Ourense

Ensimmäinen kesäpäivä. Aamulla tosin kylmää, mutta Ourense vastaanotti meidät lämpimällä auringolla. Ihmiset riisuivat arasti talvivaatteitaan kuin epäuskoisina, voiko tämä olla totta.

Viikko sitten laitoin kuvan kuolleen näköisistä viinipuiden rungoista. Tänään niissä on jo lupaus uudesta kasvusta.

Viikko sitten puut olivat lehdettömiä, pari päivää sitten koivuissa oli hiirenkorvat ja nyt tuntuu kuin lehti olisi puussa. Neljänä vuonna olemme aloittaneet caminon juuri näihin aikoihin. Silloin on lehti ollut puussa, omenapuut kukkineet ja maanviljelijät tekevät toukotöitä. Nyt ei vielä päästä pellolle märkyyden takia. Mutta silti kevät on tullut ja se näkyy ihmisten kasvoilta.

Nyt olemme malttaneet lähteä liikkeelle 7.10, jolloin aamu alkaa valjeta ja 7.30 on jo täysi päivä. Tänään reitti kulki paljon maantietä, tosin ei mitään isoa. Laskeuduimme kahteen sataan metriin tänne sadantuhannen ihmisen Ourensen kaupunkiin. Majoituimme vanhaan 1300 luvulta peräsin olevaan nunnaluostariin.

Luostareiden sisäpihat ovat usein saman näköisiä, kauniiden pylväikköjen ympäröimiä, monenlaisia tarinoita nähneitä ja kuulleita. Niissä on oma mystinen tunnelmansa.

Olimme perillä puolen päivän jälkeen jolloin jäi aikaa katsella kaupunkia. Kiertoajelulla näkee enemmän kuin mitä jaksaa kävellä.

Tällainen kaupunkijuna oli täpötäynnä ja parin tunni  ajelu maksoi 1.70 €. Päätepiste oli uimaranta ja virkistysalue, johin monet paikalliset jäivät.

Näitä puita jaksamme ihmetellä. Eikö kukaan ole sanonut; hakkaa se pois. Puu voi olla paljon paksumpi, rungostaan monesta kohdin halki, isot oksat on katkaistu, mutta rungosta kasvaa uusia, tuoreita versoja. Sammalpeite rungolla on tyypillinen.Huomaa, että lehdet ovat puhjenneet.

Joen törmällä ja muilla kauniilla paikoilla on piknikiin sopivia paikkoja pöytineen ja penkkeineen. Kiveä täällä käytetään monipuolisesti.

Tänään söimme lounasta. Kerrankin se oli mahdollista. Joskus harmittaa espanjalainen tapa valmistaa illallista puoli yhdeksän tai peräti yhdeksältä illalla. Monet ravintolat alkavat vasta silloin menu del peregriinon tarjoamisen. Hyvä kilpailuvaltti on paikoilla, joissa menua saa koko päivän tai viimeistään seitsemältä illalla. Menun hinta vaihtelee 8-10 € ja se sisältää alkuruuan, pääruuan, jälkiruuan juomat ja leivän. Kun  illalla syö, aamulla ei ole nälkä vaan matkaan voi lähteä ilman aamiaista.

Maanviljelijä minussa huomasi jo taimella olevaa perunaa. Kaaleja ihmettemme. Korkeat ylivuotiset kaalit ovat ilmeisesti ruusukaalia, mutta sen lehtiä voi hyödyntää monella tavalla pitkin talvea. Lehtikaali on yleinen. Sitten on talvikaalin näköinen kaali, siitä en tiedä, joko se on uusista taimista laitettu, mutta isoja ovat taimet, mutteivat vielä keri. Voi se olla parskaaliakin. Siis lehtivihreää on saatavilla koko talven.

Päivän kukka ; lupiini. Se alkaa hennosti kukkia, mutta on paljon vaatimattomampi kuin Suomen rehevä lupiini.

Päivän ääni; toisesta kengästäni kuuluva nahkan narina, kun kävelen asfaltilla

Päivän oksitosiini ;  kirkonkellot hiljaisessa sunnuntaiaamussa. Niitä kuului tänään usein. Itse asiassa puoleentoista viikkoon emme ole kuulleet kirkonkelloja. Portugalin kaminolla ne olivat jokapäiväinen ääni, joskus jopa iltayöstä kirkonkellot löivät aikaa aina puoleen yöhön asti.

Vihjeeksi peregriinoille ; kaikesta huolimatta huhtikuu puolesta välistä lähtien toukokuun alkupuolelle on hyvä aika vaeltaa. Kuumuus ei vaivaa, kevät puhkeaa, sadetta on kyllä, mutta ei sekään ole jatkuvaa. Viime vuoden Sevilla-Salamanca pätkällä muistan kolme sadepäivää. Viime kevättä muistelevat muutkin ihanteellisena keväänä. Eräskin kanadalainen Stean tuli uudelleen ja nyt hän on pettynyt, kun kokemus ei uusiinnu samanlaisena.

Jospas huomenna jaksaisimme Oseiraan (30 km) ja pääsisimme Monasterioon. Luostareissa on aidompi camino-tunnelma, sillä tiedän aikanaan peregriinojen yöpyneen juuri niissä. Siellä on mahdollisuus myös päästä vesperiin. Messuja ei ole sattunut kohdalle. Pienissä kylissä ei iltaisin ole messuja emmekä jaksaneet lähteä etsimään Zamorassa eikä täällä Ourensessa. Katedraalia sentään pääsimme katsomaan ja hämmästelemään jälleen vanhojen katedraalien suuria puitteita, mahtavaa kokoa.