Zamora

Eilinen alberga oli kaikin puolin suositeltava. Illallinen oli kotoinen ja me jopa innostuimme laulamaan. Ranskalainen aloitti, sitten tuli italialaisten O sole mio australialainen soitti huuliharppua ja Edelweiseen osasimme yhtyä, mikäkin lauloin kansanlaulun " Mä olen paimentyttönen".

. Koska viime yönä oli satanut runsaasti, monet valitsivat maantien caminon sijasta pelätessään savea ja mutaa. Mekin kuljimme maantietä ja seuranamme oli eteläkorealainen Minzoo. Hänen äitinsä oli haudattu kuukausi sitten ja tyttö (39) lähti elämänsä toiselle caminolle. Saimme oppia paljon Etelä-Koreasta.

Ai miksikö kirjoitan blogia? Se on vanha vaiva, tarve jakaa asioita ja kokemuksia, jotka rikastuttavat elämääni ja tuovat iloa, sellaisia, joista arvelen jonkun kiinnostuva. Lapsenlapsille lähettelen päivittäin perhe FB:ssa kuvia heidän toivomistaan aiheista. Näin he ovat mielessäni joka päivä.

Palaan vielä Madridin lentokentälle vihjeeksi jollekin matkustavaiselle. Pääsimme hyvin avanzabussilla Salamancaan vajaassa kolmessa tunnissa. Sekin on hyvä paikka aloittaa Camino la Plata. Jos haluaa välttää 65 km tylsähkö alkumatka, voi siitä jatkaa bussilla Zamoraan, missä nyt olemme.

Endorfinit hyrräävät joka päivä kun päivän taipaleen ja suihkun jälkeen saa vetäyyä makuupussiin ja vain olla. Huomasin, että tuo hetki on sellainen, että minultakin sujuu oleminen (beeing). Väsyneenä on suloista vain olla. Kotona olen harvoin niin väsynyt, siksi doing on tavallisempi olomuoto.

Kaksi asiaa, joista kannoin huolta, mutta samalla ajattelin, että ne taitavat olla vähäpätöisiä rukousaiheita maailmankaikkeudessa ja itsekkäitäkin:
1. Madridin kentällä oli 1 1/2 h aikaa etsiä Vodafonen liike ja ostaa datakortti ja etsiä avanzabussin pysäkki. Kun nousimme luggage-alueelta transithalliin, ensimmäinen liike oli Vodafone ja bussipysäkki löytyi infosta kysymällä. Jäipä vielä aikaa syödä lentokentän kalliit bocadillot (7€).
2.Eilinen sääennustus kertoi, että tänään sataa. "Voisikohan pyytää sateetonta päivää?". Aamu valkeni sateettomana ja päivä levittäytyi aurinkoisena ympärillemme.

Täällä ei jaksa juoda kahvia niin paljon kuin mieli tekisi. Kahvi (cafe con leche) on erinomaisen hyvää ja se on alle euron kuppi!.

Oksitosiini pläjähti aina kun muistin Madridin kentän ja tämän aamun aurinkoisen sään. Silloin hymyilytti aina uudelleen. Huoneessamme Zamoran täydessä (30) albergassa on 6 henkilöä, josta kolme on irlantilaista. Täällä vitsit lentää ja nauru raikuu.

Maanviljelijä minussa ihmettelee rypsin kukkimista. Saadaankohan täällä kaksi satoa?

Hylätyt kirkot ovat surullisia, vaikka ne kelpaavatkin haikaralle pesäpaikaksi.

Arvelin, että runsas naava merkitsee tervettä ilmaa, mutta Mies arveli sen olevan kuoleman enne täällä.

Päivän kukka on sininen, mutta vailla nimeä. Olen aina ihmetellyt täällä sinisten kukkien runsautta.

Vihje peregriinoille: sateella ja kovan sateen jälkeisenä päivänä kannattaa käyttää tietä caminon sijaan jos haluaa välttää mutaan kääriytyneet kengät ja kuivin kengin ylittämättömät laakson pohjat. Tietty, jos tie on lähettyvillä.
Päivän ääni: käki kukkui.

Kun ihmettelimme, kuinka täällä on niin paljon yöpyjiä, kuulimme, että monet tulevat viikonlopuksi vaeltamaan ja Zamora on sopiva paikka aloittaa. Viimeyönä yöpyjiä oli kuulema 10.