Päivä vapun jälkeen. Luarca 2.2.2017
Eilinen oli kovin  erilainen päivä kun eksyimme toisistamme. Puolen päivän aikoihin, kun olimme saaneet ensimmäsen aamukahvimme ja pinchomme ( jotka näillä seuduilla ovat muuttuneet meidän suikuloiksi sämpylöiksemme ja maksavat 1.20 €). Mies halusi lähteä pyöräilijöille tarkoitettua tietä loivempien mäkien toivossa ja minä lähdin caminoa. Hän uskoi teitten yhtyvän, mutta niin ei tapahtunutkaan, vaan hän kulki maantietä Villaviciosaan asti tavoittamatta caminoa. Hänellä oli tabletti mukana ja siinä Noren kartta, josta näki missä kulloinkin kulki - siis ei mitään hätää. Meillä oli suunitelmissa uusi alberga Tornonissa. No, minä saavuin sinne kahdelta edelliseltä caminolta tuttua reittiä.
Puhelimeni ei lähettänyt viestejä Miehen puhelimeen eikä hän tiennyt minun Espanjan numeroa. Tyttären kautta hän sai viestin minulle ja sitten teki hänenkin puhelimensa lakon. "Not delivered" kertoi kummankin puhelin. Onneksi olimme viestitelleet tyttären kanssa, että hänellä oli numeroni. Tämä selostus siksi, että aina on hyvä olla varasuunnitelma yhteyden saamiseksi, jos puhelimet jostain syystä eivät yhdistä. Sähköposti on varmempi, jos niin on sovittu.

Minä siis yövyin kauniissa parvekkeellisessa huoneessa ja söin yksin minulle laitetun illallisen . Saimme sovituksi että aamulla tapaamme Villaviciosan linja-autoasemalla, olihan tarkoitus pitää tänä päivänä lepopäivä ja ajaa bussilla Luarcaan asti.

Tämän välin olimme valinneet bussimatkaksi, koska reitti kulkee kahden ison kaupungin läpi ja lisäksi osa matkasta on ylös alas, ylös alas laaksoon ja taas ylös eikä merta näy kuin vilaukselta.Näin tasoitamme aikataulumme ja pääsemme Santiagoon käytettävissä olevan ajan puitteissa. Miehen kunto alkaa olla normaali.

 Eilen meressä oli isot aallot, suurimmat, mitä koskaan olen nähnyt, olenhan maakrapu, vaikka merenrantakaupungissa asunkin.

 Tämä on kirkko, jossa ensimmäisellä Nortellani tapasin caminoenkelin. Olin noussut pitkän serpentiininousun sateessa ja pidin rankimman sadekuuron aikana sadetta kirkon räystään alla. Ihmettelin kun läheisen talon pihalla seisoo vanha naiNen sateenvarjon alla koko sen ajan kuin minäkin. Sade lakkasi ja lähdin jatkamaan matkaa, silloin tuo nainen viittoili ihan päinvastaiseen suuntaan, mihin olin aikeissa lähteä. Ķuinka olinkin niin pyörällä päästäni, etten tajunnut katsella merkkejä.Kirkko on nimeltään Ermita de San Salvador de Priesca ja se on 900-luvulla paikalle rakennettu. Kirkossa on kirjan mukaan nähtävissä vieläkin jotain alkuperäisistä maalauksista. Kirkko oli kiinni niinkuin useimmat muutkin.

 Ah näitä siltoja jaksan kuvata. Niissä minua puhuttelee ihmisen käden työn jälki. Mielessä käy myös ajatukset  niistä ihmisistä, jotka ovat siltaa kulkeneet.

 Poikkeuksen kirkoista teki tänään arkipäivänä Avileksen kirkko. Se oli auki ja messuja on arkenakin kolme kertaa. Kukkia oli joka alttarilla ja paljon. Mieleen muistui pastori Yrjö Niemen lausahdus eräässä Itävallan kirkossa, joka oli ihanasti koristeltu auringonkukin "Katsokaa miten katoliset rakastavat kirkkojaan. Kiinnittäkää huomiota kukkien määrään". Sen jälkeen olen todellakin huomioinut kukka-asetelmat kirkoissa.

 Tämän päivän meri pilkotti monesti horisontissa ku n porhalsimme ylhäällä vuoren rinteillä moottoritietä. Luarcassa pääsimme meren rantaan. Tämä on ihmeellinen pieni, tiheään rakennettu kaupunki vuoren kainalossa ja meren sylissä.

Tällä kuvalla esitellään Luarcaa monissa opaskirjoissa. Oletan, että kalastus on täällä iso elinkeino. Meren rannassa on paljon kalaravintoloita.

Voisiko pyhiinvaeltamista olla sekin, kun täällä on kerrankin aikaa ajatella. Esimerkiksi eilen olin albergassa kahden jälkeen ja vietin koko illan yksin ilman juttukaveria. Ei ollut internettiä eikä edes kirjaa. Mitä muuta teet kuin ajattelet ja rukoilet. Silloin oli hyvää aikaa antautua muistamaan kaikkia niitä, jotka tarvitsevat esirukousta, asioita, jotka ovat oman sydämeni kuormana, kuunnella hiljaa, mitä ajatukisa tulee mieleen ja muuttaa ne rukoukseksi. Miten paljon ihmisiä muistuikaan mieleen. Saattelin heitä mielessäni pyhiin.