8.5.2017 Miraz ja täydellinen päivä.

Nyt on ratkennyt taas yksi kysymys;miksi nuoria aikuisia on niin paljon liikkeellä. Saksalaiset kertoivat, että kun nuorilla on loma esim. 2 viikkoa, he eivät halua kaupunkilomia tai rantalomia, vaan jotain aktionia ja slowdown meininkiä. Täällä sitä on tarjolla ja vieläpä halvalla. Yksi lisäsi, että täällä saa tehdä päätöksiä ja valita. Näistä siis koostuu hyvä loma. Interesting.
Tilannepäivitys: kadonneita tavaroita yksi lakki ja yksi rinkan suojus. Molemmat ovat korvattavissa. Jalat erinomasessa kunnossa, ei rakkoja, ei kipuja, ei kolotuksia. Selkä voi hyvin. Mies sanoo, että nilkka ei ole palautunut ennalleen murtuman jälkeen, mutta sillä kävelee.

 Tänään olemme hidastaneet askelta. Edessä vain 16 km, koska ARoxia 26 km oli täynnä varauksia jaSobrado de Monxes (luostari) oli liian kaukana helteisenä päivänä 41 km). Meillä on päiviä  runsaasti jäljellä, joten pysähtelimme ja istuimme peregriinojen kuppilassa ja nautimme siitä, että oli todella kesän tuntu.

 Tämä Norten loppuosa kulkee Kaukana maanteistä, joidenkin pikkukylien läpi. Tämän muistan jo edelliseltä matkalta yhtenä helmenä. Tämäkin kirkon vieressä oleva lähde oli jotenkin puhutteleva. Ehkä alhaalla putkesta tuleva vesi on erityisen siunattua kun se on ristin alla. Kivisiä ristejä on täällä tankojen päässä ja maassa. Ne kyllä ohjaavat miettimään ristin merkitystä meille kristityille.

 Ah nämä ikipolut ja ikimetsät, sammaloituneet puut ja kivet. Ääninä vain lintujen laulu, kun liikenteen melu on kaukana.

 Tämä oli se pätkä, joka oli yksi syy miksi ehdotin Miehelle Norten loppuosaa, kun suunnittelimme tämän vuoden reittiä. Hän ei ole täällä ollut ja siksi halusin jakaa nämä maisemat hänen kanssaan. Miehen Norte 4 vuotta sitten supistui yhteen viikkoon, kun polvivamma yllätti.

 Kiveä on käytetty moneen. Nuo sammaloituneet aidat ovat hämmästyttäviä. Ja talot ja katot. Mikähän tuonkin talon tarina lienee? Mitä se kertoisi rakentajansa unelmien täyttymisestä, elämästä talossa ja niistä ajoista, kun elämä talossa hiljeni!!

 Pyhiinvaeltajien kahvilassa10 km Baamonden jälkeen sain tarta de Santiagon ja kahvia. Kakku oli erityisen hyvää, kun mantelijauhoja ei oltu säästelty. Santiago näyttää häämöttävän jo mielessä.

 Autotallin oven voi koristella näinkin. Yhtä matkaa kulkevia on ehkä 30. Baamondesta tuli sadan kilometrin vaeltajia. Nyt majoitumme Mirazissa olevaan Jaakobin tien ystävien
albergaan (Confraternity of saint Jaakob). Vapahetoiset palvelevat täällä. Nytkin on neljä eläkeläisrouvaa parin viikon pätkän. He nauttivat olostaan, pesevät lakanat ja tyynyliinat ja kylppärien pyyhkeet päivittäin, siivoavat ja ottavat vieraat vastaan ja laittavat aamupalan. Isossa dining roomin keittiössä on ruokatarvikkeita ja vieraat voivat laittaa ruokaa, jos haluavat. Me kävimme kylän tavernassa syömässä. Olen eläessäni kokannut niin paljon, että caminolla astun valmiiseen pöytään ja maksan siitä mieluusti.

Ristit johtavat ajatukset pyhiin.  Ne ovat jatkuva muistutus kristinuskon ytimestä, isän Jumalan äärettömästä rakkaudesta luotujaan ja langenneita lapsiaan kohtaan. Armo ja anteeksiantamus on läsnä ja tarjolla jatkuvasti. Parhaista yrityksistäkään huolimatta aina emme pysy oikealla  tiellä. Siksi risti muistuttaa ja kutsuu toivoon, pyhiin.  Nuorena toivoin, että joskus pystyisin hyvään, ihanteitteni mukaiseen elämään. Olin pettynyt kun niin ei tapahtunut. Tunsin itseni huonoksi kristityksi. Nyt ymmärrän jo katsoa useammin ristin suuntaan ja mielen valtaa kiitollisuus. Langenneen maailman ihmislapsille on olemassa lunastus ja sen suojaan saa sulkeutua joka päivä. Elämän ja arjen pyhiinvaellus.