Ripadisosta Lavacollaan

Varmistaaksemme viimeisten kävelypäivien huolettomuuden varasimme majapaikat epostilla.Lavacollan Albergassa olimme viime vuonnakin ja nyt meidät pantiin samaan privaattihuoneeseen kuin silloin. Hauska sattuma. Toiveena meillä oli alapetit. Jokaisessa paikassa olemme onnistuneet saamaan ne. Great. Tästä on enää 10 Santiagoon.

Edelleen kuuma päivä. Se tietää sitä että iltapäivän kilometrit ovat pitkiä, kuten tšekkiläinen ystävämme asian ilmaisi. Keskimäärin olemme olleet noin 14.30 perillä, yli 30km päivinä kolmen jälkeen. Kaksi yötä olen nukkunut pelkällä silkkipussilla. Merinorsu päällä ja niillä tarkenee. No, nyt on ollut erityisen lämmintä, joten en voi vastata kysymykseen, pärjääkö ilmanmakuupusdia pelkällä silkkipussilla. Yksityisissä albergoissa on suurella todennäköisyydellä filtit. Tuulitakkia en ottanut mukaan. Sitä en ole tarvinnut enkä ole sitä käyttänyt muillakaan Caminoilla. Sadevaatteita ei ole tarvittu, mutta ilman niitä ei voi lähteä matkaan. Kaikkea muuta olen käyttänyt, mutta joko fliisi tai merinovillapaita olisi riittänyt.

Ribadeoa silta näkyi Albergan ikkunasta. Joessa vilvoiteltiin pimeän tuloon asti. Yhdeksän vuotta sitten liottelin jalkojani siinä ja sain vuotavan nenän, joten nyt jätin väliin.

Kuljimme tänään paljon ihmisasumusten vieritse. Kauneutta voi luoda myös ohikulkijoille. Kylät eivät ole enää pienistä harmaakivistä koostuvasta rakennuksista tuttuja vaan enemmänkin urbaania elämää myötäileviä.

Onneksi saimme kulkea paljon metsäteitä ja varjossa. Tämä kuva selventää sitä kun kerroin, että välistä tie kulkee pari metriä syvässä urassa, jota kivet, puitten juuret ja kivet ympäröivät.

Maisema muuttui muulakin tavalla. Katsoitpa eteen tai taakse, kaikkialla oli peregriinoja. Jokainen teki omaa Caminoa sa kuka pidemmän kuka lyhyemmän matkan. Nyt oli matkassa paljon iäkästäkin väkeä. Melidessä oli Ranskan reitti ja Primitivo yhtyneet, Arzuassa lisäksi tulivat Camino del Norten kulkijat. Mukana on paljon 100 km kulkijoita. Istuimme  yhdessä kuppilassa ja laskin että puolen tunnin aikana paikan ohitti 130 peregriinoa.Pyöräilijät ovat oma lukunsa, heitä on viikonloppuna paljon ja heidän ohi suhahteluaan säikymme usein.

Päivä alkoi maxi croissantin voimin, niinkuin monena muunakin aamuna. Nimittäin tostada vaihtoehto on alkanut kyllästyttää. Tostada on korpuksi paahdettu leipäpala, jonka päälle laitetaan voita ja marmeladia. Toki nälkäänsä syö sitäkin. Usein 10-11 maissa pysähdymme kahville tai tuoremehulle ja bocadillolle. Noilla eväillä jaksaa pitkälle iltapäivään.

Päivän sininen kukka. Sinut voi löytää kotipihastakin maanpeitekasvina.

Tämä kuva on masentava. Joku paikallinen oli kerännyt peregriinojen jättämiä roskia. Oi joi miten kurjaa. Tosiasiassa käsitykseni on että tämä ihmislaji huolehtii roskistaan.  Ne eivät kyllä pistä mitenkään silmään teiden varsilla.

Vihjeeksi jollekin perässä tulevalle voin mainita hyvän Albergan Arzuasta. Olen yöpynyt siellä kahdesti. Se on Alberga Via LACTEA kirkon lähellä eli kaupungista pois päin mentäessä. Se on siisti, avara, kaunis ja hyvin varustettu. Sieltä on hyvin löytynyt peti, koska usein ihmiset jäävät kaupungin alkupäässä oleviin useisiin albergoihin. 

Huomenna siis Santiago. Miksi ajatus kiehtoo? Ensimmäisellä Caminolla en osannut odottaa mitään. Ihmettelin kun jotkut matkalaiset hehkuttivat perille saapumista ”Ah Santiago, siellä itken, itken, itken.”, muistan erään korealaisen rouvan sanoneen. Kun tulin Katedraalille, kirkko oli yhtäkkiä siinä. AI, tässäkö tämä. Joka kerta kuitenkin messu on ollut sykähdyttävä. Kirkko täyttyy kaksi kertaa päivässä peregriinoista. Vaikka kulkijoilla ei olisi mitään uskonnollista motiivia kulkea Caminoa, jokainen tulee messuun.

Santiagossa top juttuja on tuttujen kanssamatkaajien kohtaaminen. Siinä on jotain TÄSSÄ ja NYT hetkestä. Kohtaamisella ei ole huomista. Joku menneisyyden kohtaaminen aktivoi tämän hetken tapaamisen ilon. Tosin nyt tuskin tapaamme  montaa kun kahtena päivänä olemme tehneet pidemmät matkat ja olemme päivää ennen perillä kuin monet muut. We shall see. 

Ja tietysti odotan Santiagon pinchoja.