Puebla de Sanabria

Aamulla ei tiedä, millainen päivästä tulee. Sen tiesimme, että sataa, mutta emme antaneet sen murehduttaa. Jäädään vaikka Mombeoyhyn (9 km), jos sataa kissoja ja koiria. Pääsimmekin hyvin Asturianokseen kun kello oli 13. Pari kertaa olimme vetäneet sadeviitan päällemme. Mieltä alkoi kutkuttaa ajatus Pueblo de Sanabriasta (+14 km), kun tiesimme muutaman amicos de camino olevan siellä. Eniten kaipasin saksalaista tyttöä ja pater Serafinia.

Kymmenen kilometriä sateessa ja sitten perillä ja todentotta, albergassa oli useita tuttuja. Olimme kävelleet koko päivän tietä pitkin, sillä sateella se on järkevin vaihtoehto. Sinun on katsottava jalkoihin etkä ehdi nauttimaan maisemista, mitkä ovat yksi caminon herkku.

Rikastutimme kaikkia eteemme tulleita kuppiloita (3). Kahvi on niiiin hyvää kun olen muistanut pyytää poco caffe, mucho leche, muuten täkäläinen kahvi on vahvaa. Zumo natural  ei ole vielä osunut tiellemme, eikä yhtään pullaa, leivoksista puhumattakaan. Tosin emme ole juurikaan olleet kaupungeissa, joista voisi löytyä konditoria tai cafeteria. Muutenkin tuemme mielellämme espanjalaista yritteliäisyyttä kuppiloissa ja myös yksityisissä albergoissa. Jokaisella paikkakunnalla ei ole kunnallista albergaa. Nämä yksityiset maksavat noin 12€/henkilö ja ovat tavallisia makuusaleja. Tänään tosin meillä on neljän hengen huone ja olemme täällä kahden.

Suloinen hetki; märät vaatteet pois, suihkun kautta villakerrastoon pukeutuneena peitteen alle ja ulkona sataa edelleen.

Sadevaatteita on monenlaisia alkaen sateenvarjosta koretexpukuun. Me olemme parhaaksi havainneet pitkän sadeviitan ja sadelahkeet. Kengät eivät kastu valumavedestä, viitan saa helposti pois, kun sade lakkaa ja lahkeetkin voi kääriä shortsipituiseksi. Sadehousut ovat hiostovat, samoin sadetakki. Viitta on edes jollain tavalla tuulettava.

Päivän kukka. Tämä ei ole kuitenkaan timjami, vaikka sitä kasvaa tienvierissä ja rinteillä paljon. Täällä voisi rikastua keräämällä ja kuivattamalla sitä.

Maanviljelijä minussa tutkii kastelusysteemejä, kanavia, joihin joko johdetaan joista vesi tai pumpataan

Eiliseen Rionegroon saavuttaessa joet tulvivat, niinkuin monessa paikassa muutenkin

Tuli mieleen kotoisat Pohjanmaan tulvavedet.

Päivän ääni: talitintti ( tai joku tintti), joka lauloi titi-tyy ihan vanhanaikaisesti

Oksitosiinipläjäys: tuttujen tapaaminen ja yhteiset illallissuunnitelmat

Vihje peregriinoille: muistelen vielä menneitä päiviä. Olen kuullut tähän mennessä 8 ihmiseltä, että heillä oli vaikeuksia löytää camino Zamorasta lähdettäestä, jotkut harailivat, jotkut eksyivät, mekin käännyimme takaisin ja valitsinne maantien. Muistan kun eräs irlantilainen mies sanoi, että isoissa kaupungeissa on viisautta ottaa vaikka taxi ja ajaa kaupungin ulkopuolelle caminon alkuun mieluummi  kuin harhailla tunti kauoungissa camino erkkejä etsien.
........
Mikä on camino, oikea camino? Se ei ole kävely paikasta x Santiagoon, se ei ole kävely camino-poluilla ja teillä, se ei ole edes kävely. Kulkevathan monet jalkavaivaiset osan matkaa kävellen ja osan bussilla. Camino on elämäntapa, jota opettelemme täällä. Camino del vita kuten pater Abuelo Guamesin albergassa sanoi. Hän ei kysynyt ihmisiltä käveletkö he Santiagoon asti. Camino del vita on eri ihmisille erilaisia asioita, oman elämän haasteita, joillekin se on käännekohta elämässä, jolloin kuulostellaan suuntaa. Tällä hetkellä minulle se on hetkessä elämisen opettelua ja beeing asennetta.