Ponte Ferreirasta Ribadisoon

Näitä avaria maisemia saimme vielä tänä aamuna ihailla ennenkuin aloimme laskeutua.

Valmistauduimme sanomaan hyvästejä Camino Primitivon maisemille ja kulttuurille.

Eilinen ilta säilyy vielä mielessä. Kuvasta välittyy ehkä hiukan illan tunnelma. Kaksi kertaa saimme tällä Caminolla nauttia yhteisestä illallisesta.

Aamun tunnelmat: mitä lähemmäksi tulemme Santiagoa, sitä iloisemman ja innostuneemmin tunnelman vallassa aloitan päivän. Tunne on sama kuin silloin kun saan tiedon tulevasta vauvasta tai saan pitää vastasyntynyttä sylissä. Dawn of Creation. Uuden, kiehtovan edessä.

Koska olemme kulkeneet paljon asfaltilla (ei lonkkavaivoja), ilahduin erityisesti kun pääsemme metsätielle. Joskus Camino kulkee ikäänkuin montussa, jonka syvyys on pari metriä, reunoilla vahvat puut juurineen tai korkeiden sammaleiden kiviaitojen ympäröimänä. Silloin tulee vahva tunne, että tietä on kuljettu ennenkin.

Yllätys, yllätys. Täälläkin tapasimme millestonen. Ne ovat Rooman vallan ajoilta.. Via de la Platalla  niitä oli kymmeniä. Joku kulki sitä Caminoa kuvatakseen jokaisen.

Nelisen kaupungissa Primitivo ja ranskalainen reitti yhtyvät. Kulttuurin muutos näkyy kaupallisuudesta, ihmisten määrän lisääntymisessä ja enää ei jutella toisille peregriinoille. Primitivolla olimme yhtä joukkoa; tutut ja tuntemattomat. Vaihdoimme kokemuksia, huokailimme yhdessä ja tsemppasimme toisiamme.

Valitsimme yöpaikaksemme nostalgisia muistoja sisältävän Ribadison kunnallisen Albergan. Yövyimme siellä ensimmäisellä Caminollamme 2009. Se sijaitsee joen rannalla. Joki on suosittu jalkojen vilvoittelupaikka. 

Päivä oli kuuma heti iltapäivästä. 26-30C on minulle kyllä hellelukemiia, mutta onneksi osa tiestä oli varjoisassa metsässä. Silti suositeltavampi varllusajankohta olisi syyskuun puolenvälin jälkeen, jos vaeltaa sisämaassa. Olemme kulkeneet monet Caminomme huhtikuussa ja toukokuun alussa. Silloin on viileämpää, mutta sateen todennäköisyys kasvaa.

Tämä Ribadison alberga on avara, siisti ja viehättävä. Viimeksi kävelimme täältä Monte de Casaan, joka on 6 km ennen Santiagoa. Viimeisten päivien innostus.

Silta se on tämäkin. Muita siltoja ei ole näkynyt. Nuo kivirakennelmat ovat sangen tarpeen keväällä, kun vuorilta vedet vyöryvät jokiin.

Päivän sininen kukka. Mikä lie posliinikukka - yhden talon aita oli ympäröity näillä köynöskukilla.