Wednesday, April 29, 2015

Valdesalor ja harharetki

Eilinen ilta oli kovasti erilainen kun olimme luostarissa. Makuusali näytti tältä.
ISot makuusalit ovat mukavia ja ilmavia, siksi viihdymme niissä.
Venetselalainen poika, nuori mies esitteli luostaria, lähinnä kirkon ja hoitokodin. Hoitokodissa on satakunta asukasta, monia terapia ja toimintamuotoja, avarat ja siistit tilat ja siltä ainakin näytti, että asukkaista välittäviä hoitajia - ilmeistä ja kosketuksista ja huolenpidosta päätellen.  Messu oli hoitokodin asukkaille, henkilökunnalle ja peregriinoille. Messun lopuksi luimme mukana olleet peregriinot paterin johdolla pyhiinvaeltajien siunauksen.

Messu oli siitä erikoinen, että mukana oli parinkymmenen hengen nuorten ryhmä, jotka lauloivat kitaran säestyksellä messun musiikin. Pater oli erityisen innostunut heistä, toki mekin. Nuoret olivat joko lukioluokka tai srk. Nuorten ryhmä joka oli voluntaarina hoitokodissa. Päivällä he näyttivät työntelevän asukkaita.

Messun jälkeen oli illallinen peregriinoille. Hospitaliero oli isäntänä mukana. Hyvä ruoka ja sitä oli runsaasti. Kauniiksi lopuksi vielä suklaakarkit. Yhdessä sitten tiskasimme ja siivosimme paikat. Aamulla luostarin portti avautui 7.30 ja hospitaliero oli ovella toivottamassa kädestä pitäen "Buen Camino".

Niin se harharetki- juttelimme niin hartaasti saksalaisen Wernerin kanssa, että emme huomanneet kääntyä nuolen osoittamaan suuntaan (emmekä olleet lukeneet opasta kyllin tarkkaan , siinä kyllä kehotettiin kävelemään harjoituslentokentän läpi...). Sanoimme ääneen, että eipä ole nuolia näkynyt pitkään aikaan. Sitten tuli tienhaara, olimme keskellä ei mitään metsätiellä. Vastaan tuli auto ja Werner tiedusteli, missä Via de la Plata kulkee. Mies päivitteli että ei ollenkaan tällä suunnalla, ehkä 3 mailin päässä. Voivottelimme ääneen ja mies käski hyppäämään auton lavalle. Siinä sitten menimme afrikkalaiseen tapaan erehymispisteeseen. Kiittelimme niin hyvin kuin osasimme, osasimme sentään sanoa että hän oli päivän angelos.

  Olen saanut oppitunteja sähkön tuotannosta ja siitä, miksi yösähkö on halvenpaa. Nyt tiedän, että suomalainen puu kasvaa täysikasvuiseksi 80 vuodessa ja eukanlyptuspuu on täysikasvuinen kymmenessä vuodessa. Mies on aikanaan laskenut puunjalostustehdasta Brasiliaan juuri eukanlyptuspuun jalostukseen.

 Tämän päivän eucaristico
* muisto lempeistä katseista, kosketuksista, halauksista ja huolenpidosta jota Casa de la Misiricordiassa osoitettiin kaikkein avuttomimmille ihmisille
* enkeleitä voi tavata erämaassa juuri oikeaan aikaan
* erehdykset voivat kääntyä yhteiseksi muistoksi

Lukijan toivomuksesta päivän matkan pituus kerrottakoon; alunperin sen tarkoitus oli olla 26,5 km, mutta harharetken jälkeen askelmittari näyttää 31 km. Mittari voi olla oikeassa, koska tämän päivän taival oli tasaista. Olemme kuulema Espanjan köyhimmillä seuduilla, ihmettelemme luonnonniittyjä, joilla ei kasvateta mitään, vaikka ne ovat tasaisia. Kuulema kasteluveden saanti on ongelma.

Vielä kuva sillasta, joka on peräisin Rooman ajoilta, mutta korjailtu keskiajalla.
Valdesalorissa on uusi ja kaikella tavalla suositeltava alberga. Täällä on 14 paikkaa. Nyt meitä on majoittuneena 10, yhtä lukuunottamatta kaikki kahden päivän tuttuja. Internetti toimii kehnosti, joten muut kuvat saavat olla.

2 comments:

  1. Hauska päästä mukaan matkallenne, huomasin vinkin Paulan blogissa ja liityin mukaan! Enkeleitä ja iloa teille toivon.

    ReplyDelete
  2. Kivoja nuo sillat. Ruokakuvista ja päivän sapuskoistanne olen myös kiinnostunut, por favor (olkaa hyvä) ;)
    Hasta luego! (näkemiin)

    ReplyDelete