Xungueira de Ambia

Via la Plata on tänään näyttänyt parhaat puolensa. Aamu alkoi kirsikkapuitten kukkiessa ja käen kukkuessa. Nyt alan ymmärtää, miksi Via la Plataa saatetaan sanoa kauneimmaksi caminoksi. Maisemat vaihtelevat suurenmoisesti; etelässä oliivilehdot, viiniviljelmät, luonnonpuistot, kukkakedot, karut avarat maisemat, pellot ja tietysti pienet kylät niinkuin muuallakin Espanjassa. Pohjoisempana vuoret, kosket, järvet ja joet.

Koskemattoman näköinen luonto pysähdyttää. Mitenhän monta vuosisataa kestää, ennen kuin nuo sammalkerrokset ovat ehtineet kehittyä. Sammalta on kiviaidoissa, puissa ja kivisissä rakennuksissa.

Kirkkoja voisi kuvata paljonkin, sillä niitä on välistä joka kylässä. Moni on kovin asumattoman näköinen.

Päivä sisälsi taas vuorimaisemia, kiipeämistä ja alas laskeutumista. Välillä satoi, muttei kärsimykseksi asti. Olemmehan tottuneet sateeseen caminolla, sillä Portugalin caminolla vaelsimme 23 päivää ja 19 päivänä satoi. Ei tietenkään koko päivää  vaan kuurottain.

Tänään pääsin herkkuni Salada da mixtan kimppuun lounastauolla. Tavallisesti emme syö lounasta, mutta nyt olimme matkan suhteen kahden vaiheilla;kävelläkö tänään 34 km sateen riskillä vai 36 km huomenna 23 C säässä. Välillä ei ole albergoita ja lyhyempi matka tietäisi 14 km päivämatkaa, mutta se ei houkuttele, sillä olisimme aamupäivällä perillä ja päivä pienessä kylässä kauniilla säällä ei houkuttele. Pieni kylä tarkoittaa yhtä katua ja yhtä baaria keskimäärin. Päädyimme jatkamaan matkaa Xungueira de Ambiaan. Täällä on hieno uusittu alberga niinkuin eilen Laxassakin a' 6 €.

Aamiaisen söimme mainiossa Alberguerian baarissa. Siellä koko rakennus seiniä ja kattoa ja sivuhuoneita myöten on peitetty simpukoilla, joihin peregriinot ovat kirjoittaneet nimensä, päiväyksen ja kotimaan. Niin teimme mekin. Baarissa kuului kaunis worship musiikki, jonka halleluja-kertoon oli helppo yhtyä. Se oli suloinen hetki keske llä lauantai aamupäivää.

Ketäkö on kulkemassa Via de la Plataa? Enimmäkseen espanjalaisia 60-70 vuotiaita miehiä. Naisia noin 10 % ja me tulemme muista maista. Italialaiset ovat toisekI suurin ryhmä. Sitten yksittäisiä saksalaisia, englantilaisia, itävaltalaisia, hollantilaisia, belgialaisia, tsekki, usalaisia, ranskalaisia. Meidän kansallisuuttamme pidetään jotenkin eksoottisena.

Maanviljelijä minussa huomaa istutetun varhaisperunan. VilardeBarrion kylä on kuuluisia perunaviljelystä, onpa siellä lokakuussa peruhakarnevaalitkin!!!

Päivän kukka; oŕkidea (niin kuvittelen), pieni hento valkoinen kukka jyrkillä penkereillä pohjoisrinteillä. Tunnistin ajattelevani omaa kukkivaa orkideaani ja miettiväni, miten se voi vävyn kasteluhoidossa.

Päivän ääni: lammastarhan määkinä, isälampaiden bassot, äitien altot ja karitsoiden kimeät sopraanot. Kuinka lampaista voikaan lähteä niin erilaisia ääniä.

Päivän oksitosiini: aina kun katson FB:ssa lastenlasten kuvaa, jossa he istuvat vierekkäin lattialla ja pitävät silmillään lähettämiämme kortteja ja kiittävät niistä. Jo pelkkä kuvan ajatteleminen tekee iloiseksi.

Vihjeeksi peregriinoille: jos ehdottomasti et rakasta jyrkkää kiipeämistä, voi Lazan jälkeen valita maantien. Se on yhtä pitkä kuin camino ja muistuttaa enemmän kylätietä kuin liikennöityä maantietä. Camino yhyy tiehen ennen Albergueriaa. Caminoa pitkin kulkijoille  on epäselvä kohta Tamilecelacen kylän jälkeen, kun nousu on jo alkanut kolmen tien/polun risteys. Oikealle lähtevä näyttää caminon jatkeelta, mutta se jatkaa alas, keskimmäinen ja vasen vievät samaan pisteeseen ylempänä. Risteyksessä ei ole mitään camino-merkkiä.

Huomenna matkaa  22 km ja Ourensen kaupunki.

Ristin luona voi huoltaa ja saada huoltoa.