Aljucen ja uusi alku

Uusi alku tarkoittaa sitä, että olemme hyvästelleet muutamat tutuksi tulleet ja valmiit tapaamaan uusia ihmisiä. Nimittäin siirryimme bussilla Villafrancasta Meridaan. Syynä se, että haluamme varmistaa, että kahdessa viikossa ehdimme Salamancaan ja nyt oli toinen syy lyhentää matkaa juuri tänään; eilinen sade teki tiet mutaisiksi jaVillafranca de los Barreoksen ja Torremeijoksen väli on tunnetusti saviperäistä maata. Joku kertoi, että edellisellä kerralla sateen jälkeen tuolla reitillä kengät painoivat 10 kiloa (ehkä aavistuksen onomatopoeettista sanan käyttöä). Tänään tapasimme sakSalaisen nuoren miehen joka kertoi, että viime vuonna hänen kenkänsä alla oli 5cm savi ja niitä sai putsata alvariinsa kuten suksenpohjia suojasäällä.

Tälle joukolle sanottiin hyvästit ja avattiin sydän uusille kohtaamisille.

Merida on kaupunki, jossa roomalaisten käden jälki näkyy monessa kohdassa. Heillä on ollut taitoa koota vesiä padottuun järveen ja suodattaa vesi sitä ennen.

Täältä vesi kulki kaupunkiin 10 km. Laaksoihin oli rakennettava veden kulkureitit korkealle. Niistä on jotain jäljellä, onneksi turisteille ja historian tutkijoille.

Suomalaisen silmin toteamme usein, hei tuolla on vettä/järvi, mutta lähemmäksi mentyämme huomaamme kysessä olevan jonkun ison rakennuksen seinän. Jonkun muunmaalainen näkisi saman kohteen toisin.

Olen kuvannut jostain syystä siltoja monen vuoden ajan. Sillanrakentaja, yhdistävä silta - molemmat puhuttelevat. Tällä matkalla ensimmäinen kuvaukseen pysäyttävä silta oli Meridan roomalainen silta.

Monet näyttävät aloittavan tai jatkavan ennen aloitettua Caminoa Meridasta. Tänään tapasimme kolme sellaista. He kulkivat telttojen kanssa, joten he ovat riippumattomia albergoista.

Tämän väivän alberga Aljucenissa oli perus-perus alberga, sängyt tiheässä, pienet tilat, mutta tunnelma iloinen ja ystävällinen. Kaikki 16 sänkyä ovat täynnä. Siis peregriinoja on yllättävän paljon matkassa. Vuosittain tätä reittiä kulkee noin 8500 ihmistä, ranskalaista reittiä 190 000. Jokainen tänne tullut ranskalaisen reitin kulkenut sanoo, että haluaa reitille, jossa on vähemmän ihmisiä. Huoneessamme täällä on saksalainen 67 vuotias mies, joka on tehnyt caminon kotioveltaan Saksasta kahdessä erässä ja päättänyt Santiagoon. Nyt hän on Via de la Platalla.

Tämän päivän eucaristico
* hyvästit ja uudet kohtaamiset ovat osa elämää. Elämän caminolla ei voi pysähtyä paikalleen.
* osaan olla, vain olla ja levätä päivän kulkemisen jälkeen
* saan ihmetellä ihmisen viisautta ja taidokkuutta järjestää elämässä selviämistä (tarkoitan mm. roomalaisia ja heidän nerokkuuttaan). Ennenkin osattiin tekniikkaa.

Kenkäni eivät ole vielä kuivuneet, mutta ei se haittaa, iloitsen jo uusista vaelluskengistä. Jalat ovat virkistyneet. Alun kankeudesta on jäljellä kipeä kohta toisessa pohkeessa. Elämän vaivoja.

Pieni kysymys huomisen talottomasta taipaleesta selviämisestä.. Pienen pieni kauppa täällä on sulkenut ovensa jo 13.30. Eväitä jäljellä 2 banaania ja muutama energiapatukka ja suolapähkinöitä. Niillä pärjätään. Lähibaarissa on aamiaista. Vettä tietysti mukaan pari litraa.