1.5.2017 Lavacolla
" Tässä on suuren urheilujuhlan tuntua", sanoi Mies kun aamulla lähdimme. Katsoipa eteen tai taakse, niin näköpiirissä oli kymmeniä peregriinoja.

 Näin oli kunnes tie alkoikin näyttää tyhjältä 20 km päässä. Suurin osa oli jäänyt albergoihin OPedreiron kaupunkiin. Sinne meidänkin piti jäädä, mutta sateessa  kuljimme joidenkin perässä ja huomasimme ohittaneemme paikan. Ei hätää. Päätimme kulkea eteenpäin, sillä jokainen kilometri lyhentäisi huomista matkaa Santiagoon. Pysähdyimme lentokenntän laidalla olevaan kylään ja löysimme yllätys yllätys alberga Labacollan, jota ei ollut opaskirjoissa. Alapetit olivat menneet, joten otimme private roomin a' 15 €. Vähän kirpaisi, kun viimeinen yhteisöllinen yö jäi väliin, mutta vältyttiin yläpeteiltä koko matalla ja kuorsaukselta viimeisenä yönä.

Päivä osoittautui satsimmaksi koko matkalla. Tuossa on sadevarustuksemme: pitkä poncho ja sadelahkekeet. Tuo on ilmava asu ja helposti puettavissa ja riisuttagißa. Kovalla sateella näissäkin kastuu. Eniten ihmettelemme sateenvarjon ja sortsien kanssa kulkevia lähinnä kenkien kastumisen vuonsi. Minunkin Hanwakini ovat pettäneet. Tämä on toinen matka, kengät ovat pykineet ja sateella kastuvat sisältä. Siirryn takaisin Meindeleihin.

Tämän päivän pyhiinvaellus on ajatusten suuntaamista Santiagoon kaikkien kymmenien, ehkä satojen kanssa, jotka toivovat olevansa huomenna perillä.
ps. Internet ei suostunut yhteistyöhön, siksi postitus jäi tuonemmaksi.