Almaden de la Plata

Saimmekin pilvipoudan. Tosin aurinko välillä pilkisti, mutta oli hyvä vaeltaa, kun ei ollut liian kuuma. Aamulla lähdimme vaille 7 ja kävimme aamiaisella ensimmäisessä sitä tarjoavassa kuppilassa. Ikuinen Camino probleema: mennäkö ensimmäiseen kuppilaan - ehkä jäljempänä tulee parempi. Joskus sitten käy niin että jäljempänä ei tule mitään tai päinvastoin löytyisi ihana kuppila. Ehkä on opeteltava elämään hetkessä ja ajateltava että elämässä ei ole vain yhtÄ vaihtoehtoa. Jos kuppila menee ohi, yleensä seuraava löytyy viimeistään ennen 20 km.

Tänään maantien reunaa 29 km. Liikennettä tuolla tiellä ei ole paljon ja maisema on kaunis.

Loppu matka (12 km) oli luonnonpuistoa, jossa mm. korkkipuut ihmetyttivät. Puittenvälissä niitty saattoi sinipunertaa lavendelin kukista. Muistelin omaa laventeliani viime kesänä ruukussa a' 5 €.

Pakko vielä ihailla kukkia. Tätäkin isokukkaista pensasta saattoi olla vuoren rinteet valkoisina. Liekö jotain hanhikin sukuista, sen näköisiä on eri näköisinä.

Tämä Via de la Plata on vanha roomalainen tie. Olen odottanut merkkejä siitä tiestä. Toistaiseksi yksi luonnonpuiston portti ehkä muistutti tuosta aikakaudesta. Olimmehan missanneet eilisaamun pimeydessä Anfiteatro Romanon Itallicassa. Katsomoon on mahtunut 20 000 ihmistä. Sopisi vaikka kesäjuhlien pitopaikaksi.

Nyt olemme viidessäsadassa metrissä. Nousemme koko ajan, toisinaan hengästymiseen asti. Majoituimme yksityiseen Albergaan (10 €). Monet eilispäivän majoituksesta tutut jatkoivat kunnalliseen albergaan. Sanoivat että sen tuotto menee Caminon ystäville, jotka ylläpitävät muutamaa albergaa Caminolla. Minä taas ehdin ajatella, että haluamme kannataa yksityisyritteliäisyyttä. Molempi parempi.

Tämän päivän eucaristico;
* pilvet sekä monimuotoisuudessaan että auringon suojana
* levänneet jäsenet, vaikka illalla ajattelin, että aamulla ei kangistuneilla jaloilla kävellä
* suklaakakku ja kahvi

Tänään majoittumisrutiineiden jälkeen kiersimme kylällä ja haaveilin kahvista. Tavallisten kuppiloitten vitriineissä ei ole juurikaan kahvileipää, no sellaisia ikuisesti säilyviä kakkuja ehkä. Taas oli tyhjä vitriini, mutta sanoin kysyvällä äänellä: "Tarta?". Mies  vastasi samalla äänellä: " Tarta de cokolade?". "Si, si" ja sain maistuvan sacherkakun oloisen suklaatortu ja kahvin 3,5 €.

Jälleen menossa yksi päivän tähtihetkistä; loikoilua päivän uurastuksen jälkeen, lukemista ja tämä kirjoittaminen. Kukahan tätä muuten lukee? Kenelle kirjoitan? Ensimmäisenä päivänä lukijoita oli 57 ja blogin suosio romahti heti seuraavana päivänä; 10 lukijaa. Mielessäni kirjoitan tätä Caminosta kiinnostuneille, siksi tietoa reitistä, kirjoitan perheenjäsenille, jos joku haluaa seurata kuulumisia, kirjoitan ystäville, jotka satunnaisesti käyvät sivuilla.