ElCubo del Vino

Aamu avautui tuulisena, välillä puuskaisena, mutta myötäisenä. Erittäin hyvä sää vaeltaa, aurinko nousi aikanaan.
Useat blogit sanovat, että tästä välistä ei ole paljon kerrottavaa. Via de la Platan luonnonkauniit maisemat antavat odottaa itseään. Nyt kuljimme kärrytietä, joka kulki moottoritietä ja maantietä myötäillen.

Haaveilimme aamiaisesta 16 km lähdön jälkeen Calzada de Valduncielissä, mutta missä baari? Mutustelimme hedelmä/siemenpatukkamme ja joimme vettä ja orientoiduimme 20 km lopputaipaleeseen ilman ruokaa. Sitten näimme muitten peregriinojen suuntaavan määrätietoisena kylän toiselle laidalle. Yes. Sieltä löytyi cafe con leche, muttei haaveilemaamme bocadilloa. Kauppakin löytyi.

Määränpääme oli privaati alberga Fyn, jossa todella kultainen pariskunta teki oloamme mukavaksi. Näyttää siltä, että kaikki 12 petiä ovat täynnä.
Olin hämilläni, kun itävaltalainen (70v) nainen sanoi, että hän voi siirtyä alapetistä yläpetille. Itävaltalaiset ovat tottuneet kiipeämään!!!!!Näytinköhän niin raihnaiselta, että hänen kävi sääliksi minua.Totta kyllä on, että inhoan yläpetejä.
Nainen soitteli huuliharppua, sanoi harjoittelevansa kisoihin toukokuussa.

Maanviljelijä minussa katselee peltoja. Toukotyöt eivät ole alkaneet, multa odottaa möyhentäjää ja kylväjää.

Syyskylvöt vihertävät. Ruoho kasvaa. Puut odottavat lehtiä.

Ostimme Jeesukselta banaania ja appelsiinejä loppumatkamme evääksi. Jeesus oli ystävällinen ja iloinen.

Nyt illalla sataa. Onnellista, että päivä oli mitä paras.

Päivän oksitosiiniannos pläjähti kun ranskalaisista suudelmista kun italialaiset ja ranskalainen kukittivat minut tuoksuvilla rosmariineilla ja laventelilla.
Vihjeeksi peregriinoille: etsikää kylistä baareja muualtakin kuin caminon varrelta.
Salamancasta 23 km päässä on uusi ylistyinen alberga, josta blogit kertovat hyvää. Se on varteenotettava etappi jos ei halua kävellä 37 ,km päivämatkaa.