Cudina

Mitä tapahtuu albergassa iltapäivällä? Makuupusseihin kääriytyneitä ihmisiä, puhinaa ja lievää kuorsausta. Joku ehkä kirjoittaa muistiinpanoja, joku selaa puhelintaan. Olemme perusperus albergassa, varsinainen on remontissa. Tämä on vanha koululuokka ja 12 kerrossänkyä. Suihku ja vessa sentään löytyvät ja pikku kaupunki palveluineen ihan vieressä. Siis kaikki hyvin.

Pääsimme tänne hyvän sään aikana. Pilvistä, lämpöä noin 10 C, sade alkoi kun pääsimme perille. Nyt jo paistaa aurinko. Olemme noin 1000 m korkeudessa. Voiko karumpaa maata enää olla kuin matkalla näkemämme kivinen vuoristo. Täällä ei voi viljellä mitään, silti täällä on kyliä vuorten kainaloissa ja ilmeisesti jotain pienteollisuutta. Moottoritie on lähellä, samoin rautatie.

Aamulla kuljimme caminoa, puolesta välistä siirryimme taas maantielle.

Camino voi olla tällaista. Kivillä on hyvä kulkea, vaikka vesi virtaa ympärillä.

Tai tällaista, jolloin voi arvuutella, mitä mutkan takana

Tai tällaista, jolloin on kiitollinen hyvistä vettäpitävistä kengistä. Lenkkareissa kulkevat älkööt vaivautuko caminolle ainakaan huhtikuussa.

Tai tällaista. Vuorilta tulevat lumensulamisvedet ja sadevedet ryhtyvät yhteistyöhön caminopolkujen kanssa ja tuovat haasteita kulkijoille.

Eikä tiekään ole aina taattua tavaraa, sekin voi katketa. Kaikesta olemme selvinneet iloisella mielellä. Onneksi molemmat olemme luonteeltamme haasteita pelkäämättömiä emmekä pienestä hermostu tai lannistu. Hetkessä eläminen ei suo sijaa pelolle, mitä kaikkea vielä eteen voi tullakaan.

Esikot jaksoivat kukkia uupumatta päivän kukkana pitkin metsiä.

Päivän ääni oli purojen solina, jokien kohina ja veden jatkuva laulu. Monet ihmettelevät vesien määrää. Lumet sulavat ja kevät on ollut sateinen. Ehkä minun on jo lopetettava aiheen käsittely, lukijat varmaan jo tietävät, että vettä on paljon, camino välillä poikki, mutaisia paikkoja enemmän kuin aikaisemmin.

Lubianissa peregriinoja havaintojemme mukaan oli noin 15. Luku kuvastaa, paljonko ihmisiä  on liikkeellä samanaikaisesti. Tässä albergassa 12, mutta osa ihmisistä majoittuu vaihteeksi casa ruraliin tai hostelleihin.

Päivän oksitosiiniä virtasi kun 11 aamukilometrin ja 7 km caminokiipeämisen ja laskun jälkeen saimme aamukahvin ja bocadillon. Kun siirryimme tielle, tuntui iloiselta ja suloiselta. Se on sellainen kupliva caminotunne. Ja iltapäivän suklaa sängyssä makuuasennossa lisäsi sitä.

Vihjeitä peregriinoille: silkkipussi/lakana on absoluuttisen hyvä kapistus. 1. Se suojaa makuupussisi 2. Monissa albergoissa on peitteet, silloin ryömit vain silkkipussiisi ja käytät peitettä ja makuupussi saa vapaapäivän 3. Muutenkin silkkipussia voi käyttää makuupussina ja oikeaa makuupussia voi käyttää ikäänkuin peitteenä. Olen huomannut, että usein ohuenkin makuupusin käyttö makuupussina tuntuu liian kuumalta.
.........

Ottaisin mielelläni kuvia vuoriston panoraamasta, mutta tiedän, että kamera ei vangitse sitä, mitä haluaisin. Muistan ensimmäisen kesävaellukseni Lapissa opiskeluaikaan. Olin niin vaikutettu avarista tunturimaisemista ja otin pokkarikameralla kuvia. Kun ne aikanaan kehitettiin paperikuviksi, pettymys oli suuri. Lattea kuva ilman mitään syvyyttä. Siksi olen luopunut avarien maisemien kuvaamisesta. Puhelimen kameralla on rajoitteensa, taivasta ei saa juurikaan näkyä  muuten kuvasta tulee tumma. Muistoiksi nuo kuvat kuitenkin kelpaavat.

Huomaan, että jakamisen ajatus kulkee mukanani. Haluan jakaa kuvien kautta. Havainnot synnyttävät ajatuksia tai ihmetystä ja niitä jaan. FB:ssa jaan lapsenlapsille kuvia kohteista, joista ajattelen heidän pitävän. He ovat kertoneet myös toiveista, mistä haluaisivat kuvia. Antilooppeja eikä prinsessoja ole vielä näkynyt, työmiehiä ja isoja koneita kyllä. Kissat juoksevat kuvaajaa karkuun....