5.5.2017 Vilanuova de Loureza
Huomaan tarkistusvaiheessa, että viimeinen kappale on pompannut ensimmäiseksi.


Pyhiinvaellusta on hetket, jolloin kaksi tuntematonta ihmistä kohtaa. Se voi olla hetki, jolloin sanomme kyläläisille "Hola" tai "Buenos dias" tai vastaamme lasten vilkutukseen kun he sanovat "Hellow" tai kun kysymme neuvoa. Joka kerta ihmiset yrittävät auttaa parhaansa mukaan. Minulla vain on kynnys kysyä, yritän selvittää itse viimeiseen asti. Miten monta kohtaamista vaille jäänkään. Mies kyselee sitäkin enemmän. Minun osalleni jää"Mucho gracia" ja muut kiitokset. Luotujen kohtaaminen.

Eilinen blogi sekoili ja lukijat ovat nähneet tuloksen. Vanha tabletti ja tämä välillä lähtee omille teilleen. Enkä enää muista, mitä eilen olen kirjoittanut muuta kuin sen että albergaaan pästyäni taas nukuin. Se oli parantavaa unta, koska tänä aamuna olin virkeä herätessäni ja oli ilo lähteä taipaleelle. Tuntui, että tänään jaksaa vaikka mitä. Parasta oli jaksaakin, koska albergat olivat sijoittuneet matkan varrelle joko liian lähelle, tai paikkoihin joissa ei ollut kauppaa eikä baaria. Matkaa kertyi 41 km ja usko tai älä, en ollut edes kuolemanväsynyt.

 Aamun aurinko siivitti alkumatkaa. Muutama sadekuuro yllätti päivän mittaan.

 Sanoimme viimeisiä hyvästejä merelle. Ribadeossa   tie kääntyy lounaaseen ja sisämaahan. Edessä on vuorien ylityksiä  ja kiipeämistä tälle päivälle totisesti riitti.

Meren tilalle tulivat kaukana siintävät Vuoret, alhaalla olevat laaksot ja vuorten rinteillä pellot. Siis avarat maisemat, joissa on oma ihana viehätyksensä. Yhden huipun saavutettua  näkee kauas.

.

Kuvat eivät kyllä kerro mitään niistä maisemista, joissa saimme vaeltaa. Tapasimme jopa 2 saksalaista peregriinoa. Vaeltajat ovat tänä aamuna lähteneet Ribadeosta eli 13 km meidän alkumme jälkeen, joten he kulkevat edellä.

 Tässä hyvästit merelle. Ribadeon lahti siintää alhaalla ja meidän suuntamme on ylös.

Kun olimme perillä ja löytäneet albergan, meidän oli todettava että kaikki sen 20 petiä on täynnä. Uskomatonta, että Camino del Nortella huhti-toukokuun vaihteessa kymmenen päivän aikana 3 albergaa on täynnä. Tiesimme, että kylässä on Pensionaatteja, joten ei hätää. Albergan pihaan ajoi pyörällä nainen ja kysyi tarvitsemmeko huonetta. Hän tarjosi 11:lla eurolla huoneen omasta albergatyyppisestä paikasta. Sinne siis ja kuvasta näkyy mitä katselemme ikkunasta. Vau miten onnellisia olimme. Oma kylppärikin. Ei lakanoita eikä pyyhkeitä erotukseksi pensionaatista.

Huomista ajatellen tein sellaista mitä vain kerran olemme Caminolla tehneet; varasimme huoneen albergasta, joka tuntui olevan sopivan matkan päässä. Se on olematon pieni paikka, josssa ei ole muuta majoitusta. Opaskirjassa oli puhelinnumero, joten oletin, että varaaminen on mahdollista. Tarvitsimme toki soittoon ystävällisen hospitalieran apua ja hän soitti puolestamme.