Friday, May 12, 2017

12.5.2017 Santiago de Compostela ja Santiagon ihme
 Olisiko 1980-luvun alussa, jolloin  eräs piispa toivoi, että Santiagosta tulisi samanlainen pyhiinvaelluskohde kuin Roomasta ja Jerusalemista, kukaan uskonut että tästä todella tulisi suuri pyhiinvaelluskohde. 1985  tänne saapui 1250 pyhiinvaeltajaa ja nyt tuo määrä saapuu melkein päivittän. Paikallisen kirkon työntekijät näkivät ihmeen, joka toteutuu vain harvassa kirkossa: kirkko täyttyy kahdesti päivässä ääriään myöten niin että seisojia on joka puolella. Jos haluat istumapaikan pyhiinvaeltajien messuun, mene paikalle tunti ennen.

 Sateessa vaelsimme aamun 10 km. Paikalliset kertoivat, että Santiago on toiseksi sateisin kaupunki Espanjassa. San Sebastian on sateisin. Olen kokenut senkin sateen.
 Vaikka olen monesti ollut pyhiinvaeltajien messussa, joku siinä sykähdyttää. Miksi juuri Katedraali on matkan päämäärä, miksi sellaisetkin, joitten matkan motiivi ei ole hengellinen, tulevat kirkkoon, toki siellä on mahdollisuus tavata matkalta tuttuja, mutta uskon pyhän läsnäolon olevan jotain salattua, joka kutsuu.
 Kerroin kirkkojen elävistä kukista. Niitä ei ole säästelty katedraalissakaan..  Olen ilahtunut, että messussa lauletaan jotain latinaksi. Siihen on helppo yhtyä, varsinkin kun ennen messua harjoitellaan joitain yhdessä laulettavia osia "Jubilate Deo, laudate Dominum".
 Hiljaisuuden kappeli on eräs tärkeä viipymiseni kohde. Se on paikka hiljaiselle rukoukselle. Sinne vien ne rukousaiheet joita olen matkan ajan kantanut. Jätän ne tuohon kappeliin, paikkaan, joka on monen rukouksen kehto. Mieleen palautuu ne monet rukousaiheet, joita aikaisemmin olen tuolla kerrannut ja nyt mielen täyttää kiitollisuus.
 Huoneen olimme varanneet kahdeksi yöksi ihan katedraalin läheltä siististä, edullisesta Hospidaliente Santa Cruz nimisestä paikasta.
 Katu on pyhiinvaeltajien kansoittama, perus turistikatu, portaikoissa tervehtivät luonnon kukat. Iltapäivän soitti trubaduuri ikkunan alla kitaraa ja lauloi. Nyt klo kymmenen illalla totean, että katualbergan hiljaisuus ei alakaan vielä tähän aikaan. Toivottavasti kuitenkin lähitunteina.
Tämä pyhiinvaellus on fyysisesti tehty. Tämän portin kautta astumme konkreettisesti katedraalin aukiolle. Mitä avautuu siitä portista, joka aukenee tämän caminon jälkeen?. Vähenevät vuodet. Sen tiedän. Miten ne vietän? Miten haluan viettää? Mikä on Isompi suunnitelma näille vuosille? Avoimena siihen suuntaan.

5 comments:

  1. Kiitos matkakertomuksesta. Omaa vielä päivitän.

    ReplyDelete
  2. Kiitän myös matkalla "mukanaolosta".

    ReplyDelete
  3. Caminokertomuksia on yhtä monenlaisia kuin kulkijoita ja kirjoittajia. Jotkut asiat toistuvat lähes kaikilla, ne yöpaikat, ateriat ja säät. Kuten sanoit, se perussetti, joka kävelymatkalla on oleellista. Persoonallisuus tekee kertomuksesta sen, miksi sitä rakastaa.

    ReplyDelete
  4. Kiitos, Saara!
    - Oli ilo kulkea kanssanne Nortella ja pohtia pyhiinvaelluksen salaisuutta

    ReplyDelete