudelleen eikä tekniset taitoni riitä sitä poistamaan

Maanviljelijä minussa ihailee kätevyyttä, millä Ferrolin kaupungin puiston ruohonleikkuu on ratkaistu. Kumpikin osapuoli voittaa.

 Päivän ääni: ne koirat, ne koirat. Että ne jaksavatkin haukkua. Mutta annas kun yritän ottaa niistä lapsenlapselle kuvia, niin jopa ne luikkivat pakoon.

Päivän tuoksu; fenkoli. Siitä voi sanoa myös maku. Jospa sitä kasvaisi meilläkin vaikka yrttitarhassa, kun täällä se on ojanvarsikasvi.

Päivän oksitosiini: uusi reitti innostaa, erityisesti nyt merimaisemat. Iloa on tuonut myös kahden vuoden takaisen Camino del Norten vaellus ja sen muisteleminen. Silloin sain kulkea viikon ajan Bilbausta Llanesiin tyttären ja hänen miehensä kanssa. Sain jakaa camino-kokemusta joittenkin jälkipolven edustajien kanssa. Nuoret näkevät matkassa paljon erilaista kuin minä. Sain myös viikosta upeat kuvat.....

........

En ole päässyt käymään monessakaan kirkossa tällä matkalla; Ourenen ja Santiagon katedraalit ja Oseiron luostari  kirkko ja kappelit. Olen miettinyt, miten paljon Euroopassa on aikojen saatossa rakennettu kivestä mahtavia rakennuksia Jumalan kohtaamista varten. Samaan sarjaan kuuluvat luostarit, joita niitäkin on Espanjassa paljon. Samaa mietin kun kuljemme pienempien kirkkojen ja ermitasien ohi. Niitä on rakennettu rakkaudesta ja kunnioituksesta Jumalaa kohtaan.Edelleen Jumala haluaa kohdata niissä luomiaan ihmisiä, rakastaa, palvella ja siunata heitä/meitä. Aistin rakennuksissa menneiden sukupolvien vilpittömän Jumala  kunnioituksen. Osa siitä on tänään kadonnut, kunkirkoista on tullut turistinähtävyyksiä. Silti voimme edelleen rukoilla Jumalan siunaavaa kohtaamista kirkkoihin astuville.