Naves 3..5.2017
Täysin erilainen päivä. Aamulla puuttui kävelemisen ilo. Tie kyllä kutsui. Halusin olla auringon nousun aikaan Luarcan yläpuolella näköalapaikalla. Kuva merestä nousevasta auringosta olisi unelma.

 Pilvet olivat kuitenkin liian vahvat. Kymmenen minutin perästä pilvet hävisivät,, mutta olimme jo jättäneet rannan.

 Kulku ei luistanut. Aloin ehdotella että ottaisimme huoneen Navesista. Sinne matkaa on Luarcasta noin 23 km. Aamulla oli kummankin vatsa ollut suihku-tilassa, mutta rauhoittunut muutaman vessakäynnin jälkeen.
Löysimme caminon varresta Pension La  Caridan. Neljännestä kerroksesta huone kylppärillä, lakanoilla ja pyyheliinalla 30 €. Kävin heti nukkumaan ja heräsin noin klo 19. Kuumetta 37,9. Ilmankos en jaksanut ajatella huoneesta poistumista tai syömään lähtemistä. Ihana lepo, kaikki peitteet päällä, jotta viluttaminen tasaantuisi. Ja ikkunasta paistaa ilta-aurinko. Ei siis mitään hätää.

 Tämän talon kohdalla ajattelin prinsessa-ikäisiä lapsenlapsia, jotka samalla ovat pinkki-faneja. Talo on todella pinkki vaikka aamuaurinko muuttaa väriä.
Prinsessatalon portinpielessä voisi olla vartioimassa leijona, yksi lastenlasten äideistä kun tykkää leijonasta pihalla.

Eilen illalla kun aloitin Isä meidän rukoukseni tavalliseen tapaan ihmetellen ja kiittäen, että kaikkeuden Jumala on isäni, kuulin ikäänkuin kuiskauksen: "Rakastan sinua niinkuin muita. Paljon olet erehtynyt, mutta silti rakastan sinua." Tuohon olin nukahtanut, suloiseen syvään uneen. Yöllä heräsin ja ihmettelin niinkuin usein ennenkin, mihinkä Isä meidän rukouksessa jäinkään.

Minut  kuljetettiin pyhiin ja vielä tänäänkin tuo lause sykähdyttää mieltäni.