Lubian

Tänään alkoi vuoristo. Kiipesimme via la Platan korkeinpaan kohtaan 1351 m. Kymmenen kilometriä nousua ja kahdeksan laskua. Eilen ei kannata päättää, mitä tänään tekee, koska säätiedotukset eivät ole 100 % luotettavia. Vvuoria ei kannata ylittää sateella eikä sumussa. Ennusteista huolimatta oli hyvä kävelysää; jälleen tietä pitkin. Eiliset sateet ovat pehmittäneet caminon.

Serafin ja Martina olivat ihmiset, joiden tapaamisen takia kävelimme kymmenen kilometriä sateessa. Serafin muisti, että olin sanonut, että mielelläni osallistuisin hänen rukoushetkeensä. "Haluatko tulla tänään rukoushetkeen?" ja  niinpä pidimme sen huonéessamme. Pyhä hetki voi olla keskellä arkea ja hyvin epämuodollisesti. Serafin piti rukoushetken kapusiinien tavalla. KapusiiniT ovat tuttuja kirkon palkitsemasta ranskalaisesta sarjasta " Tapahtukoon sinun tahtosi".

Aikaisemmin otin kuvia silloista, mutta luovutin viimeistään Amsterdamissa, kun kuulin että siellä on 12 000 siltaa. Täällä pitää kuitenkin ottaa joku siltakuva, kun sillat ovat paljon puhuvia, paljon nähneitä.

Haluaisin ottaa kuvia kiviaidoista, mutta otokset eivät kuvaa sitä mitä ne luonnossa ovat. Kiviaitoja on paljon, ne ovat vanhoja ja ne on tehy pienistä kivistä. Mikä työmäärä. Ja kauniita ne ovat.

Olipa virkistävä nähdä mäntymetsää...

Maanviljelijä minussa ihailee lehtikaaleja, jotka ovat kasvimaalla talven. Täällä niistä tehdään ruokaa koko ajan, eilenkin alkuruuaksi oli lehtikaalikeitto. Pitääpä kehitellä sellaista Suomessakin.

Peregriinot, jotka ovat vaeltaneet 2-3 viikkoa, sanovat, että säät ovat olleet huonoja, on satanut harva se päivä. Viime vuoden sää oli loistava, sen mekin muistamme.

Vihjeitä peregriinoille: sateella valitse tie ehdottomasti. Tänään pieni pätkä caminoa ja se on kyllä hidasta kun täytyy kiertää ja etsiä lujaa maata. Lubiaa lähestyttäessä monet käyttivät kylätietä, vaikka se oli pidempi, mutta silloin pääsi perille kuivin jaloin

Päivän ääni; joka aamu, kun kuljemme maaseudulla, kuulemme kukkojen kiekuvan. Tulee Afrikan ajat mieleen.

Ensimmäinen oksitosiinipläjäys oli aamuhämärissä kun lähdimme ja italialainen Manuela puristi kättäni hyvän huomenen merkiksi. Hän joutuu joka päivä turvautumaan osittain autokyyteihin kipeän säärensä vuoksi.

Ruumiin kunto: erinomainen. Jalat, nilkat, polvet, lonkat kaikki ok. Olkapäät moittivat aluksi reppua, mutta nyt nekin ovat alistuneet. Ainoa vaivani on peukalo, joka ei aamusin suostu yhteistyöhön. Kipu, jäykkyys ja puristusvoiman puute vaivaavat, mutta se eivät ole caminon syytä.

Yksi 450 m tunneli lyhensi matkaamme. Maantiethän täällä ovat erinomaisessa kunnossa, moottoritieverkosto koko maan kattava ja niitä rekennetaan kaiken aikaa lisää. Maanteillä kulkeminen ei ole ongelma, kun lähistöllä on moottoritie, jota suurin osa liikenteestä käyttää, silloin maanteillä on hiljaista.