OGadavo Baleirasta Logoon

Albergan automaatista kahvit ja kaakaot ja muutama hedelmä poskeen ja matkaan. Eipä kylässä ainakaan matkan varrella ollut aamiaispaikkaa, joten vanhasta tottumuksesta odottelemaan Castroverden aamiaisia (8km). Kilometri ennen Castroverdeä olisi ollut hyvin varustettu peregriinojen kioski kahveineen ja bocadilloineen, mutta mielessä välkkyivät Castroverden kahvilat.Samassa paikassa oli kirkko auki ja sieltä saimme sellon, sillä nyt loppumatkasta pitää olla 2 leimaa passissa, jolla todistetaan että olemme kävelleet.

Castroverden kahvilat (4 kpl) eivät olleet ajan tasalla peregriinojen tarpeisiin nähden, sillä yksikään ei tarjonnut bocadilloja ” Tähän aikaan (klo 9) juodaan kahvia pikku pillerin/kakkumurun kanssa”. No yhdestä sentään sai espanjalaisille tyypillistä aamiaista eli tostadaa. Se on paahdettu leipäpala marmeladin ja voin kanssa.

Sillä tallustelimme pari tuntia kunnes edessä oli ”Kylmäkoski” eli tosi monipuolinen automaattien kokoelma. Sieltä löytyi kuumaa ja kylmää juomista, bocadilloa, salattia, karkkia, pullantapaista ja ties mitä. Paikalla oli myös mikro.

Samanlainen mukava paikka oli ollut jo noin 6 km Castroverdessä Alberga Turisticon yhteydessä. Sen ohitimme. Tällä haluan kertoa että evästä ei ole pakko kantaa kun tietää mitä tienvarresta löytyy.

Galitsian puolella näkyy krusifikseistä ja ristejä Caminon varrella ikäänkuin muistuttamassa että olemme peregriinoja. Minulle ne ovat muistutus ” Sinun edestäsi” ja  ”Sinua kuullaan”.

Avarat maisemat ovat jääneet taakse. Vuoret saattavat pilkahtaa, mutta enimmäkseen maisema on kuin mitä tahansa Caminoa.

Ihmettelin että kiviaitoja voidaan tehdä näinkin, kiviä pystyyn asetellen. Kiviaidat jaksavat aina herättää ihastusta kauneudellaan ja kunnioitusta ihmisen käden työllä.

Päivän sininen kukka on uudelleen hortensia, mutta lähempää.

Päivän silta löytyi Lugosta, joka oli päämäärämme. Sillalla ajelivat autot edelleen joten keskiajallakin on osattu tehdä lujuuslaskelmia.

Lugon vanhan kaupungin portista ei voinut erehtyä. Muurien sisäpuolella oli myös kunnallinen alberga johon olimme matkalla. Viime öinä olemme olleet neljästi yksityisissä albergoissa. Tiesin saavani peitteen, jota harvoissa kunnallisissa on. Repun painoa minimoidakseni olin lähtenyt ilman makuupussia, kun on lämmin vuodenaika. Lugon albergassa ei ole peitteitä, tiedän sen ja testaan miten pärjään silkkipussillani. Albergassa on 40 paikkaa ja tiedämme tapaavamme paljon tuttuja niinkuin tapahtuikin. Mukavaa.

Lugossa 2 km pitkän muurin päällä kävely on must. Kuva ei kerro sen paksuudesta mitään, mutta lähenee se kuitenkin kymmentä metriä. Sisäpuolella  on vanha kaupunki ja mm Katedraali - sekin valtava rakennus- enemmän se muistutti museota kuin elävän seurakunnan kokoontumispaikkaa.  

Tänään olisi vauvojakin kerrottavaksi. Olemme kävelleet osan matkasta öljysoralla eli kovalla alustalla ja lonkkani valittivat kun pääsin makuuasentoon. Oli vaikea löytää sopivaa leposentoa  jaloille. Voltarenia hieroin  sitten runsaasti sinne, missä arvelin lonkkien olevan. VAu, se helpotti ihanasti. No muutenkaan mikään kivistys ei ole ihme, kun matkamittarissa on 37 km tälle päivälle. Kulku on ollut tavallisen Caminon tyyppistä, ei isoja, pitkiä nousuja tai laskuja. Toinen vaiva oli usea metsässä käynti vessojen puutteessa. Olen juonut raanavettä, sekö lie sekoittanut vatsan vai joku muu.Sekin vaiva on ollut kohtuullinen eikä huoleta. Maitohappobakteeritabletteja poskeen ja vielä runsaampaa käsien pesua. 

Satta kilometriä jäljellä. Elämä on yksinkertaista. Vaellus on koostunut hiljaisuudesta, mutta nyt siirrymme lähemmä asutusta ja liikennettä. Huolettomuutta on monenlaista, nytkin varmistamme huolettomuutta etsiessämme sopivaa liikennevälineitä Santiagossa Madridiin tiistaina. Jakamista kyllä. Hengellisyys tällä kertaa on rukouksen virtaa. Hitaus; sitä emme vielä osaa, paitsi iltapäivisin kun minun askeleeni jo laahustavat.  Ehkä kiireettömyys vaaka-asennossa iltapäivisin on siunattua hitautta. Vapaus - täällä vapaus on valita päivän ohjelma ja tehdä muutama yksinkertainen valinta! Ja vapautta kotona olevista huolista, jotka ovat enimmäkseen tekemättömiä tai keskeneräisiä puuhia. Eivätkä nekään ole välttämättömiä.