Blogin kirjoituksessa on tauko, kun sim kortti loppui eilen eikä vielä ole läyynt Movistaria tai Vodafonea. Istumme Santiagon linja-autoasemalla ja näyttää siltä, että kaikkialla on nykyään Wi-fi, joten blogin kirjoitus onnistuisi niinkuin ennen vanhaan kuppiloissa.
Eilen kävelimme pitkän päivän ja yövyimme Outeiron albergassa. Galitsian albergat ovat uusittuja ja siistejä. Ne voisivat toimia vaikka leirikoulujen pitopaikkoina. Jotkut ovat oivia rakennustaiteen monumenttejä kuten Laxessa.
Tälle päivälle jäi 16 km ja ehdimme hyvin pyhiinvaeltajienmessuun klo kahdeksitoista. Paikalla oli hyvä olla jo yhdentoista jälkeen, sillä uskomatonta jälleen; kahdeltatoista kirkko oli jälleen täysi ja seisojia oli paljon.
Katedraaliin ei saanut mennä repun kanssa, mutt hyvä , että kirkon lähistöllä oli Finesterran matkatoimisto ja sieltä sai kahdella eurolla säilytyksen, wessa, wi-fin ja kahviakin olisi saanut.
Messun jälkeen Credentialien haku pyhiinvaeltajien toimistosta, yhteinen lähtöhetki pinchojen ja drinkkien kanssa with five peregrinos who did not see five flechas with 10 eyes, hyvästit heille, sillä tuon porukan kanssa olimme kulkeneet Tabarasta asti. Paljon ranskalaisia pusuja ja halauksia ja niin lähdimme tahoillemme jatkmaan camino del vitaa.
Jatkamme caminoa vielä 5 päivää eli menemme tänään Ferroliin, Espanjan pohjoisrannikolle ja sieltä alkaa Camino Ingles, the english way to Santiago. Uusi seikkailu odottaa, tuntematon reitti. Opaskirjan sivut on valokuvattuna puhelimeen.
Jatkan blogia kun saamme sim-kortin tai istumme baarissa joutilaana.
Oksitosiinia on virrannut eilisestä aamusta asri. Kävely oli ilo. Hyvät polut, kulkemisen helppous, ajatus, että huomenna olemme Santiagossa, yhdessä etapissamme ja kiehtova tunne myös matkasta Ferroliin. Kaikki se on totta tänään.
Tosin tänään sain esimakua jalkavaivoista. Jo eilen alamäissä tunsin kipua polven yläpuolella sisäreidessä ja tänään se oli sekä ala että ylämäissä melkein sietämätöntä. Ibusiiniä poskeen ja Voltairegeelillä hierontaa, niin kivut hellittivät. Tosin ei ole ylä eikä alamäkiäkään. Voin vain aavistella, mitä kipuva on linkuttavien peregriinojen kokemuksissa. Santiagon kaduilla jalkavaivaisen näköiset ihmiset ovat tuttu näky. Sympatiat heille.
Hyvin tehty😊 Kiva kun voi odottaa lisää päivityksiä!
ReplyDelete