Campiellosta Berducereen, uusi yritys

Sunnuntai oli superlatiivien päivä. Aikaisimmin liikkeelle (6.15), olemme vanhimpia mitä muut ovat tavanneet.Pisimmät ja jyrkimmät nousut, jyrkimmät laskut, kuumin ilma (34C), vähiten kahvipaikkoja ( 28 km eikä yhtään) ja tapahtui pahin mitä helteessä ja keskellä erämaata voi peregriinoille tapahtua; lounastauolla istuin reppuni päällä ja kaikki juomavesi tyhjentyi huomaamatta. Matkaa oli jäljellä noin 15 km ja miehellä jäljellä yksi litra vettä. Eikä tienvarrella yhtään taloa mistä pyytää vettä. Lisää superlatiivejä; väsyttävän päivä ehkä juuri kuumuuden takia. Vedenpuutekin vei voimat. MUTTA kauneimmat maisemat mitä koskaan olen nähnyt. Olimme 1200 metrissä, ilma oli selkeä, joten näimme kauas. Lappi, Norja ja Alpitkin jäivät toiseksi.

Eilisen reitin profiilin alku, mustat numerot kuvaa meidän reittiä, vaihtoehtoinenkin on olemassa, kaunis sekin, pidempi, mutta kahviloita ja alberga matkalla.

Loppuosa reitistä. Viimeiset kahdeksan kilometriä olivat pisimmät ikinä. Välillä kuljimme maantietä kun nouseminen ja laskeminen ei enää houkutellut.

Mutta jos saat aloittaa päiväsi tällaisessa aamuruskossa, olet onnekas.

ja ihailla auringonnousua kaikessa rauhassa....

ja kulkea näissä maisemissa

Laaksossa leijaili sumu tai pilvet puoleen päivään. Riittäköön nämä kuvat kertomaan että Hospitaleksen reitti on kaunis. Sade, sumu ja sanoisin 25C yli menevä lämpötila ovat riittävä syy valita toinen reitti. Oikeastaan olin lohduteta kun kaikki illalla tapaamamme sanoivat että kuumuus oli terrible ja teki päivästä raskaan. Mies oli nimittäin sanonut, että päivä oli tavallinen eikä erityisen haastava. Albergaan päästyämme vaaka-asento oli mieluisin. Ja yhteinen voivottelu muiden peregriinojen kanssa.

AI miksi lähdimme Primitivolle. Ennen päätöstä olin kulkenut pitkän tien, jonka teemana on ollut; vältä vuoret, vältä kiipeäminen. Jo Ranskan reitillä valitsin kiertotien, jos toinen vaihtoehto oli maisemareitti vuorilla. Toiseksi caminoksi valitsin Portugalin reitin, kun se on tasaisin. Camino del Norten aloitimme Bilbaosta, jotta vältämme alun vuoret. Kun kuljin yksin Nortea, kun miehen polvi ei ollut kuntoutunut, aloitin kyllä Iranista, mutta kiersin ensimmäisen ja haastavamman nousun. Kun joku suosittelee Alppeja, torjun ajatuksen korkeuserojen vuoksi. Tiesin että Primitivoa pidetään kauneimpana. Naapurin Anu Primitivon kulkeneena ja meidät tuntien, sanoi, että kyllä te sen menette. Ajatus alkoi houkuttaa; nyt kun vielä. Lähdimme asenteella; hitaasti, lyhyin askelin, jos tarpeen. Tiesimme haasteet, nousut ja laskut, siksi emme valita niitä. Toteamme usein että tämä on intensiivinen kuntokoulu, joka kotona jäisi käymättä.

Päivän sininen kukka. Siniset alkavat vähentyä, mutta muuten kukkaloisto jatkuu.

Blogin lukijat harvenevat. Ehkä lukijat ovat sitäkin laadukkaampia. Tšad.